Poikaystävä oli kohdellut harrastuskaveriaan kovakouraisesti, ja tältä oli mennyt nilkka. Itse hän selitti sen toisen viaksi, ja eteen tulemiseksi ja peliin kuuluvaksi. Kaveri oli kironnut miestä, koska tämä kuulemma aina jyrää toiset täysin välittämättä miten siinä voi käydä. Eikä tämä ilmeisesti ole ollut ensimmäinen kerta, kun joku on loukkaantunut. Lisäksi hänellä on usein tosi väkivaltaisia puheita, jos vaikka joku tekee jotakin, mistä hän ei pidä, niin "pitäisi lynkata" tai "antaa opetus" tai "vetää turpaan". Toisaalta hän monesti puhuu väkivallasta ja sanoo, ettei ikinä voisi naista lyödä. Oudoksuttaa siksi, ettei muiden kanssa koskaan ole tullut edes mainittua aiheesta, mutta hän sanoo niin usein. Kuitenkin ilmeisesti on väkivaltaa mielessä jollain tavalla. Seurailen tilannetta, mutta pitäisikö huolestua.. Vähän haittaa tuollaiset asiat.
Pitäisikö huolestua
väkivaltaisuudesta.
91046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei,
tuntuu siltä että olet jo huolestunut.
Ja ihan aiheellista. Kovakouraisuus kertoo kyllä aina minkätyyppisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Ja varsinkin tuo ettei pyydä anteeksi jos satuttaa toista (se nilkkajuttu) ja ole pahoillaan, sen sijaan että kiroaa toisen "olevan tiellä".
Kuulostat fiksulta tyypiltä joten
jotenkin tuntuu että kaverin lähtölaskenta taisi alkaa veks sun elämästä?
Suosittelen ottamaan etäisyyttä ja olemaan hyvin varovainen tuollaisen poikakaverin kanssa.
Jos kohtelee huonosti harrastukaveriaan tai -kavereitaan, aivan varmasti jossain vaiheessa rupeaa käymään myös sinun päällesi.
Ja syy on tietysti sinun, tämä tällainen käytös käy näiltä narsisteilta (luonnehäiriöisiltä) niin nopeasti, että sitä ei terveempi oikein huomaakaan,saati että osaisi varoa.
Ne väkivaltaiset puheet kuvastavat sitä, mitä miehen päässä todellisuudessa liikkuu (väkivaltaa, kiusaamista, alistamista, toisen ihmisen nöyryyttämistä). Eikä siitä tarvita kuin hetki, että puheet "jalostuvat" väkivaltaisiksi teoiksi.
Se, että vannoo, ettei voisi lyödä koskaan naista, ei ole minkäänarvoista puhetta. Usko vain tekoja, älä sanoja.
Muistat varamaan, että alkoholin nauttiminen alentaa kynnystä väkivaltaan, joten seuraapa miehen käytöstä aivan erityisesti,kun on kännissä.
Minä en ainakaan huolestuis.
Monilla miehillä on kovat puheet, mutta monta kertaa jäävät sille uhoamis asteelle.
Myös monet miehet ovat tosi kilpailunhaluisia. Ja monasti menevät siinä innostuessaan ihan liian pitkälle.
Huolestu vasta siinä vaiheessa jos mies alkaa osoittamaan jotain agressiivisia merkkejä sinua kohtaan.
Nuo uhojutut ymmärrän. Mutta haluan perusteluja tuolle, miksi pitäisi huolestua vasta sitten, jos hän alkaa itseä kohtaan hankalaksi? Jos toisella on väkivaltaisia taipumuksia sisässään, niin se tuskin muuttuu ihmisestä riippuen. Minä myös ajattelen, että aikuisella ihmisellä täytyy olla joku perusälli, millä se ymmärtää jotenkin kontrolloida omaa käytöstä tavalla tai toisella, ennenkuin menee toista loukkaamaan fyysisesti tai henkisesti. Suuttumuksen ymmärrän ja hetkellisen hermostumisen, mutta en fyysistä kovakouraisuutta ja sitä, ettei ihminen osaa itseään hallita. Ja vaikka arvostan sitä, että huomioi jälkeenpäin olla pahoillaan, niin se ei muuta sitä, jos ei etukäteen TAJUA olla loukkaamatta toista esimerkiksi fyysisesti tilanteesta riippumatta. Voisin hyvin kuvitella, mitä hän sanoisi, jos joku tekisi hänelle saman. Aikuisella ihmisellä kertakaikkiaan vain pitää olla joku kontrolli ja itsehillintä joissakin asioissa, vaikka tapahtuis mitä, ei ole mikään perustelu eikä puolustelu mikään kilpailunhalu tai uho, eikä se lievennä asiaa yhtään, on vain sen syy ja melkein pahentaa asiaa. Jos ei kontrollia ole, niin mun puolesta voi unohtua.
