Arvellaan pojallani (6 v.) olevan asperger-syndrooma. Hän onkin aika poikkeuksellinen monessa asiassa, mutta kun aiemmin olin tutustunut vain autismiin, suljin sen mielessäni pois, koska hän poikkeaa niin paljon autistisista tuntemistani henkilöistä.
Nyt kun olen lukenut aspergerista (joka siis myöskin kuuluu autismin kirjoon), on myönnettävä, että kyllä oireet siihen viittaavat, joskaan eivät kovin vakavia ole nuo negatiiviset puolet.
Keljuinta on se, että huomaan oireiden sopivan kiusallisen hyvin myös itseeni, niin hyvässä kuin pahassa.
Onko teillä muilla sellaista ongelmaa, että keskittyminen johonkin on vaikeaa ja ajatukset liikkuvat joissain muissa sfääreissä?
On kiusallinen tilanne, jos jossain kylässä ollessa telkusta tulee urheilua ja sitten muut poistuvat joksikin aikaa muualle. Palattua tietysti joku möläyttää: "Kuka johtaa?" Minulla raukalla ei välttämättä ole harmainta aavistustakaan.
Minulla on myös heikohko kasvomuisti, mutta ilmeet kyllä osaan tunnistaa.
Sperger As?
14
3445
Vastaukset
- Assipojan äiti
Hei,
Kyllä meistä jokainen taitaa jotain aspergerin oireita itsestään löytää, jos niitä alkaa erityisesti etsimään - kukapa meistä jaksaa aina keskittyä asiaan, joka ei itseä kiinnosta pätkääkään, saatika, että aina olisi niiiin kauhean sosiaalinen.
Miten sinun poikasi Asperger-oireet tulevat esille? Meillä on myös pojalla diagnosoitu asperger nyt kuusi-vuotiaana, mutta lievänä. Välillä onkin itse vaikea uskoa, että pojalla on asperger, kun sattuu hyvä päivä kohdalle, jolloin poika ei poikkea mitenkään ikäisistään.
Meidän pojat asperger-ominaisuuksia ovat mm. vaikeudet sosiaalisissa suhteissa (osaa hyvin leikkiä yhden lapsen kanssa, mutta ryhmässä vaikea löytää paikkaa), aistiyliherkkyyksiä etenkin äänien osalta, TIK-oireita ja tarve hyppiä ja pomppia omassa rauhassa muutamia kertoja päivässä, voimakas kiinnostus muutamiin asioihin (innostuu kyllä muustakin, mutta tarvitsee aikuisen tukea), kielellinen kehitys viivästynyttä (sanavarasto kyllä hyvä, mutta änkytystä edelleenkin), vaikeuksia tunteiden suullisessa ilmaisussa ja jonkin verran kömpelö karkea motoriikka (hieno motoriikka jopa ikätason yläpuolella, sillä pojan lempiharrastus on piirtäminen).
Olemme kulkeneet perheneuvolan kautta ja siellä tehtiin myös kouluvalmiuden jatkotestit. Kaikki taidot osuvat normaaliin ikäjakaumaan ja joiltakin osin jopa ikäjakauman yläpuolelle. Koska Asperger on todettu lievänä, poika aloittaa koulun normaaliluokassa omalla avustajalla. Toimintaterapiaa ja/tai kuntoutusta ei ole vielä saatu, mutta poika käy Judossa ja tykkää ihan hirveästi. Kevään/kesän aikana saadaan puheterapiaa ja syksyllä kartoitetaan toimintaterapian tarve. Tuohon tunnepuoleen ollaan saatu hirveästi parannusta, kun hankittiin kotiin kissa: eläimelle on niin helppo näyttää tunteet :-)
Tsemppiä sinulle ja pojalle. Olisi kiva, jos laitat teidän kuulumisia tänne sivuille.- Sperger as?
Poikasi kuvailut sopivat osin myös minun poikaani. Täsmälleen samoin suuressa ryhmässä hän ei juurikaan leiki, mutta jos on vain muutama lapsi paikalla, hän touhuaa heidän kanssaan hyvin mielellään. Kovista äänistä hän ei pidä, muttei sinänsä ole mitenkään säikky. Hänet voi huoletta jättää pariksikin tunniksi yksin jos tarve on, koska hän ei koe sitä millään lailla ongelmaksi.
Motoriikka on hiukan puutteellista, mutta samoin kuin sinun pojallasi, hienomotoriikka pelaa hyvin. Puheääni on vähän omituinen (pidättyvä), mutta ei änkyttävä. Toisaalta kielen kaikkine hienouksineen ja korulauseineen hän hallitsee hyvin. Kirjaimista hän kiinnostui jo pienenä ja kyselemällä oppi tunnistamaan kaikki kirjaimet jo alle kaksi-vuotiaana. Vaikka puhe oli tuolloin puutteellista (jääkaappi = pääpääppi) yksittäiset kirjaimet tulivat aivan oikein. Omatoimisesti hän sitten vähitellen oppi lukemaan niin, että kolmivuotiaana luki ja kirjoitti jo täysin sujuvasti.
Hän rakastaa lukemista, mm. tieteellisiä juttuja planeetoista, maapallosta, ym. ja hän myös muistaa hyvin lukemansa. Hän tutkii myös liikennemerkkejä ja liikennesääntöjä ja huomaa käytännössä esim. ryhmittäytymisvirheet.
Hän on myöskin tavattoman innokas piirtelemään ja osaa (epäautistisesti) muutamalla viivalla tehdä tavattoman tarkat ilmeet hahmoilleen. Hänen mielikuvitusmaailmansa on hyvin rikas.
Tunteiden ilmaisu on usein heikohkoa. Tosin enimmäkseen hän on hyvin iloinen.
Nyt on vasta alustava psykologin tutkimus takana. Toisin kuin sinun pojallasi, ei tainnut yksikään taito osua normaalin ikäjakauman puitteisiin. Suurin osa oli yläpuolella, mutta jotkin alapuolella.
