Näitä keskusteluja lukiessa nousee usein esiin, ettei fiksuja naisia löydy baarista eikä deittipalstoilta, vaan elävästä elämästä, lenkkipoluilta, kaupoista, harrastuksista jne. Miehen tulisi kirjoitusten mukaan olla ulkonäöltään keskiverto ja älykkyydeltään keskiverto. Ujot eivät kiinnosta, eivätkä liian vähän ujot, siis paljon itseään esille tuovat.
No, mitä on se elävä elämä jossa meidän tulisi kohdata? Missä on se lenkkipolku jonka varrelle menen odotelemaan, ja missä pysäytän sinut ja alan tehdä tuttavuutta. Monelleko kurssille minun pitää syksyllä kansalaisopistoon ilmoittautua, jotta todennäköisyys kohtaamiseemme olisi jotenkin varmistettu? Kierränkö kaikki kaupungin kaupat siinä toivossa että törmäämme jossain hyllyjen lomassa, tai voimme vaihtaa kassalla muutaman sanan? Jos hymyilen sinulle kadulla ohi kävellessämme saatat hymyillä takaisin.
Kaiken uhalla menen kuitenkin sinne baariin. Olen kaikkea keskiverroin. Olen oma itseni, mutta en niin täysin ettenkö yrittäisi rauhalista, hieman ujoa olemustani muuttaa vähän machoilevammaksi. Baarin heikossa valaistuksessa tummat ihmismassat liikkuvat velloen paikasta toiseen pysähtyen ehkä pikaisesti jonnekin kaveririnkiin tai baaritiskille. Ketä yritän iskeä tässä ympäristössä? Minkä näistä tummista ihmishahmoista nappaan ohimennen kuin kalastaja saaliinsa? Mihin kaveririnkiin menen lausumaan kliseisiä iskulauseita? Hymyä ja karismaa pitää tietenkin olla vaikkei niin hymyilyttäisikään. Saan kiikariin jonkun jota voisin yrittää. Silmäpeliä on turha yrittääkään tässä hektisessä ympäristössä, sitä on tuhannet kerrat jo kokeiltu. Pitää mennä juttelemaan, hymyn kera tietenkin. Jos ei onnistu, voi yrittää seuraavaa ja taas seuraavaa. Tässä on vain se, että jos yrittää vuoron perään jokaista, ei hymy ja karisma oikein jaksa pysyä aitona. Mutta baaristahan ei fiksuja naisia löydäkkään, ei kun kotiin.
No, mitä on se elävä elämä jossa meidän tulisi kohdata? Missä on se lenkkipolku jonka varrelle menen odotelemaan, ja missä pysäytän sinut ja alan tehdä tuttavuutta. Monelleko kurssille minun pitää syksyllä kansalaisopistoon ilmoittautua, jotta todennäköisyys kohtaamiseemme olisi jotenkin varmistettu? Kierränkö kaikki kaupungin kaupat siinä toivossa että törmäämme jossain hyllyjen lomassa, tai voimme vaihtaa kassalla muutaman sanan? Jos hymyilen sinulle kadulla ohi kävellessämme saatat hymyillä takaisin.
Kaiken uhalla menen kuitenkin sinne baariin. Olen kaikkea keskiverroin. Olen oma itseni, mutta en niin täysin ettenkö yrittäisi rauhalista, hieman ujoa olemustani muuttaa vähän machoilevammaksi. Baarin heikossa valaistuksessa tummat ihmismassat liikkuvat velloen paikasta toiseen pysähtyen ehkä pikaisesti jonnekin kaveririnkiin tai baaritiskille. Ketä yritän iskeä tässä ympäristössä? Minkä näistä tummista ihmishahmoista nappaan ohimennen kuin kalastaja saaliinsa? Mihin kaveririnkiin menen lausumaan kliseisiä iskulauseita? Hymyä ja karismaa pitää tietenkin olla vaikkei niin hymyilyttäisikään. Saan kiikariin jonkun jota voisin yrittää. Silmäpeliä on turha yrittääkään tässä hektisessä ympäristössä, sitä on tuhannet kerrat jo kokeiltu. Pitää mennä juttelemaan, hymyn kera tietenkin. Jos ei onnistu, voi yrittää seuraavaa ja taas seuraavaa. Tässä on vain se, että jos yrittää vuoron perään jokaista, ei hymy ja karisma oikein jaksa pysyä aitona. Mutta baaristahan ei fiksuja naisia löydäkkään, ei kun kotiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä se asia valitettavasti vähän näin on. Ja varsinkin tuo "silmäpeli" baarissa on kyllä melko mahdotonta, ellei ole vähintään ½-julkkis, jonka jokainen nainen tunnistaa muista miehistä...
