Lukiessani toisten profiileja ja tehdessäni omaani jäin ihmettelemään, miten toisen ihmisen silmien tai hiusten väri voisi olla valintakriteerinä...
Jos tosisaan etsii kumppania, huomaako sitä edes minkä väriset silmät sillä toisella on,jos muuten loksahtaa paikalleen ?
Silmät toki merkitsevät paljon, mutta siinä vaiheessa kun ollaan jo nenäkkäin ja silmät toimivat "sielun peilinä".
Samalla tavalla olen miettinyt voiko toisen ammatilla olla merkitystä ? Itselläni on hyvä koulutus, mutta en silti ymmärrä miten joku lyhyemmän koulutuksen käynyt ihminen voisi tuntea olevansa työnsä puolesta alempiarvoisempi ? Eikö tärkeää ole vain se, että tekee työnsä kunnolla ja elättää itsensä ja perheensä...ja voihan siitä työstä jopa pitää.
Jos tosisaan etsii kumppania, huomaako sitä edes minkä väriset silmät sillä toisella on,jos muuten loksahtaa paikalleen ?
Silmät toki merkitsevät paljon, mutta siinä vaiheessa kun ollaan jo nenäkkäin ja silmät toimivat "sielun peilinä".
Samalla tavalla olen miettinyt voiko toisen ammatilla olla merkitystä ? Itselläni on hyvä koulutus, mutta en silti ymmärrä miten joku lyhyemmän koulutuksen käynyt ihminen voisi tuntea olevansa työnsä puolesta alempiarvoisempi ? Eikö tärkeää ole vain se, että tekee työnsä kunnolla ja elättää itsensä ja perheensä...ja voihan siitä työstä jopa pitää.
Vastaukset 31
Vanhimmat
väri kriteereitä en itsekään tajua...ehkä tuollaiset asiat ovat toisille niitä tärkeimpiä. Koulutuskriteerit sen sijaan ymmärrän paremmin. Intressit ja tapa katsella maailmaa osuu helpommin yksiin ihmisillä joilla on samanlainen koulutustaso. Varmaa se ei ole silloinkaan, mutta todennäköisempää. Ei siinä välttämättä ole kysymys siitä, että joku on "alempiarvoinen" kuin joku toinen. Jos ei halua hakea kumppania satunnaishaulla, niin tuo koulutuskriteeri on kriteeri sieltä järkevämmästä päästä. (Samaten se kertoo jotain hyödyllistä profiilin lukevalle toisin kuin fraasit "viet jalat alta", "saat sukat pyörimään jaloissa"...)
mieltä olen kanssasi siinä mielessä, että arvot, ajatusmaailma ja mahd. harrastukset saattavat paremmin osua yksiin koulutustason mukaan.
Mutta tarkoitin tuolla
työn "alempiarvoisuudella" lähinnä sen toisen mahdollista alemmuudentunnetta ja sitä ettei kelpaa ammattinsa vuoksi... (näin minulle sanottiin...).
yleensähän nämä korkeastikoulutetut on köyhistä suvuista ja sillä koulutustittelillä pönkitetään omaa ja suvun saamattomuutta.
jollei tee koulutustaan vastaavaa työtä? Miten se vaikuttaa mihinkään elämänkatsomukseen? Paskapuhetta
Itekin olen miettinyt.
Koska minut olisi ollut helppo tunnistaa sen takia. Yksi puhelu olisi riittänyt.
Kuten olen kertonut, kirjoitus puhuu paljon kirjoittajastaan. Kaipa sen takia ammatillani ei ollut juurikaan merkitystä, sitten kun se vastapelurille selvisi. Ehkäpä se oli jopa kiehtova, vaikka se käytännössä sitookin minut työ- ja asuinpaikkaani.
jotakin. Silmien väri lienee toiselle ihan yhtä tärkeä kriteeri kuin jollekin horoskooppimerkki - jonka merkitystä en tajua laisinkaan. Mikä minä olen siis sanomaan mikä saa olla toiselle tärkeää ja mikä ei.
Muutosehdotus: käännetään homma tosinpäin. Eli jos ihminen hakee kriteerillä, joka ei itselle merkitse pätkääkään niin osumaa ei tule - vai toimiiko se jo nyt siten. Eikö silloin oikeasti pudoteta pois ne, joiden arvomaailmat ei kohtaa?
En muista silmien väriä edes sellaisilta ystäviltä, jotka olen tuntenut kauan. En kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin.