Koulunkäynnin aloittaminen on nyt mietinnässä. Alustavasti meille suositeltiin sosiaalisten taitojen kehittämiseksi esikoulun käyntiä toiseen kertaan. Toisaalta kun itse ajattelen omaa lapsuuttani ja koulunkäyntiäni, tunsin olevani liian alhaisella luokalla, koska tavallaan turhauduin asioiden helppouteen. Itse en käynyt eskaria (tai edes lastentarhaa) ollenkaan, vaan kylmiltään kouluun.
Aspergeroireet sopivat monelta osin minuun, joten olen harkinnut meneväni itsekin tutkimuksiin. Noiden negatiivisten puolten lisäksi olin todellakin lahjakas ja tein joitakin keksintöjä ja kokeita jo alle kymmenen-vuotiaana ja lisää teini-ikäisenä, mutta myöhemmin minulle selvisi, että nuo varhaiskauteni keksinnöt olivat jo käytössä. Aikuisena olen sitten oppinut ottamaan selvää, että mitä muut eivät vielä ole keksineet...
Ideoita pulppuaa jatkuvasti. Minun on joskus vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten tapaa ratkaista ongelmia, koska he eivät ota yhtä askelta taaksepäin nähdäkseen laajemmin. Ratkaisu on usein pikkuisen sivussa siitä asian ytimestä.
Mutta jotta ei menisi itseni kehumiseksi, negatiiviset aspergeroireet ovat mukanani vieläkin ja haittaavat jossain määrin elämää, joskin lievästi.
Nyt on siis vakavassa pohdinnassa tuo kouluunlähtö. Itse (mm. omien kokemusteni pohjalta) olisin sitä mieltä, että koulunkäynnin aloituksen myöhäistämisestä voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. En uskoisi hänen välttämättä tarvitsevan edes avustajaa, koska ongelmat ovat lähinnä vain tuossa ryhmäsosiaalisuuden puutteessa. Ja jos hän ei ole vuodessa "oppinut" sosiaalisuutta eskarissa, oppisiko hän toisessakaan vuodessa? - dkkdkskks
Sperger as? kirjoitti:
Poikasi kuvailut sopivat osin myös minun poikaani. Täsmälleen samoin suuressa ryhmässä hän ei juurikaan leiki, mutta jos on vain muutama lapsi paikalla, hän touhuaa heidän kanssaan hyvin mielellään. Kovista äänistä hän ei pidä, muttei sinänsä ole mitenkään säikky. Hänet voi huoletta jättää pariksikin tunniksi yksin jos tarve on, koska hän ei koe sitä millään lailla ongelmaksi.
Motoriikka on hiukan puutteellista, mutta samoin kuin sinun pojallasi, hienomotoriikka pelaa hyvin. Puheääni on vähän omituinen (pidättyvä), mutta ei änkyttävä. Toisaalta kielen kaikkine hienouksineen ja korulauseineen hän hallitsee hyvin. Kirjaimista hän kiinnostui jo pienenä ja kyselemällä oppi tunnistamaan kaikki kirjaimet jo alle kaksi-vuotiaana. Vaikka puhe oli tuolloin puutteellista (jääkaappi = pääpääppi) yksittäiset kirjaimet tulivat aivan oikein. Omatoimisesti hän sitten vähitellen oppi lukemaan niin, että kolmivuotiaana luki ja kirjoitti jo täysin sujuvasti.
Hän rakastaa lukemista, mm. tieteellisiä juttuja planeetoista, maapallosta, ym. ja hän myös muistaa hyvin lukemansa. Hän tutkii myös liikennemerkkejä ja liikennesääntöjä ja huomaa käytännössä esim. ryhmittäytymisvirheet.
Hän on myöskin tavattoman innokas piirtelemään ja osaa (epäautistisesti) muutamalla viivalla tehdä tavattoman tarkat ilmeet hahmoilleen. Hänen mielikuvitusmaailmansa on hyvin rikas.
Tunteiden ilmaisu on usein heikohkoa. Tosin enimmäkseen hän on hyvin iloinen.
Nyt on vasta alustava psykologin tutkimus takana. Toisin kuin sinun pojallasi, ei tainnut yksikään taito osua normaalin ikäjakauman puitteisiin. Suurin osa oli yläpuolella, mutta jotkin alapuolella.
Koulunkäynnin aloittaminen on nyt mietinnässä. Alustavasti meille suositeltiin sosiaalisten taitojen kehittämiseksi esikoulun käyntiä toiseen kertaan. Toisaalta kun itse ajattelen omaa lapsuuttani ja koulunkäyntiäni, tunsin olevani liian alhaisella luokalla, koska tavallaan turhauduin asioiden helppouteen. Itse en käynyt eskaria (tai edes lastentarhaa) ollenkaan, vaan kylmiltään kouluun.
Aspergeroireet sopivat monelta osin minuun, joten olen harkinnut meneväni itsekin tutkimuksiin. Noiden negatiivisten puolten lisäksi olin todellakin lahjakas ja tein joitakin keksintöjä ja kokeita jo alle kymmenen-vuotiaana ja lisää teini-ikäisenä, mutta myöhemmin minulle selvisi, että nuo varhaiskauteni keksinnöt olivat jo käytössä. Aikuisena olen sitten oppinut ottamaan selvää, että mitä muut eivät vielä ole keksineet...
Ideoita pulppuaa jatkuvasti. Minun on joskus vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten tapaa ratkaista ongelmia, koska he eivät ota yhtä askelta taaksepäin nähdäkseen laajemmin. Ratkaisu on usein pikkuisen sivussa siitä asian ytimestä.
Mutta jotta ei menisi itseni kehumiseksi, negatiiviset aspergeroireet ovat mukanani vieläkin ja haittaavat jossain määrin elämää, joskin lievästi.
Nyt on siis vakavassa pohdinnassa tuo kouluunlähtö. Itse (mm. omien kokemusteni pohjalta) olisin sitä mieltä, että koulunkäynnin aloituksen myöhäistämisestä voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. En uskoisi hänen välttämättä tarvitsevan edes avustajaa, koska ongelmat ovat lähinnä vain tuossa ryhmäsosiaalisuuden puutteessa. Ja jos hän ei ole vuodessa "oppinut" sosiaalisuutta eskarissa, oppisiko hän toisessakaan vuodessa?miksi pitäisi käydä eskari uudestaan, jos poika osaa lukea!!! Järjetön ehdotus, anteeksi vain. Minua kiinnostaa miten tuo epäsosiaalisuus ryhmässä ilmenee? Eikö pojalla ole kavereita? Vai vetäytyykö hän ryhmätilanteista, mutta hänellä on kuitenkin kavereita.
