Onko normaalia että rakastan edelleen avomiestäni, mutta haluan "erota" vain niin että asuisimme erillämme? En ole sopeutunut yhteisasumiseen, olen hyvin itsenäinen ja omaa rauhaa vaativa luonne.
Mieheni ei koskaan käy missään ja odottaa minua aina kun tulen töistä, näin tiivis yhteiselo ahdistaa minua!
En saa koskaan olla hetkeäkään yksin.
Hän asui monta vuotta yksin ennen kuin tapasi minut, mutta minä olin vasta muuttanut vanhempieni luota pois eli en ehtinyt edes tietää mitä on asua yksin.
Tiedän kyllä, että yksin asuminenkin alkaa varmasti maistua puulta aikanaan, mutta haluaisin silti edes kokea sen.
Jatkuva vahtaaminen ei vain sovi minulle, tavitsen joskus omaa rauhaa ja yksinoloa.
Mieheni ei koskaan käy missään ja odottaa minua aina kun tulen töistä, näin tiivis yhteiselo ahdistaa minua!
En saa koskaan olla hetkeäkään yksin.
Hän asui monta vuotta yksin ennen kuin tapasi minut, mutta minä olin vasta muuttanut vanhempieni luota pois eli en ehtinyt edes tietää mitä on asua yksin.
Tiedän kyllä, että yksin asuminenkin alkaa varmasti maistua puulta aikanaan, mutta haluaisin silti edes kokea sen.
Jatkuva vahtaaminen ei vain sovi minulle, tavitsen joskus omaa rauhaa ja yksinoloa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...tulee kieltämättä mieleen. Siellä kun ei voi katolilaisuuden takia edelleenkään erota kovin helposti, niin porukat on "separated" . Separated on siis ihan eri kuin eronneet, eli divorced. Separated, ainakin jotkut, sitten ASUU samassa talossa, mutta ON erillään...kait siksi, kun Irlannin lain mukaan miehen on pakko maksaa elatustukea VAIMOLLE lasten lisäksi. Eli jos vaimo haluaa olla kotiäiti, hänelle on taattu silti minimitoimeentulo. Miehellähän ei tietysti tässä mallissa useinkaan ole varaa hommata itselleen asuntoa, vaan molemmat jatkavat samassa talossa...
No huh huh. Enpä ole hetkeen nähnytkän kommenttia yhtä asian vierestä. Joo, mullekin tulee mieleen se että Bagdadilaispariskunnat ei uskalla poistua taloistaan. Niin ja Discoveryllä joku sekopää piti vaimoaan panttivankkina.
Joo, mutta tässäpä tapauksessa halutaan PYSYÄ YHDESSÄ! Ei erota, menikö perille? En vain tajua, miksi pariskunnat pilaavat suhteensa muuttamalla SAMAN katon alle, kai sitä voi seurustella muutenkin?
Iso talo on eri asia, mutta ahdas yksiö...
Sama juttu.
Olen itsenäinen luonne ja haluaisin joskus olla kotona tai mennä ulos ihan yksin, ilman edes ystävien seuraa. Ja tätähän ei mieheni tajua. Heti ollaan muka pettämässä tai en ainakaan rakasta enää.
Onko niin vaikeaa tajuta, että haluaisin edes muutaman minuutin elämässäni viettää RAUHASSA?
Miten kukaan täysipäinen voi kestää tauotonta yhdessäoloa, loputonta lääppimistä ja jatkuvaa tilitystä menemisistään ja tekemisistään?
Ehkä tämä sitten johtuu siitä, että minulla oli aika välinpitämättömät vanhemmat, kukaan ei katsonut perääni eikä kotiintuloaikojakaan edes ollut, sain ihan vapaasti hillua ulkona vaikka koko yön, ketään ei kiinnostanut.
Jos minua yrittää sitoa, alan kapinoida katoamalla johonkin kaupungille ilman että ilmoitan missä olen, koska muuten mies etsii minut heti käsiinsä. En todellakaan haluaisi erota, mutta aion ehdottaa erilleen muuttamista.
