toinen osapuoli on se minkä kanssa haluaa vanheta ja rypistyä.. sen vaan haluaisin tietää teiltä viisailta onnellisilta pariskunnilta?
Mistä sen sitten teitää
että ..
81105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitten kun ei tartte tuollaisia ihmetellä ja kysellä, niin sitten sen tietää, eikä siitä ole epäilystäkään. :-))
just näin!
Kannatan edellisiä puhujia!
Ensimmäinen liittoni meni mönkään narsistin kanssa. Kun sitten tapasin naisen, jolla myös oli takanaan surkea avioliitto, tuli meistä pari, jossa kumpikin osaa arvostaa hyvää ihmissuhdetta.
Vaara piilee siis siinä, että hyvää suhdetta ei osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää.
Ihminen muuttuu iän karttuessa koko ajan. Melkoista arpapeliä nuorena solmitun liiton kestävyys on.
Kaikenlaisia kriisejä on jokaisessa avioliitoissa. Niistä selvitään, tai sitten ei.
Silloin kun löytyy molemminpuolinen kunnioitus, arvostus, luottamus, hyvä huumori ja toimivat puhevälit.
Jos haluaa tarpeeksi, kyllä sen tietää.
Pyrkimyshän ei koskaan takaa lopputulosta, hyvä aikomus riittää...
itse tehnyt virheitä ja toinen on ne vierelläsi kestänyt, on aika miettiä.
Ja sitten kun olet huomannut, miten paljon toinen on luopunut antaakseen, on aika toimia.
Yhteinen päämäärä, kyky sitoutua ja antaa anteeksi juuri tälle henkilölle, näyttävät että tässä se on, SE rakkaus.
Silloin kun ikää on niin paljon, ettei enää haaveile täydellisistä häistä, täydellisestä miehestä/vaimosta ja täydellisestä elämästä vaan rakastaa omaa kultaansa inhimillisenä itsenään ja osaa nauttia arjesta ja yhteisestä ajasta, vaikka elämä ei vastaisikaan Glorian ja Cosmon juttuja.
Naimisiin ei kannata mennä missään tapauksessa, jos on pienikin ajatus siitä, että olisiko joku toinen sittenkin parempi eli ottaa joku paremman puutteessa!