Itse epäilen omalla lapsellani lievää aspergeria, on jo koulussa. Hänestä ei koskaan puhuttu tarhassa mitään, lähinnä kehuttiin, että rauhallinen poika, käyttäytyy hyvin. Tarha olikin ongelmalapsia täynnä, siis väkivaltaisia häirikköjä. Että lapsi erottui edukseen.
Koulussa lapsi oli aluksi arka, kuten myöhemmin itsekin totesi olleensa, mutta puututtiin lieviinkin kiusaamisjuttuihin heti ja nyt lapsi tykkää koulusta. Hänkin oppi ennen koulua lukemaan, tosin "vasta" 6-vuotiaana.
En ikinä jättäisi eskariin lasta, joka suoriutuu noin hyvin kuin sinun lapsesi. Kyllä assi pärjää koulussa, kunhan saa tukea aikuisilta ja puututaan heti ongelmiin. Liikuntaharrastus mielestäni on myös eduksi, koska siinä saa fyysistä itseluottamusta, joka on lapsilla tärkeää, pojathan jähyävät ja painivat ihan hirveästi, joten jotain mikä totuttaa tuohon olisi ihan hyvä harrastaa. - ritalin
Sperger as? kirjoitti:
Poikasi kuvailut sopivat osin myös minun poikaani. Täsmälleen samoin suuressa ryhmässä hän ei juurikaan leiki, mutta jos on vain muutama lapsi paikalla, hän touhuaa heidän kanssaan hyvin mielellään. Kovista äänistä hän ei pidä, muttei sinänsä ole mitenkään säikky. Hänet voi huoletta jättää pariksikin tunniksi yksin jos tarve on, koska hän ei koe sitä millään lailla ongelmaksi.
Motoriikka on hiukan puutteellista, mutta samoin kuin sinun pojallasi, hienomotoriikka pelaa hyvin. Puheääni on vähän omituinen (pidättyvä), mutta ei änkyttävä. Toisaalta kielen kaikkine hienouksineen ja korulauseineen hän hallitsee hyvin. Kirjaimista hän kiinnostui jo pienenä ja kyselemällä oppi tunnistamaan kaikki kirjaimet jo alle kaksi-vuotiaana. Vaikka puhe oli tuolloin puutteellista (jääkaappi = pääpääppi) yksittäiset kirjaimet tulivat aivan oikein. Omatoimisesti hän sitten vähitellen oppi lukemaan niin, että kolmivuotiaana luki ja kirjoitti jo täysin sujuvasti.
Hän rakastaa lukemista, mm. tieteellisiä juttuja planeetoista, maapallosta, ym. ja hän myös muistaa hyvin lukemansa. Hän tutkii myös liikennemerkkejä ja liikennesääntöjä ja huomaa käytännössä esim. ryhmittäytymisvirheet.
Hän on myöskin tavattoman innokas piirtelemään ja osaa (epäautistisesti) muutamalla viivalla tehdä tavattoman tarkat ilmeet hahmoilleen. Hänen mielikuvitusmaailmansa on hyvin rikas.
Tunteiden ilmaisu on usein heikohkoa. Tosin enimmäkseen hän on hyvin iloinen.
Nyt on vasta alustava psykologin tutkimus takana. Toisin kuin sinun pojallasi, ei tainnut yksikään taito osua normaalin ikäjakauman puitteisiin. Suurin osa oli yläpuolella, mutta jotkin alapuolella.
Koulunkäynnin aloittaminen on nyt mietinnässä. Alustavasti meille suositeltiin sosiaalisten taitojen kehittämiseksi esikoulun käyntiä toiseen kertaan. Toisaalta kun itse ajattelen omaa lapsuuttani ja koulunkäyntiäni, tunsin olevani liian alhaisella luokalla, koska tavallaan turhauduin asioiden helppouteen. Itse en käynyt eskaria (tai edes lastentarhaa) ollenkaan, vaan kylmiltään kouluun.
Aspergeroireet sopivat monelta osin minuun, joten olen harkinnut meneväni itsekin tutkimuksiin. Noiden negatiivisten puolten lisäksi olin todellakin lahjakas ja tein joitakin keksintöjä ja kokeita jo alle kymmenen-vuotiaana ja lisää teini-ikäisenä, mutta myöhemmin minulle selvisi, että nuo varhaiskauteni keksinnöt olivat jo käytössä. Aikuisena olen sitten oppinut ottamaan selvää, että mitä muut eivät vielä ole keksineet...
Ideoita pulppuaa jatkuvasti. Minun on joskus vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten tapaa ratkaista ongelmia, koska he eivät ota yhtä askelta taaksepäin nähdäkseen laajemmin. Ratkaisu on usein pikkuisen sivussa siitä asian ytimestä.
Mutta jotta ei menisi itseni kehumiseksi, negatiiviset aspergeroireet ovat mukanani vieläkin ja haittaavat jossain määrin elämää, joskin lievästi.
Nyt on siis vakavassa pohdinnassa tuo kouluunlähtö. Itse (mm. omien kokemusteni pohjalta) olisin sitä mieltä, että koulunkäynnin aloituksen myöhäistämisestä voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. En uskoisi hänen välttämättä tarvitsevan edes avustajaa, koska ongelmat ovat lähinnä vain tuossa ryhmäsosiaalisuuden puutteessa. Ja jos hän ei ole vuodessa "oppinut" sosiaalisuutta eskarissa, oppisiko hän toisessakaan vuodessa?"Omatoimisesti hän sitten vähitellen oppi lukemaan niin, että kolmivuotiaana luki ja kirjoitti jo täysin sujuvasti."
Nämä jutut minua kyllä hieman mietityttää. Kovin usein täältä palstalta olen lukenut, että assi on oppinut lukemaan jo 3-vuotiaana. Samoin olen kuullut tapaamiltani asseilta, että on oppinut lukemaan 3-vuotiaana. Kovin yleistä vaikuttaisi olevan.