Henk .koht en ole tippaakaan sitä mieltä että (kuten hyvin usein täällä väitetään) että olisi todennäköisempää ,että suhde onnistuu jos molemmilla on saman tyylinen / tasoinen koulutus ,
ainakin minun mielipiteeni on että erinomaiset onnistumismahdollisuudet on peruskoulu am, korkea tai vaikka ammattikoulu akateeminen..
tuttavapiirissäni on useita em. tyylisiä erittäin onnellisia pareja.
Eihän nyt hyvänen aika tarkoita että jos ihminen ei ole kouluja käynyt että olisi sydämeltään sivistymätön ,huonokäytöksinen ,epäsiisti epäsosiaalinen ,huumorintajuton ,,tai TYHMÄ
Ja sama päinvastoin,,vai ?? voihan asioita tietysti punnita monelaisilla mittareilla ,mutta minusta nämä suhteen perustamiset/onnistumiset ovat sydämen asioita, joita ei opita peruskoulussa ,eikä korkeakouluissa.
Tosin kyllähän täällä monet etsivät "sitä oikeaa" samalla tyylillä kuin olisivat autoa ostamassa .blondi vai tumma ? silmien väri ? pitkät vai lyhyet hiukset? hoikka vai tukeva ? sokerina pohjalla ,ammattikoulun käynyt vai maisterin tutkinto ??
kiinnitin huomioni. Mieleen tuli nimenomaan jostakin postimyyntikuvastosta tilaaminen...mitenkähän sen palautusoikeuden laita?
Ja olen edelleen samaa mieltä, että koulutuksella ei välttämättä ole mitään merkitystä parisuhteessa (usean vuoden kokemuksella).
Mieleeni vain jäi kaivertamaan, kun parikin miestä lähestyi profiilia aloittaen; uskallankohan edes, kun olet maisterisihminen tai vastaatkohan edes....
sitten tehdään jos toinen menee ja väittelee ittelleen hatun. No mun täytyy sit lähtee, kun ei enää olla samalla aaltopituudella.
Eli muuttuuko ihminen aivan toiseksi aina kun titteli vaihtuu?
Mutta juu - samoilla linjoilla.
tietenkään mahdotonta etteikö suhde voisi toimia kahden kovin erilaisen koulutaustan omaavan kesken, mutta jos olet tiedemies (kuten minä) ja tiede on tärkeä osa elämääsi niin varmemmin löydät itseäsi miellyttävän kumppanin korkeasti koulutettujen joukosta. Lisäksi heidän kanssaan varmemmin vastaat HEIDÄN odotuksiaan. Alemmin koulutetetun kanssa kiinnostuksesi voi olla vain yksi omituisuus, joka pitää kompensoida muilla asioilla. Kaikilla on omat kriteerinsä ja toiveensa... paitsi niillä epätoivoisilla joille mikä tahansa käy. Hakuammuntanakin voi etsiä, mutta silloin löytää ihan mitä sattuu... jos löytää.
Varmasti löytyy pareja, joilla synkkaa koulutustasosta riippumatta.
Itsellä on kyllä viimeisestä suhteesta huonoja kokemuksia. Esim. pohdiskelin joskus elämänkatsomuksellisia asioita (uskonnollisia näkemyksiä jne.), mies istuu vieressä silmät lasittuneen näköisenä ja tuijottaa toisella silmällä TV:tä, pitkän monologini lopussa mies toteaa:
"Mä en jaksais ees ajatella noin paljon".
Se siitä syvällisestä keskustelusta.
Vastaavia tilanteita oli ed. suhteessani merkonomi-tasoisen miehen kanssa runsaasti. Ei kovin paljon asioiden pohdiskelua ja analysointia eri näkökulmista tai kunnollista keskustelua. Miehelle kelpasi helpot, valmiiksi pureskellut ratkaisut elämässä.
En ihmettele ollenkaan sitä, että jotkut miehet lähestyvät varovasti naisia joiden koulutus on heidän omaansa korkeampi. Monet naiset kun ovat kovin selväsanaisesti ilmoittaneet, ettei alemman koulutuksen omaavan miehen tarvitse heitä lähestyä. Näiden naisten mukaan miehen itsetunto ei kestä esim. paremmin tienaavaa naista.
Kellä kestää kellä ei, yleistää ei pitäisi.
Niin ja tätä raapusteltiin täysin ammattikoulupohjalta.
saman olen kyllä kuullut naisten suusta.... mutta eikö silti se kerro jotakin miehen itsetunnosta, jos lähestyy "alentuvasti" toista?