mielestäni oon ihan fiksu, tavallisen nätti varmaankin(tosin jokaisella omanlaisensa maku) vapaa tyttönen ja mut ainaki voi baaristaki löytää:)
Joo, noi jutut siitä, että "hyvät" naiset löytyvät kirjastoista, joltain kursseilta, lenkkipoluilta jne. ovat naurettavia.
Mene nyt heittämään tarinaa jollekin naiselle esim. lenkkipolulle niin saat poliisit perääsi
alta aikayksikön.
Tai vastaavasti kirjastossa. Jollei ko. henkilö vimmastu puhumisestasi niin viimeistään "kirjastotäti" tulee ja heittää sinut ulos.
Noi oikiden tapaamiset ovat enemmän pelkkää sattumaa, ei muuta. Elämä on siinä mielessä perseestä että noihin asioihin ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa kovinkaan paljon.
Mies, jonka nainen tuntee jostakin muusta yhteydestä, esim. juuri kaupasta (silmäpeliä tms), lenkkipolulta, opiskeluista tulee juttelemaan naiselle baarissa. Molemmat ovat ottaneet vähän mahdollisesti rohkaisua ja juttu luistaa (toivottavasti). Keskustelu voi alkaa just tästä aihepiiristä jossa henkilöt on tavanneet, eikä välttämättä olla erityisen "iskemistyyppistä". Jos sitten tuntuukin, että nainen ei olekaan sellainen kuin ajatteli, voi hyvin perääntyä, koska on vain jutellut "niitä näitä". Suurin ongelmahan tässä on se, että tietäisi naisen "kantabaarin" jos sellaista edes on. Tähän tarvitaan mahdollisesti oikein salapoliisitaitoja. Joten miehellä olisi hyvä kai olla näitä "silmäpelituttavuuksia" useampia, niin joskus onnistuu...
Miksiköhän mä, varattu 35-nainen jakelen tässä neuvoja:D No, nää nyt on toimineet mulla ja itsekin olen nuoruudessa toiminut näin, joten kai se miehilläkin toimii toisinpäin...;)
On se aika harvinaista täällä etelässäkin että
näkisi naapurin jossain paikallisessa lähiöpubissa. Täällähän ei kukaan edes tunne naapureitaan vaikka samassa rapussa oltaisiin asuttu 10 vuotta. Paitsi jos naapureista on ollut harmia (metelöinti, sotkoilu) jolloin silmäpeli
onkin todella leiskuvaa mutta aivan toisista fiiliksistä johtuen.
"Mies, jonka nainen tuntee jostakin muusta yhteydestä, esim. juuri kaupasta (silmäpeliä tms), lenkkipolulta, opiskeluista tulee juttelemaan naiselle baarissa."
Miksi pitää yrittää väkisin tehdä baarista tutustumispaikka jo ennestään tutun ihmisen kanssa? Eikö toista voi vain pyytää kahville tai lounaalle tai sitten vaikka sinne baariin sovittuna aikana ja varmistaa näin että toinen on siellä? Elekää ihmiset tehkö yksinkertaisista asioista turhan vaikeita =)
myös ne naiset jotka käy baareissa, joutuu käydä myös kaupassa aina välillä..vai elääkö ne pelkällä oluella ja sidukalla ?
kaupasta, huomasin katseen ja hymyn. Sitten hän tuli ja pyysi minua kahville lähikahvioon. Lähdin ja siitä se sitten alkoi.