Olen siinä mielessä hyvin yllättynyt, että näiden faktojen valossa puolilla asseista on äo on yli 150.
Noin varhainen lukemaan oppiminen on kaikenkaikkiaan harvinaista ja jos jonkun rikkaan perheen, tai psykologin lapsi näin aikaisin oppii lukemaan, niin jatkossa lapselle on hankittu tohtorin titteli 10-vuotiaana.
Koska niin usein kuulen tästä assien varhaisesta oppimisesta, voinen todeta, että tyhmyys on juurtunut syvälle... yhteiskuntaan:
"Alustavasti meille suositeltiin sosiaalisten taitojen kehittämiseksi esikoulun käyntiä toiseen kertaan."
Tämä on todella järkyttävää. Jos olisin sinun asemassasi, niin todennäköisesti haastaisin suosittelijan oikeuteen ja vaatisin kieltoa ammatin harjoittamiseen.
Sellainen kusipää, joka vetelee tällaisia sadistisia ehdotuksia kuuluu sairaalaan, eikä "neuvojaksi".
Se on kiusantekoa ja rääkkäämistä, että pakotetaan sosiaalisiin toimiin väkisin. Samanlaista, jos osoiteltaisiin halogeenilla silmiin.
Assin vahvuudet ovat itsenäisessä oppimisessa. Ryhmässä hän jää toisten halujen ja sanojen alle ja hukkuu jopa itseltään.
Assi löytää kyllä sosiaalisuutensa, kun saa etsiä sen omilla ehdoillaan. Hän vain tulee samoihin taitoihin eri reittejä, kuin nt-ihminen.
Tällä esikoulun höyläämisellä kielletään assin persoona ja hänen omat tapansa toimia.
Siinä ehdollistetaan toimimaan tietyllä tavalla, joka ei sinänsä ole parempi, vaan täysin yhdentekevä.
Ehdollistamisen pohjimmainen tarkoitus onkin vallankäytössä ja oman minävaurion oikeuttamisessa: kun asetutaan auktoriteettiseen asemaan, jossa asetetaan mielivaltaisia ehtoja, asetetaan siksi, että ehdot luovat illuusion ehtojen luojan oikeellisuudesta ja tekevät ehdollistettavasta väärin tekemisen symbolin. Ehdollistaessaan ehdollistaja lievittää omaa syyllisyyden tunnettaan syyllistämällä auktoriteettina ehdollistettavaa ja samalla saa sadistisen tyydytyksen kieltäessään toisen osan myös käytännössä.
Käytännössä assin osan kieltäminen ja syyllisyyden ja huonouden tunteen johtaminen assiin tuhoaa assin itsetunnon ja altistaa skitsofrenialle ja psykooseille erityisesti 6-8-vuotiaana.
Esikoulussa pitäminen on uskoakseni sosiaalisuuden kannalta malko yhdentekevää. Koulussa hän on kuitenkin sosiaalisessa ympäristössä.
Monilla sosiaaliset vaikeudet jatkuvat koko elämän ja ehkä pahenevatkin.
Esikoulussa pidempään pitäminen keskittää ja ohjaa assia stressaamaan heikkouksistaan ja kun hänelle opetetaan, ettei hän kelpaa sellaisena, kuin on, psykoosiin sairastumisen riski on suuri.
Uskon, että jos sosiaalisista taidoista koitetaan tehdä assille ryhmään kuulumisen turvallinen pohja, hän syrjäytyy ja sekoaa varmasti.
Jos hänen vahvuuksiaan tuetaan ja annetaan toimia itselle sopivalla tavalla. Koitetaan ymmärtää... Assille tulee myös turvallinen pohja sosiaaliseen ryhmään kuulumisen kannalta. Myös itsetunto kehittyy.
"Noiden negatiivisten puolten lisäksi olin todellakin lahjakas ja tein joitakin keksintöjä ja kokeita jo alle kymmenen-vuotiaana ja lisää teini-ikäisenä, mutta myöhemmin minulle selvisi, että nuo varhaiskauteni keksinnöt olivat jo käytössä. Aikuisena olen sitten oppinut ottamaan selvää, että mitä muut eivät vielä ole keksineet..."
Uskon, että tämä oma kertomukseni tulee sopimaan tuohon lainaukseen ja edellä kerrottuihin hyvin.
Eli peruskoulu aikana minua kiusattiin alkuun melko paljon. Haukuttiin tyhmäksi ja kaikkien mielstä olin jotakuinkin huonoin mahdollinen ihminen, mitä voi olla olemassa. Muiden juttujen perusteella pidinkin itseäni melko huonona kaikessa.
Jotkin asiat tosin toimivat todisteena asiaa vastaan. Usein kuitenkin näin olevani jollain omituisella tavalla huomattavasti monia älykkäämpi.
Teininä sitten mietiskelin hyvin paljon. Keksin omia teorioita mm. psykologiaan. Sain myös aina vain huomata, että teoriat olikin jo keksitty.
Tosin keksin 14-vuotiaana erään psykologisen teorian, jonka joku keksi vasta hieman myöhemmin. Olin todella järkyttynyt, sillä luulin kyseessä olevan aivan perusasian, minkä kaikki tietävät...
Usein kun kehitin juttujani, luulin, että ymmärtäessäni asioita, ymmärsin vain sellaisia perusjuttuja, joita kaikki tiesivät. Pidin itseäni tyhmänä ja huonona, enkä uskonut, että mietelmäni olisivat kovinkaan ihmeellisiä.
Usein, jos kerroin mietelmistäni, joku aikuinen saattoi sanoa, että olin väärässä ja ajatellut typerästi.
Näin jälkikäteen voin vain todeta olleeni oikeassa ja aikuisen ajatelleen typerästi.
Auktoriteetti asemassa oleva ihminen on todella hämäävä ja harhaanjohtaja, todellinen epäjumala. Osaa puhua epätosia asioita tosina ja vääriä asioita oikeina. Hän puhuu vain niin, kuin hän itse hyötyy puheistaan.