Ei voi olla ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa siinä asiassa, että pystyisi hillitsemään itseään tai purkamaan agressioita jotenkin muuten, vaikka jälkeenpäin olisi kuinka pahoillaan. Jos tiedän, että jossain asiassa, missä iskee joku normaali kilpailunhalu tai suuttumus esim päälle, niin miten sellaisen ihmisen kanssa voi elää, jos se omasta mielestään oikeuttaa olemaan kovakourainen, tai vaikkei oikeuttaisikaan, niin on sitten, vaikka miten katuisi jälkeenpäin.
En menisi tuomitsemaan ihmistä loppuelämäkseen tyrmään edes vaikka se hurjia puhuukin ja tämänhetkiset teotkin sitä linjaa tukevat. Aina on toivoa muutoksesta parempaan.
Enneminkin tulisin uteliaaksi niistä taustasyistä, jotka ovat muovanneet sitä ihmistä tuohon suuntaan. Miksi se uhoaa? Mitä se saa siitä uhosta palkakseen? Jotenkinhan sellaisenkin käytöksen täytyy palkita ja tyydyttää, ei se muuten toimi.
Ekaks tulee mieleen, että se on varmaan ihastunut johonkin kovisimagoon ja yrittää käyttäytyä sen mukaan, että sais ihailua tai tuntisi olevansa joku. Mistä se sen ihanteen on päähänsä saanut on sitten taas oma lukunsa.
Tai ehkä se on kokenut alemmuutta esim. pelijoukkueessaan ja katsonut, että tarttee ottaa kovempi rooli, ettei muut hypi nokille. Eli apuvälineet käyttöön kun ei tunne muuten riittävänsä mihinkään.
Mitä suurempi meteli, sitä pienempi ja epävarmempi ihminen siellä taustalla yleensä luuraa.
Sä olet siinä vierellä sen muovautumista seurannut ja näet varmaan vielä tätäkin mun analysointia syvemmälle sen ihmisen sieluun. Yritä siis mieluummin ymmärtää syitä sen valintoihin, kuin vain tuomita ja kauhistella sen tekemistä ja sanomista. Yritä tukea siinä ihmisessä yhä olevaa hyvää ja positiivista ja osoita siten, että sille uholle ei ole mitään tarvetta - ei ainakaan ulkoa käsin katsoen. Mies saa siten funtsia sitä oman pääkoppansa sisältöä, sillä siellä se pääsyyllinen nököttää. Se pitäis nyt haastaa muuttumaan.
Niin, olet oikeassa kyllä. Kuitenkin on asioita, mistä ei voi antaa periksi, oli niihin syyt sitten mitä hyvänsä. Eli vaikka olisi mitä syitä, miksi voisi olla ymmärrettävää, niin se EI silti ole hyväksyttävää yhtään enempää. Ymmärtääkin pystyn joitakin asioita, mutta en voi hyväksyä. Nimenomaan en aio enkä edes voi muuttaa mitään. Jos se ei lähde ihmisestä itsestään, niin sitä ei saa kukaan muukaan millään aikaan. Ei hyvällä, ei pahalla, ei vaikka uhraisi itsensä ja ketään ei voi rakastaa ehjäksi tai muuttumaan. Tai se muutos ei olisi koskaan mitenkään syvällinen. Asenteet ei muuttuisi, vaikka käytös muuttuisi, ja se ei kestä pitemmän päälle koskaan.
Minusta ihmiset saa olla keskeneräisiä, epävarmojakin, heikkojakin, mitä vain, mutta väkivaltaisia ei. Siihen ei oikeuta mikään.
Edellinen kommentti oli erittäin hyvä ja ymmärtäväinen, mutta oma asenteesi ja vastauksesi vielä terveempi. Niin moni on mennyt ansaan uskomalla voivansa muuttaa toisen rakastamalla ja ymmärtämällä ja positiivisuudella. Väkivalta on todellakin AINA väärin. Oma luonnostaan itsenäinen ja elämäniloinen tyttäreni ei ole 25 vuoden avioliiton jälkeen vieläkään muuttanut rakastamaansa miestä, vaan mies on muuttanut hänet. Väkivalta jatkuu, ensin vaimoa kohtaan, sitten lapsia kohtaan ja nainen muuttuu masentuneeksi, elämänilo katoaa, on pakko hyväksyä ainakin osittain miehen asenteet. Olet oikeassa, emme voi pelastaa ketään, ellei hän itse tajua että hänen on muututtava. Voit pelastaa vain itsesi. Ei kannata mennä ansaan.
Täällä oikeasti hakataan.......
Normaalin miehen kanssa ei tarvitse edes keskustella aiheesta "voisinko lyödä naista". Sen pitäisi olla itsestään selvä asia, että sellaista ei tehdä.
Ja jos vielä puheet vilisevät väkivaltaa ja kostonhimoa niin kyllä se aika paljon kertoo siitä, mitä ihmisen päässä liikkuu.
Minä ajattelen näin oman kokemukseni perusteella. Ole varovainen. Varsinkin kun omet hälytyskellosikin jo soivat. Niitä on syytä kuunnella. Voit säästyä paljolta.