Miksi suomalaiset miehet ovat niin arkoja näissä asioissa?
Villi veikkaus,että johtuu naisista.Vähemmästäkin tulee araksi.
Poikkeus vahvistaa säännön. Kuinka moni nainen menisi tuikituntemattomalle juttelemaan kaupassa ja pyytämään kahville? Yleensä kaupassa ollaan ihan eri ajatuksella kuin vaikkapa baarissa. Kaupassa kaikki kulkevat vain hyllyltä toiselle hakien tarvitsemiaan tavaroita. Aika harva menee kauppoihin hengailemaan ja katselemaan vastakkaista sukupuolta. Tietysti ainahan voi tapahtua kuin elokuvissa, että törmäämme jossain kaupassa toisiimme, ostoksemme putoavat ja kun kyykistymme niitä poimimaan katseemme kohtaavat ja siitä alkaa elokuvan mittainen rakkaustarina. Pitäisiköhän sattumaa vähän auttaa ja tarkoituksella pyrkiä törmäilemään kaupassa kauniisiin naisiin : )
Edelliselle kirjoittajalle: Pointtihan oli se, miten niitä naisia isketään yleensä mistään.
Millaisessa työpaikassa olet?
Itse nimittäin olen tavannut kaikki vakavasti otettavat poikaystäväni töissä eli siis tasan kaksi kappaletta. Ensimmäinen tapaus tapahtui työharjoittelupaikassani, jossa ihan kivanoloinen hemmo tuli atk-firmasta korjaamaan tietokonettani. Yllättäen tyyppi kävikin useamman kerran hääräilemässä työhuoneessani. Juteltiin kaikenlaista ja loppujen lopuksi hän pyysi minut elokuviin. Lähdin ja siitä alkoi viiden vuoden seurustelu. Hän tosin sanoi, että epäröi hieman kysyä ulos, koska kuulemma company policy on vähän sellainen, ettei asiakkaiden kanssa saa ryhtyä liikaa tekemisiin :)
Seurustelu sittemmin päättyi ja muuttui ystävyydeksi. Tapasin sen jälkeen uuden, ihanan miehen ja kuten arvata saattaa - työpaikassani. Minulla on siis vakkariduuni ja tämä mies tuli sinne lakimiesharjoittelijaksi. Pikkuhiljaa vain tutustuttiin, käytiin aina syömässä yhdessä ja lopulta tunnustettiin päivänselvä asia toisillemme. Siitä alkoi seurustelu, nyt ollaan kihloissa ja lapsi on suunnitteilla.
Itse en ole koskaan tykännyt käydä baareissa, koska en pidä humalaisista ja muutenkin baarit on jotenkin omituisia paikkoja tavata niitä ihmisiä. Kun olen joitakin kertoja käynyt ravintolassa baaritiskillä notkumassa, on olo ollut oikeasti ihan absurdi. Todellakin fiilis on sellainen, että tunnen oloni vaivautuneeksi ja ulkopuoliseksi. Mieluummin menen sitten vaikka teatteriin tai näyttelyihin ystävien kanssa kuin baariin.
Tietenkin jossakinhan niitä ihmisiä on pakko tavata, mutta jotenkin itse ainakin tunsi, että älytön kännääminen ei ole se mun juttu ja baarissa se tuntui olevan taas aika monella pääasia.
Kyllä fiksut, menestyvät ja kaikin puolin hyvät tytöt käy yhtä lailla baareissa kuin ne missukat. Baarithan on paras tapa, rankan liikunnan lisäksi, päästää pitkän työviikon höyryt pois, tanssia, pitää hauskaa ja rentoutua hyvässä seurassa!
Itse käyn baarissa bilettämässä kaverien kanssa ja kyllä aina tulee fiksuja miehiä juttelemaan. Itse menen baariin lähinnä vain tanssimaan ja pitämään hauskaa enkä sinällään etsimään "elämäni miestä", koska uskon että miehetkin ovat sitä varten siellä = eivät etsimässä tulevaa vaimoansa tahmealta baarilattialta.
vaikka eihän sitä koskaan tiedä keneen törmää...;)