Mietiskelyni väheni paljon luonnollisesti murrosiän loppumisen myötä. Mietin asioita ehkä enemmän assin kannalta.
Kuitenkin mietintäni ovat ottaneet uuden tason ja nyt tiedän, että mietintäni ovat osoitus siitä, että ymmärrän asioita, joita useimmat eivät ymmärrä ja olen huomannut pystyväni keksimään/löytämään asioita, joita ei vielä muut ole huomanneet.
"Minun on joskus vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten tapaa ratkaista ongelmia, koska he eivät ota yhtä askelta taaksepäin nähdäkseen laajemmin. Ratkaisu on usein pikkuisen sivussa siitä asian ytimestä."
Olen tullut tuohon samaan tulokseen. Viime aikoina jopa joiden suurina neroina pidettyjen ihmisten päätelmät ovat alkaneet jopa naurattaa minua.
Wittgenstein sanoi, että: "sen, minkä voi ajatella, voi ajatella selkeästi". Monet suuretkin nerot ovat tuhlanneet aikaansa ja luoneet melkoisia harhaoppeja ajattelemalla asioita tavalla, jolla niitä ei voida ajatella.
Näistä "sivuun menneistä ratkaisuista" käytän nimitystä "lopullinen ajatus". Ne ovat Jumalaihmisin ajatuksia, joita ei saa kyseenalaistaa, sillä kyseenalaistaminen osoittaisi koko ajatusrakennelman idioottimaiseksi ja lähtökohdiltaan mielettömäksi.
Lopullinen ajatus Wittgensteiniläisittäin on ajatus, jota ei voida ajatella. Sen olemassa olo ei riipu sen sisäisestä rakenteesta, sillä sen sisäinen rakenne on itsensä nollaava.
Tämän narsistisen viestini jälkeen kukaan ei varmastikkaan voi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olisi kehunut itseään liikaa. - ritalin
dkkdkskks kirjoitti:
miksi pitäisi käydä eskari uudestaan, jos poika osaa lukea!!! Järjetön ehdotus, anteeksi vain. Minua kiinnostaa miten tuo epäsosiaalisuus ryhmässä ilmenee? Eikö pojalla ole kavereita? Vai vetäytyykö hän ryhmätilanteista, mutta hänellä on kuitenkin kavereita.
Itse epäilen omalla lapsellani lievää aspergeria, on jo koulussa. Hänestä ei koskaan puhuttu tarhassa mitään, lähinnä kehuttiin, että rauhallinen poika, käyttäytyy hyvin. Tarha olikin ongelmalapsia täynnä, siis väkivaltaisia häirikköjä. Että lapsi erottui edukseen.
Koulussa lapsi oli aluksi arka, kuten myöhemmin itsekin totesi olleensa, mutta puututtiin lieviinkin kiusaamisjuttuihin heti ja nyt lapsi tykkää koulusta. Hänkin oppi ennen koulua lukemaan, tosin "vasta" 6-vuotiaana.
En ikinä jättäisi eskariin lasta, joka suoriutuu noin hyvin kuin sinun lapsesi. Kyllä assi pärjää koulussa, kunhan saa tukea aikuisilta ja puututaan heti ongelmiin. Liikuntaharrastus mielestäni on myös eduksi, koska siinä saa fyysistä itseluottamusta, joka on lapsilla tärkeää, pojathan jähyävät ja painivat ihan hirveästi, joten jotain mikä totuttaa tuohon olisi ihan hyvä harrastaa."Liikuntaharrastus mielestäni on myös eduksi, koska siinä saa fyysistä itseluottamusta, joka on lapsilla tärkeää, pojathan jähyävät ja painivat ihan hirveästi, joten jotain mikä totuttaa tuohon olisi ihan hyvä harrastaa."
Liikuntaharrastus on varmasti hyvä idea. Sen kautta saa itsetuntoa kohotettua ja itseluottamusta.
Etenkin 6-8 vuotiaalla assipojalla on psyykkisesti hankalaa juuri motorikan heikkouden ja siitä johtuvan ei niin hyvän liikuntaharrastustaidon vuoksi.
Myös sosiaalinen heikkous on hankalaa.
Joukkuelajit ja ryhmäliikunta ei näiden asioiden takia ole välttämättä se paras mahdollinen vahtoehto. Etenkin, kun nyky yhteiskunnan kilpailuhenkisyys näkyy jo pikkulasten karsimisessa. Ei ole itsetunnon kannalta parasta joutua johonkin pudotuspeliin, tai arvosteluun...
Tosin jos joukkueessa on aivot tallella ja järki käytössä(mitä ei yleensä ole) assilla saattaa olla siellä ihan kivaakin. Jos toiset ovat ymmärtäväisiä ja reiluja häntä kohtaan ja aikuiset vetäjätkään eivät ole tulipunakapitalisteja, niin homma voi toimia.
Mutta suuri vaara on, että lasta ei hyväksytä porukkaan toivotulla tavalla ja jos valvonta pettää, niin joka porukasta löytyy joku psykopaatti kakara, joka villitsee muut lapset pakkotamaan assin maaliin ilman varusteita ja lämmitään suuhun. - Sperger as?
dkkdkskks kirjoitti:
miksi pitäisi käydä eskari uudestaan, jos poika osaa lukea!!! Järjetön ehdotus, anteeksi vain. Minua kiinnostaa miten tuo epäsosiaalisuus ryhmässä ilmenee? Eikö pojalla ole kavereita? Vai vetäytyykö hän ryhmätilanteista, mutta hänellä on kuitenkin kavereita.
Itse epäilen omalla lapsellani lievää aspergeria, on jo koulussa. Hänestä ei koskaan puhuttu tarhassa mitään, lähinnä kehuttiin, että rauhallinen poika, käyttäytyy hyvin. Tarha olikin ongelmalapsia täynnä, siis väkivaltaisia häirikköjä. Että lapsi erottui edukseen.
Koulussa lapsi oli aluksi arka, kuten myöhemmin itsekin totesi olleensa, mutta puututtiin lieviinkin kiusaamisjuttuihin heti ja nyt lapsi tykkää koulusta. Hänkin oppi ennen koulua lukemaan, tosin "vasta" 6-vuotiaana.
