Avoliitossa elellyt kohta 7 vuotta. Yhteinen asunto, molemmilla töitä, ei lapsia, ystävät, harrastukset, jne. Kaikki toimii.
Reilu puoli vuotta sitten tapasin erään naisen saman harrastuksen parissa. Hymynsä valloitti, alkoi pyöriä mielessä. Aluksi naureskelin asialle, leikin ajatuksilla. Vaan kohtapa oli tunnustettava itselle, että olen rakastuneempi kuin koskaan.
Syytin työstressiä, kohtipäätä hyökkäävää kolmenkympin kriisiä. Hetken mielenhäiriö, kyllä se kohta ohi menee. Vaan eipä ole tunne mihinkään hävinnyt, voimistuu vain.
Olemme jutelleet tavallisia, vaihtaneet pari katsetta. Ehkä hänkin puoleltaan olisi jotain, en ole varma.
Voisin jättää kaiken entisen taakseni hänen vuokseen todella helposti. Mutta en tiedä, voinko/saanko tilaisuutta kertoa hänelle. Luultavasti mietin tällöin lopun ikääni, mitä olisi voinut olla. En tiedä, kumpi pelottaa enemmän.
Reilu puoli vuotta sitten tapasin erään naisen saman harrastuksen parissa. Hymynsä valloitti, alkoi pyöriä mielessä. Aluksi naureskelin asialle, leikin ajatuksilla. Vaan kohtapa oli tunnustettava itselle, että olen rakastuneempi kuin koskaan.
Syytin työstressiä, kohtipäätä hyökkäävää kolmenkympin kriisiä. Hetken mielenhäiriö, kyllä se kohta ohi menee. Vaan eipä ole tunne mihinkään hävinnyt, voimistuu vain.
Olemme jutelleet tavallisia, vaihtaneet pari katsetta. Ehkä hänkin puoleltaan olisi jotain, en ole varma.
Voisin jättää kaiken entisen taakseni hänen vuokseen todella helposti. Mutta en tiedä, voinko/saanko tilaisuutta kertoa hänelle. Luultavasti mietin tällöin lopun ikääni, mitä olisi voinut olla. En tiedä, kumpi pelottaa enemmän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla on menossa nykysuhteessasi 7 vuoden kriisi, oikein klassisesti. Huuma on kadonnut eikä vielä ole tullut tilalle riittävästi vakiintumisen tunnetta, huomioiden ikäsi.
Melko varmaa on, että huumaa uuden kanssa kestäisi taas jonkun aikaa, mutta sama tunteiden tasoittuminen on siinäkin edessä joskus. Tosin, jos nyt aloitat hänen kanssaan, olet jo tukevasti menossa kohti nelikymppistäsi siinä vaiheessa ja ehkä sen verran muutenkin tasoittuneempi.
En ala neuvomaan, mitä sinun kannattaa tehdä, itse on jokaisen soppansa nieltävä. Sen perusteella, mitä kirjoitit, teillä ei tämän uuden kanssa ole ollut mitään arkoja katseenvaihtoja kummempaa. Et edes tiedä hänestä kovin paljon, jos jutut ovat olleet vain tavallisia. Rakkaudeksi itse en sellaista kutsuisi, kovaa ihastusta se kyllä voi olla. Sinä vain voit tietää, millaisen arvon annat elämässäsi eri asioille.
Aika klassiseltahan tämä varmaan vaikuttaa. Pohtiminen vaan alkaa tympiä, kun ei pääse puusta pitkälle. Aina kun näen hänet, retkahdan yhä enemmän. Ihastuksia on ollut aiemminkin, mutta ne on menneet ohi saman tien. Silloin on lähinnä saanut nauraa itselleen.
On alkanut hymy hyytyä. Jotain erilaista tässä tuntuisi todella olevan. Töissä ei pysty keskittymään, kotona haahuilen ympäriinsä. Nukutuksi ei saa kunnolla, olo on toisinaan aika perCstä.
Vaan ei kai pidä valittaa, kaikkihan on ok muuten. Pitäis varmaan ryhdistäytyä tms.
Kiitos kommentista.
sanon vaa,että mietihän kaks kertaa!arki se siihen uuteenki suhteeseen astuu ennemmin tai myöhemmin.eikä tunnu samalta enää kuin nyt!onko vaimosi todella huonompi kuin uusi tuttavuutesi vai kuvitteletko vain huumassasi.mitäs sitte kun tämä uusi tuttavuutesi ei olekaan sitä,mitä nyt luulet olevan???etkä saakaan vaimoasi enää takaisin????
Juu, totta. Eihän se vaihtamalla parane, sanotaan. Oon kyllä miettinyt asiaa enemmänkin kuin kaksi kertaa:) On vaikeaa kuvailla tuntojaan näin parilla rivillä, mutta en kuvittele huuman kestävän ikuisesti. Myöskään itse en hengaile täällä ikuisesti, joten miksi pitäsi ajatella, että tässähän pysyn enkä lähde kulumallakaan. Mitäs jos se toinen olisikin "se oikea", tai jotain sinne päin.
Itse jätin lähes 8 vuoden suhteeni muutaman päivän tuttavuuden takia ja täytyy myöntää etten ole sitä katunut!Elämä on elämistä varten ja kokemuksia pitää hankkia ne kasvattaa. Voisihan sitä jäädä miettimään moneksi vuodeksi, mutta siinä' se elämä menee menojaan miettiessä. Panostaisin uuteen suhteeseen jos asia sinua mietityttää. Vaikka kävisi niin, että juuri hän ei olisi se oikea, tulee joku toinen. Kaikella on tarkoituksensa. Go for it!
Että miksi et ottanut alunperin "sitä oikeaa".
Ja tottakai jos suhde tympii niin helposti ihastuu ja luulee elämää suuremmaks.Mutta kokemuksestaki voin sanoa,että ne itse luodut kuvitelmat voi karista todella nopeaa,ja kaikki tais ollakki harhaa ..
juttuja... itse olen ollut avoliitossa kohta 10 vuotta. 18-vuotiaasta asti. ja ihastumisia on ollut matkan varrella. en ole kuitenkaan pettänyt sanan varsinaisessa merkityksessä.
olen naispuolinen muuten.
mutta, samat mietteet pyörii mielessä, että jäänkö tähän, vai lähdenkö vielä kokeilemaan jotain muuta.
rohkeutta vain puuttuu tehdä ratkaisua suuntaan tai toiseen:(
mutta tsemppiä sullekin, pitää vain yrittää uskoa että asioilla on tapana järjestyä. juuri nyt ei vain kyllä siltä tunnu!
Aina kiva huomata, etten ole ainoa vaikken toisaalta kenellekään tällaista dilemmaa toivoisi.
En ole myöskään pettänyt. Toisaalta tuntuu, että tällä hetkellä tavallaan petän kaiken aikaa. En jaksaisi keskittyä suunnittelemaan yhteistä lomamatkaa tai parvekkeen uudelleen sisustamista ym. Keksin tekosyitä. Toinen sanoo olevansa niin onnellinen. Kumpa tietäisi. Ei tunnu kivalta, ei.
Lähtisi tämä fiilis pois ja kaikki palaisi ennalleen. Ehkä odottelen vielä vähän aikaa.
Kiitos ja samoin sulle!