Ja sitä paitsi moni ammatikoulupohjalta työtä tekevä ammatti-ihminen tienaa paremmin kuin korkesti koulutettu.
Tietenkin on järkevää ilmoittaa profiilissaan, jos tällainen asia, kuten parin koulutustaso on tärkeä; vältytään molemminpuolisilta pettymyksiltä.
ole yleensä kyse rahasta! Se, että joku alemmin koulutettu näin olettaa kertoo juuri siitä erilaisuudesta minkä välttää helpommin saman koulutustaustan omaavien kanssa.
siinä ole kyse olettamuksesta, vaan siitä mitä jotkut naiset ovat itse asiasta kommentoineet. Omakohtaisia kokemuksia asiasta ei ole, kunhan olen noita sivusta huvittuneena lueskellut.
Väkisinkin tulee mieleen, että tämä kansakunta kuolisi sukupuutoon, mikäli kaikki siirtyisivät nettiin.
senteilläkin, horoskooppimerkki on aivan huisin tärkeä, korvien koolla ja muodollakin on väliä, samoin nenänvarren pituudella, ukkovarpaan kynnellä, ranteen ympärysmitalla, löytyykö elintasoleukoja yksi, kaksi vaiko peräti kolme kappaletta kaulanseudulta, mikä on housunpuntin sisäpituus tai vyötärö tuumissa, onko polkupyörän rungonkorkeus 52 vai 54 tuumaa jne jne. Kaikilla noilla ON väliä, ainakin kaikkein pinnallisimmille ihmisille. Ihminen voi olla täynnä, sisältä...sitä ihteään, pääasia, että ulkokuori kiiltää, värit ja mitat täsmää omiin mittoihin, väreihin ja horoskooppimerkkiin.
Kas kun naiset ei ole alkaneet etsiä miestä silmienvärin perusteella: "Oih, kun sun ruskeat silmäs sopis niin ihqun kivasti mun puseron ja
korkkareiden sävyyn ja makkurin tapetteihinkin ja uuteen päiväpeittoon ne sointuis ah niin hellanduudelis-kivasti."
Tuli tuosta väristä mieleen yksi asia. Jos omistaa punaisen auton, niin pitäisikö alkaa hakea naista jonka huulipunan väri täsmäisi mahdollisimman hyvin auton väriin?
Eihän me pinnallisia olla, eihän?
Miksi koulutuksella on väliä on se keskinäinen kommunisointi kumppanien välillä. Jos on samalla aaltopituudella on keskustelut paljon syvällisempiä ja mielenkiintoisempia, kumpikin ymmärtää asioita tarvitsematta selitellä sen enempiä. Siis koko suhteesta muodostuu paljon syvällisempi, mielenkiintoisempi kun on enemmän yhteistä pohjaa jolle suhde rakentuu. Elämä ja ihmissuhteethan perustuvat kokonaisuuteen. Minä ainakin haluan ja tarvitsen senkin henkisen puolen, haluan oppia kumppaniltani ja hänen kanssaan yhdessä keskustellen kehittyä. Jos ei tämä puoli saa tyydytystä perhepiirissä, sitä on haettava jostain muualta.... niin kuin sitä seksiäkin..... mutta sen näyttää taas jokainen ymmärtävän paremmin kun tämän toisen puolen....
Miksi ihmeessä miehet sitten kuolaa DD-kuppien perään? Eihän olla pinnallisia, eihän?
Tai miksi pullea nainen on kauhistus? Ei olla pinnallisia, eihän?
Blondit rulaa? Ei olla pinnallisia, eihän?
Tussu pitää olla karvaton, ei olla pinnallisia, eihän?
Miksi ihmeessä naiset sitten kuolaavat lihaksikkaiden miesten perään?
Tai miksi kaljamahainen mies on kauhistus?
Tummatukkaiset rulaa?
Vehkeen pitää olla kuin hevosella?
Ei suinkaan olla pinnallisia, ehei.
Tiedättekö mitä tapahtuu soutuveneelle, jos se ei ole enää pinnallinen?
Kukaan ei myönnä olevansa millään tapaa pinnallinen, mutta kaikki ovat sitä jollain tapaa - kuka enemmän ja kuka vähemmän. Sitten on kyllä niitä, jotka eivät muuta olekaan.
Pinnallisuudesta on tyhmän turha löpistä.
Palvelimen pitäjähän se valihtee ne riteerit siihen.