En ikinä jättäisi eskariin lasta, joka suoriutuu noin hyvin kuin sinun lapsesi. Kyllä assi pärjää koulussa, kunhan saa tukea aikuisilta ja puututaan heti ongelmiin. Liikuntaharrastus mielestäni on myös eduksi, koska siinä saa fyysistä itseluottamusta, joka on lapsilla tärkeää, pojathan jähyävät ja painivat ihan hirveästi, joten jotain mikä totuttaa tuohon olisi ihan hyvä harrastaa.>Minua kiinnostaa miten tuo epäsosiaalisuus ryhmässä ilmenee? Eikö pojalla ole kavereita? Vai vetäytyykö hän ryhmätilanteista, mutta hänellä on kuitenkin kavereita.
Kun on suuri ryhmä, hän ei ole kenenkään kanssa. Eskarissa ei ole ketään läheistä ystävää. Mutta jos me vanhemmat tutustumme johonkin uuteen lapsiperheeseen, jossa on vain muutama lapsi, poikamme leikkii estottomasti. - Sperger as?
ritalin kirjoitti:
"Omatoimisesti hän sitten vähitellen oppi lukemaan niin, että kolmivuotiaana luki ja kirjoitti jo täysin sujuvasti."
Nämä jutut minua kyllä hieman mietityttää. Kovin usein täältä palstalta olen lukenut, että assi on oppinut lukemaan jo 3-vuotiaana. Samoin olen kuullut tapaamiltani asseilta, että on oppinut lukemaan 3-vuotiaana. Kovin yleistä vaikuttaisi olevan.
Olen siinä mielessä hyvin yllättynyt, että näiden faktojen valossa puolilla asseista on äo on yli 150.
Noin varhainen lukemaan oppiminen on kaikenkaikkiaan harvinaista ja jos jonkun rikkaan perheen, tai psykologin lapsi näin aikaisin oppii lukemaan, niin jatkossa lapselle on hankittu tohtorin titteli 10-vuotiaana.
Koska niin usein kuulen tästä assien varhaisesta oppimisesta, voinen todeta, että tyhmyys on juurtunut syvälle... yhteiskuntaan:
"Alustavasti meille suositeltiin sosiaalisten taitojen kehittämiseksi esikoulun käyntiä toiseen kertaan."
Tämä on todella järkyttävää. Jos olisin sinun asemassasi, niin todennäköisesti haastaisin suosittelijan oikeuteen ja vaatisin kieltoa ammatin harjoittamiseen.
Sellainen kusipää, joka vetelee tällaisia sadistisia ehdotuksia kuuluu sairaalaan, eikä "neuvojaksi".
Se on kiusantekoa ja rääkkäämistä, että pakotetaan sosiaalisiin toimiin väkisin. Samanlaista, jos osoiteltaisiin halogeenilla silmiin.
Assin vahvuudet ovat itsenäisessä oppimisessa. Ryhmässä hän jää toisten halujen ja sanojen alle ja hukkuu jopa itseltään.
Assi löytää kyllä sosiaalisuutensa, kun saa etsiä sen omilla ehdoillaan. Hän vain tulee samoihin taitoihin eri reittejä, kuin nt-ihminen.
Tällä esikoulun höyläämisellä kielletään assin persoona ja hänen omat tapansa toimia.
Siinä ehdollistetaan toimimaan tietyllä tavalla, joka ei sinänsä ole parempi, vaan täysin yhdentekevä.
Ehdollistamisen pohjimmainen tarkoitus onkin vallankäytössä ja oman minävaurion oikeuttamisessa: kun asetutaan auktoriteettiseen asemaan, jossa asetetaan mielivaltaisia ehtoja, asetetaan siksi, että ehdot luovat illuusion ehtojen luojan oikeellisuudesta ja tekevät ehdollistettavasta väärin tekemisen symbolin. Ehdollistaessaan ehdollistaja lievittää omaa syyllisyyden tunnettaan syyllistämällä auktoriteettina ehdollistettavaa ja samalla saa sadistisen tyydytyksen kieltäessään toisen osan myös käytännössä.
Käytännössä assin osan kieltäminen ja syyllisyyden ja huonouden tunteen johtaminen assiin tuhoaa assin itsetunnon ja altistaa skitsofrenialle ja psykooseille erityisesti 6-8-vuotiaana.
Esikoulussa pitäminen on uskoakseni sosiaalisuuden kannalta malko yhdentekevää. Koulussa hän on kuitenkin sosiaalisessa ympäristössä.
Monilla sosiaaliset vaikeudet jatkuvat koko elämän ja ehkä pahenevatkin.
Esikoulussa pidempään pitäminen keskittää ja ohjaa assia stressaamaan heikkouksistaan ja kun hänelle opetetaan, ettei hän kelpaa sellaisena, kuin on, psykoosiin sairastumisen riski on suuri.
Uskon, että jos sosiaalisista taidoista koitetaan tehdä assille ryhmään kuulumisen turvallinen pohja, hän syrjäytyy ja sekoaa varmasti.
Jos hänen vahvuuksiaan tuetaan ja annetaan toimia itselle sopivalla tavalla. Koitetaan ymmärtää... Assille tulee myös turvallinen pohja sosiaaliseen ryhmään kuulumisen kannalta. Myös itsetunto kehittyy.
"Noiden negatiivisten puolten lisäksi olin todellakin lahjakas ja tein joitakin keksintöjä ja kokeita jo alle kymmenen-vuotiaana ja lisää teini-ikäisenä, mutta myöhemmin minulle selvisi, että nuo varhaiskauteni keksinnöt olivat jo käytössä. Aikuisena olen sitten oppinut ottamaan selvää, että mitä muut eivät vielä ole keksineet..."
Uskon, että tämä oma kertomukseni tulee sopimaan tuohon lainaukseen ja edellä kerrottuihin hyvin.
Eli peruskoulu aikana minua kiusattiin alkuun melko paljon. Haukuttiin tyhmäksi ja kaikkien mielstä olin jotakuinkin huonoin mahdollinen ihminen, mitä voi olla olemassa. Muiden juttujen perusteella pidinkin itseäni melko huonona kaikessa.