Jos ei sovi, niin on kai sitten kokonaan erottava.
Hmm, tälläisissa tilanteissa molempien on joustettava. Sinä sanoit, että haluat mennä yksin ja lähteä kaupungille jne. Siihen sinulla on myös oikeus ja sano se miehellesi, mutta se että lähdetä ilmoittamatta mitään menoistasi niin se ei kuulu kyllä parisuhteeseen sellainen. Sinulla on siis täysi oikeus olla yksin ja mennä yksin, mutta toiseen huomioonottamista on se, että kertoo minne menee. Kai miehesi sentään sen verran järkevä on, että ymmärtää sen että haluat mennä siis vain yksin. Toisaalta toiselta puoliskolta ei voi olettaa mitään ellei puhu asioista ihan kunnolla, ilman syyttelyitä. On yksipuolista syyttämistä jos sanoo toiselle, että mä en saa koskaan mennä yksin jne. Teidän pitää selvittää se, että miksi haluat mennä yksin jne ja miehesi on suotava se mahdollisuus sinulle. Toisaalta sinun on ymmärrettävä se, että kahden aikuisen suhteessa on todella toisen huomioonottamista ja kunnioittamista se, että kertoo minne menee ja se toinen myös kunnioittaa sen verran että antaa toisen mennä yksin. Ei se parisuhde kuitenkaan ole mikään äiti-lapsi -suhde.
Minun mielestäni tuo ei ole normaalia. Yleistä kylläkin. Mikä piru teitä naisia oikein riivaa, että parisuhteessa ei voi sitoutua yhdessä elämiseen, vaan pitää yrittää "poimia rusinat pullasta" ?
Miehen pitäisi olla hajuton, mauton, äänetön ja kaikin puolin huomaamaton, mutta silti aina käytettävissä...
Mustasukkaiset vahtaajat erikseen, mutta eikö parisuhde ole juuri sitä, että elämä jaetaan toisen kanssa?
...sano, siksi pistinkin tuon Irlannin mallin! Vaihtelu virkistää!
Joka toinen viikko yhdessä mutta erikseen, ja joka toinen viikko toinen vois muuttaa sitten vaikka vanhempiensa luo, niin oltaisiin erikseen mutta yhdessä!!!
Ei kerkeäisi kyllästyä.
(Yritän siis sanoa, että onpa teillä ongelmat! Jos niitä ei ole, niin keksitään! )
Tietysti ihan normaali vaihtoehto olisi ihan vain seurustella. Ja molemmilla olisi omat kämpät.
Joo, on se varmaan kiva "jakaa elämänsä" jonkun kanssa jossain palatsissa, mutta kun ei ole varaa kuin pieneen asuntoon niin siinä alkaa jo yksinäänkin seinät kaatumaan päälle, saati jos törmää vielä joka nurkassa johonkin toiseen!
Ehdottomasti paras tapa pilata muuten hyvä parisuhde! Ilmankos Suomi on avioerotilastojen kärkimaa, sillä suomessa on myös muihin maihin verrattuna huomattavasti vähemmän neliöitä aunnoissa!
Meillä se meneekin aika lailla juuri noin, olen nytkin ollut koko viikon vanhempieni luona, mutta täällä vasta hermot meneekin!
Mitä osaa jutussani et ymmärrä?
"Tietysti ihan normaali vaihtoehto olisi vain seurustella. Ja molemmilla olisi omat kämpät".
-TÄTÄ juuri tarkoitin! Vai onko se nyt "myöhäistä", kun kerran jo ollaan muutettu yhteen? Ja miksi on?
36 neliön yksiössä sitä on tullut "palatsia" pidettyä monta vuotta,,, Huikea edistysaskel oli päästä 42 neliön kaksioon.
Omaa aikaa ja omaa tilaa saa järjestettyä siten, että hankkiudutaan omiin harrastuksiin ja sovitetaan aikataulut niin, että toisen käydessä harrastuksissaan toinen voi olla rauhassa kotona. Vaikkapa vain löhötä näppiksen äärellä ja kirjoitella nettifoorumeille,,, :)