Tätä voipi miettiä niin naiset kuin miehetkin.
Jos ollaan realistisia ja unohdetaan kukkakedot ja keijukaiset hetkeksi, niin voitaneen todeta, että ilman jotain aivan mullistavaa maapallo on todella rumaa katseltavaa 50 vuoden päästä. Haluatko synnyttää lapsen maailmaan, joka vetelee viimeisiään vai oletko edes pohtinut asiaa?
Itse kallistuisin melkein sille kannalle, että minulla ei ole oikeutta hankkia lasta omaksi ilokseni jos en pysty tarjoamaan hänelle hänen ansaitsemaansa elinympäristöä. Asia on jollain tasolla verrattavissa lemmikin hankkimiseen.
Ajatteleeko kukaan samoin?
Jos ollaan realistisia ja unohdetaan kukkakedot ja keijukaiset hetkeksi, niin voitaneen todeta, että ilman jotain aivan mullistavaa maapallo on todella rumaa katseltavaa 50 vuoden päästä. Haluatko synnyttää lapsen maailmaan, joka vetelee viimeisiään vai oletko edes pohtinut asiaa?
Itse kallistuisin melkein sille kannalle, että minulla ei ole oikeutta hankkia lasta omaksi ilokseni jos en pysty tarjoamaan hänelle hänen ansaitsemaansa elinympäristöä. Asia on jollain tasolla verrattavissa lemmikin hankkimiseen.
Ajatteleeko kukaan samoin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä pidemmälle kello käy, sitä vähemmän on jälkeläisen hankinnassa kyse siitä, haluaako nainen ja mies moista. Pääpaino kallistuu kohta sille, haluaisiko lapsi syntyä ja elää tällaisessa ympäristössä.
Sinun pitää lukea kirja linnunradan käsikirja liftareille. Ei tämä nyt vielä ole selvä peli. Tai sitten kattele leffa Day after tomorrow. Olen synnyttänyt 3, enkä kadu. Olenpahan ainakin saanut muuta tekemistä, kuin pelätä maailmanloppua. Muualla
valitettavasti kuolee ihmisiä luonnonkatastrofeissa, paljonkin. Pelastaisin kaikki, jos voisin, mutta kun en voi, siksi elän tätä pientä elämää täällä, nyt.
Mulla on jo.
Eipä tämä maailma ole häävi paikka tälläkään hetkellä, mutta kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. joten eletään tätä päivää ja rakastetaan lapsiamme tässä ja nyt :)
"Haluatko synnyttää lapsen maailmaan, joka vetelee viimeisiään vai oletko edes pohtinut asiaa?"
Saattaa olla että ihmiskunta nykymuodossaan vetelee viimeisiään ja elämäntapamme katoaa nopeasti.
Se ei kuitenkaan tarkoita ettäkö elämä mihinkään katoaisi, sen periaatteet jatkuvat yhä ja vaikka suuri tuho tulisi niin aina on selviäjiä tavalla tai toisella.
Toisin sanoen, kahdessa lapsessani on tulevaisuus. Heille yritän opettaa pois niistä asioista jotka ympärilläni näkyvät selkeinä virheinä.
Se että maailma "tuhoutuu" on täsmälleen ihmiskunnan omista valinnoista kiinni. Toisin sanoen, jokaisen joka hankkii lapsia tulisi ajatella ja ennenkaikkea TOIMIA lapsiensa ja lapsenlapsiensa ja lapsenlapsenlapsiensa etcetea hyväksi.
Jotain elämän kallisarvoisuudesta kertoo erään tuttavamme tarina. Hänen lapsensa kuoli kätkytkuoleman 1,5viikon ikäisenä. Katuuko koskaan? - Ei - "Jokainen niistä tunneista on kultaa kalliimpi."
Itse ajattelen että lapset ovat erinomainen syy pyrkiä kohti järkevämpää elämää. Sekä henkikökohtaisesti että suuremmissakin mittakaavoissa. Sääli että se ei ole mitenkään "suosittu trendi". Ehkäpä minun lapsistani tulee uuden ajan pioneeriopettajia. Toivoa sopii, pitänee ainakin antaa valmiuksia siihen... jos tiedetään että ei voida enää kasvattaa menestyjiä... niin sitten kasvatetaan selviytyjiä.
mutta en tuomitse ihmisiä, jotka haluavat. Tällaiset päätökset ovat aina itsekkäitä, olivat sitten puolesta tai vastaan.
Joskus kyllä olisi hyvä miettiä vähän pidempään...