Jotkin asiat tosin toimivat todisteena asiaa vastaan. Usein kuitenkin näin olevani jollain omituisella tavalla huomattavasti monia älykkäämpi.
Teininä sitten mietiskelin hyvin paljon. Keksin omia teorioita mm. psykologiaan. Sain myös aina vain huomata, että teoriat olikin jo keksitty.
Tosin keksin 14-vuotiaana erään psykologisen teorian, jonka joku keksi vasta hieman myöhemmin. Olin todella järkyttynyt, sillä luulin kyseessä olevan aivan perusasian, minkä kaikki tietävät...
Usein kun kehitin juttujani, luulin, että ymmärtäessäni asioita, ymmärsin vain sellaisia perusjuttuja, joita kaikki tiesivät. Pidin itseäni tyhmänä ja huonona, enkä uskonut, että mietelmäni olisivat kovinkaan ihmeellisiä.
Usein, jos kerroin mietelmistäni, joku aikuinen saattoi sanoa, että olin väärässä ja ajatellut typerästi.
Näin jälkikäteen voin vain todeta olleeni oikeassa ja aikuisen ajatelleen typerästi.
Auktoriteetti asemassa oleva ihminen on todella hämäävä ja harhaanjohtaja, todellinen epäjumala. Osaa puhua epätosia asioita tosina ja vääriä asioita oikeina. Hän puhuu vain niin, kuin hän itse hyötyy puheistaan.
Mietiskelyni väheni paljon luonnollisesti murrosiän loppumisen myötä. Mietin asioita ehkä enemmän assin kannalta.
Kuitenkin mietintäni ovat ottaneet uuden tason ja nyt tiedän, että mietintäni ovat osoitus siitä, että ymmärrän asioita, joita useimmat eivät ymmärrä ja olen huomannut pystyväni keksimään/löytämään asioita, joita ei vielä muut ole huomanneet.
"Minun on joskus vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten tapaa ratkaista ongelmia, koska he eivät ota yhtä askelta taaksepäin nähdäkseen laajemmin. Ratkaisu on usein pikkuisen sivussa siitä asian ytimestä."
Olen tullut tuohon samaan tulokseen. Viime aikoina jopa joiden suurina neroina pidettyjen ihmisten päätelmät ovat alkaneet jopa naurattaa minua.
Wittgenstein sanoi, että: "sen, minkä voi ajatella, voi ajatella selkeästi". Monet suuretkin nerot ovat tuhlanneet aikaansa ja luoneet melkoisia harhaoppeja ajattelemalla asioita tavalla, jolla niitä ei voida ajatella.
Näistä "sivuun menneistä ratkaisuista" käytän nimitystä "lopullinen ajatus". Ne ovat Jumalaihmisin ajatuksia, joita ei saa kyseenalaistaa, sillä kyseenalaistaminen osoittaisi koko ajatusrakennelman idioottimaiseksi ja lähtökohdiltaan mielettömäksi.
Lopullinen ajatus Wittgensteiniläisittäin on ajatus, jota ei voida ajatella. Sen olemassa olo ei riipu sen sisäisestä rakenteesta, sillä sen sisäinen rakenne on itsensä nollaava.
Tämän narsistisen viestini jälkeen kukaan ei varmastikkaan voi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olisi kehunut itseään liikaa.Kiitokset pitkästä ja ymmärtävästä viestistäsi.
En haasta ketään oikeuteen, koska he sanoivat, että päätös on vanhempien. Jatkamme keskusteluja vielä myöhemmin. Meillehän tuo tuli silloin yllätyksenä, emmekä olleet osannet varustautua edes ajatuksin emmekä edes tienneet tarkemmin, että mitä asperger tarkoittaa.
Joukkuelajeista olen täsmälleen samaa mieltä. Niitä inhosin koulussa paljon lukuun ottamatta lentopalloa, jossa on verkko joukkueiden välissä. Voimistelussa ja voimailussa olin itse hyvä, mutta poikaani ei kiinnosta kotirekkitanko yhtään.
Minun keksintöni liittyivät (liittyvät) enemmän tekniikkaan, mutta kyllä minä syvällisesti pohdin mm. kasvatusasioita jo aika pienenä. Asseja pidetään mielestäni ehkä turhaankin kapea-alaisina. Voi olla, että jokin harrastus tai taito on korostuneesti esillä, mutta sinne sulkeutuneehkon ihmisen pään sisään ei ulkopuolinen näe, että mitä kaikkea siellä liikkuu. Uskoisin poikanikin päässä liikkuvan melkoisesti asioita eri aloilta, toiset vain ovat näkyvämmin esillä, toisista näkee pieniä häivähdyksiä.
Kyllä minä vahvasti kallistun sille kannalle, että koulu on seuraavaksi oikea paikka pojalleni, ei eskarin uusinta. Vaimoni on jyrkästi samaa mieltä. - mutta kiva lukea
ritalin kirjoitti:
"Omatoimisesti hän sitten vähitellen oppi lukemaan niin, että kolmivuotiaana luki ja kirjoitti jo täysin sujuvasti."
Nämä jutut minua kyllä hieman mietityttää. Kovin usein täältä palstalta olen lukenut, että assi on oppinut lukemaan jo 3-vuotiaana. Samoin olen kuullut tapaamiltani asseilta, että on oppinut lukemaan 3-vuotiaana. Kovin yleistä vaikuttaisi olevan.
Olen siinä mielessä hyvin yllättynyt, että näiden faktojen valossa puolilla asseista on äo on yli 150.
Noin varhainen lukemaan oppiminen on kaikenkaikkiaan harvinaista ja jos jonkun rikkaan perheen, tai psykologin lapsi näin aikaisin oppii lukemaan, niin jatkossa lapselle on hankittu tohtorin titteli 10-vuotiaana.
Koska niin usein kuulen tästä assien varhaisesta oppimisesta, voinen todeta, että tyhmyys on juurtunut syvälle... yhteiskuntaan:
"Alustavasti meille suositeltiin sosiaalisten taitojen kehittämiseksi esikoulun käyntiä toiseen kertaan."
Tämä on todella järkyttävää. Jos olisin sinun asemassasi, niin todennäköisesti haastaisin suosittelijan oikeuteen ja vaatisin kieltoa ammatin harjoittamiseen.