Kirjoitan vain omasta eli miehen 26v näkökulmasta. Nettideittailussa on ominaista juuri se, että naiset hakevat tarkalleen määriteltyä kokonaisuutta. Kriteerien täytyy toteutua, muuten viestien vaihto loppuu. Ei ole merkitystä onko nainen aloittanut viestittelyn tai miten paljon viestejä on vaihdettu.
Esimerkkejä asioista, jotka riittävät mielenkiinnon menettämiseen ja siten viestittelyn loppumiseen:
-ulkonäkö kaikkine pienine yksityiskohtineen
-jokin yksittäinen luonteenpiirre
-yksikin väärä sana tai lause viestissä (eli syntyy mahdollisuus väärinymmärtämiseen ja rivien välistä lukemiseen)
-väärä mielipide
-ammatit tai ammattialat eivät sovi yhteen
-jokin miehen harrastus on ns. väärä eli nainen ei sitä ymmärrä
-mies ei ymmärrä jotain naisen harrastusta vaikka muuten harrastukset osuisivat yhteen neljä viidestä
-jokin taito puuttuu, mutta sen opetteleminen ei enää tässä vaiheessa kelpaa, sillä sehän olisi tietysti pitänyt osata jo valmiiksi
Nerokkaintahan tässä on se, että kaikki hylkäämiskriteerit arvostetaan saman arvoisiksi. Ruma nenä, vääränväriset hiukset/silmät, väärä mielipide, väärä horoskooppimerkki, väärä luonteenpiirre, väärä harrastus, sininen pipo. Käytännössähän voisi luulla, että vain osa näistä on pysyviä ominaisuuksia ja osaa taas ei ole kirjoitettu kiveen.
Mutta kun ei. Täytyy olla heti valmis kokonaisuus.
Tuli mieleen yksi ratkaisu - patsas. Se on valmis kokonaisuus päästyään taiteilijan käsistä. Ei muutu ominaisuudet, ellei nyt lokinpaskaa lasketa negatiiviseksi tekijäksi.
sellainen "torso", jollaisia näkee näyteikkun oissa...
Hei, olen todellakin samaa mieltä.
Mutta helpottaa tietysti virtuaalikeskustelua kun tietää jotain toisesta.... ei nuo asiat valintakriteerejä voi ollakaan... paitsi ehkä ihan nuorille..(itse 42v nainen).
Toivon että löydät sen jonkun.... uskon että netistä voi löytää sen oikean, tosin pitää olla kärsivällisyyttä ja koettaa laittaa profiiliin se oma sielu jotenkin näkyviin, välttyy turhanpäiväisiltä kommenteilta ja ne oikeanlaiset tyypit ottavat yhteyttä :-)
Olen itse hyvin tumma. Erittäin harvoin pidän tummia miehiä "himoittavina" - eli kyllä väreillä on väliä. Minusta siniset, harmaat, vihreät silmät ovat vain kivemmat kuin ruskeat.
Voi perheen elättää työtä tekemättäkin. Ja nettoan 5400€ ja risat kuukaudessa vuokratuloista säännöllisesti.
Mulle koulutuksella ei ole väliä, ei omalla eikä muidenkaan.
Loppututkinto löytyy jos se on jollekin jokin arvostusmittari. Toisaalta seuranhaussa jätän tutkinnon mainitsematta kun en halua naista jolle se on yksi valintakriteereistä. Mahtaakohan olla yleinenkin trendi, että jätetään "ylpeilynaiheet" alussa kertomatta naista testatakseen?
Tunne erään toisenkin miehen joka ei ratsasta millään osa-alueella tehdäkseen naiseen vaikutusta. Tosin ollaan kumpikin sellaisia, ettei meille tavallinen tallaaja kelpaakaan vaan pään sisällä täytyy ollakin ihan oikeasti jotain mitä ei pelkästään koulukirjoja lukemalla sinne koskaan päädy.
On teoretisoitu sellaistakin, että sinisilmäiset miehet alitajuisesti pitäisivät sinisilmäisistä naisista, koska tällöin on helpompi arvioida, onko jälkelainen geneettisesti oma...
Go and know.
Olen itse sinisilmäinen, ja tiedä sitten syytä, mutta kyllä siniset silmät himpun enemmän viehättävät. Seuranhakukriteerinä sitä en pidä.
Minusta olisi muuten parempi, jos profiiliin ei automaattisesti tulisi horoskooppia näkyviin. Parempi, jos halukkaat sen saisivat itse laittaa näkyviin, ja samalla osoittaisivat muille, että asialla merkitystä. Itse karsastan ihmisiä, jotka suhtautuvat eläinrataan millään lailla vakavasti.