Sellainen kusipää, joka vetelee tällaisia sadistisia ehdotuksia kuuluu sairaalaan, eikä "neuvojaksi".
Se on kiusantekoa ja rääkkäämistä, että pakotetaan sosiaalisiin toimiin väkisin. Samanlaista, jos osoiteltaisiin halogeenilla silmiin.
Assin vahvuudet ovat itsenäisessä oppimisessa. Ryhmässä hän jää toisten halujen ja sanojen alle ja hukkuu jopa itseltään.
Assi löytää kyllä sosiaalisuutensa, kun saa etsiä sen omilla ehdoillaan. Hän vain tulee samoihin taitoihin eri reittejä, kuin nt-ihminen.
Tällä esikoulun höyläämisellä kielletään assin persoona ja hänen omat tapansa toimia.
Siinä ehdollistetaan toimimaan tietyllä tavalla, joka ei sinänsä ole parempi, vaan täysin yhdentekevä.
Ehdollistamisen pohjimmainen tarkoitus onkin vallankäytössä ja oman minävaurion oikeuttamisessa: kun asetutaan auktoriteettiseen asemaan, jossa asetetaan mielivaltaisia ehtoja, asetetaan siksi, että ehdot luovat illuusion ehtojen luojan oikeellisuudesta ja tekevät ehdollistettavasta väärin tekemisen symbolin. Ehdollistaessaan ehdollistaja lievittää omaa syyllisyyden tunnettaan syyllistämällä auktoriteettina ehdollistettavaa ja samalla saa sadistisen tyydytyksen kieltäessään toisen osan myös käytännössä.
Käytännössä assin osan kieltäminen ja syyllisyyden ja huonouden tunteen johtaminen assiin tuhoaa assin itsetunnon ja altistaa skitsofrenialle ja psykooseille erityisesti 6-8-vuotiaana.
Esikoulussa pitäminen on uskoakseni sosiaalisuuden kannalta malko yhdentekevää. Koulussa hän on kuitenkin sosiaalisessa ympäristössä.
Monilla sosiaaliset vaikeudet jatkuvat koko elämän ja ehkä pahenevatkin.
Esikoulussa pidempään pitäminen keskittää ja ohjaa assia stressaamaan heikkouksistaan ja kun hänelle opetetaan, ettei hän kelpaa sellaisena, kuin on, psykoosiin sairastumisen riski on suuri.
Uskon, että jos sosiaalisista taidoista koitetaan tehdä assille ryhmään kuulumisen turvallinen pohja, hän syrjäytyy ja sekoaa varmasti.
Jos hänen vahvuuksiaan tuetaan ja annetaan toimia itselle sopivalla tavalla. Koitetaan ymmärtää... Assille tulee myös turvallinen pohja sosiaaliseen ryhmään kuulumisen kannalta. Myös itsetunto kehittyy.
"Noiden negatiivisten puolten lisäksi olin todellakin lahjakas ja tein joitakin keksintöjä ja kokeita jo alle kymmenen-vuotiaana ja lisää teini-ikäisenä, mutta myöhemmin minulle selvisi, että nuo varhaiskauteni keksinnöt olivat jo käytössä. Aikuisena olen sitten oppinut ottamaan selvää, että mitä muut eivät vielä ole keksineet..."
Uskon, että tämä oma kertomukseni tulee sopimaan tuohon lainaukseen ja edellä kerrottuihin hyvin.
Eli peruskoulu aikana minua kiusattiin alkuun melko paljon. Haukuttiin tyhmäksi ja kaikkien mielstä olin jotakuinkin huonoin mahdollinen ihminen, mitä voi olla olemassa. Muiden juttujen perusteella pidinkin itseäni melko huonona kaikessa.
Jotkin asiat tosin toimivat todisteena asiaa vastaan. Usein kuitenkin näin olevani jollain omituisella tavalla huomattavasti monia älykkäämpi.
Teininä sitten mietiskelin hyvin paljon. Keksin omia teorioita mm. psykologiaan. Sain myös aina vain huomata, että teoriat olikin jo keksitty.
Tosin keksin 14-vuotiaana erään psykologisen teorian, jonka joku keksi vasta hieman myöhemmin. Olin todella järkyttynyt, sillä luulin kyseessä olevan aivan perusasian, minkä kaikki tietävät...
Usein kun kehitin juttujani, luulin, että ymmärtäessäni asioita, ymmärsin vain sellaisia perusjuttuja, joita kaikki tiesivät. Pidin itseäni tyhmänä ja huonona, enkä uskonut, että mietelmäni olisivat kovinkaan ihmeellisiä.
Usein, jos kerroin mietelmistäni, joku aikuinen saattoi sanoa, että olin väärässä ja ajatellut typerästi.
Näin jälkikäteen voin vain todeta olleeni oikeassa ja aikuisen ajatelleen typerästi.
Auktoriteetti asemassa oleva ihminen on todella hämäävä ja harhaanjohtaja, todellinen epäjumala. Osaa puhua epätosia asioita tosina ja vääriä asioita oikeina. Hän puhuu vain niin, kuin hän itse hyötyy puheistaan.
Mietiskelyni väheni paljon luonnollisesti murrosiän loppumisen myötä. Mietin asioita ehkä enemmän assin kannalta.
Kuitenkin mietintäni ovat ottaneet uuden tason ja nyt tiedän, että mietintäni ovat osoitus siitä, että ymmärrän asioita, joita useimmat eivät ymmärrä ja olen huomannut pystyväni keksimään/löytämään asioita, joita ei vielä muut ole huomanneet.
"Minun on joskus vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten tapaa ratkaista ongelmia, koska he eivät ota yhtä askelta taaksepäin nähdäkseen laajemmin. Ratkaisu on usein pikkuisen sivussa siitä asian ytimestä."
Olen tullut tuohon samaan tulokseen. Viime aikoina jopa joiden suurina neroina pidettyjen ihmisten päätelmät ovat alkaneet jopa naurattaa minua.
Wittgenstein sanoi, että: "sen, minkä voi ajatella, voi ajatella selkeästi". Monet suuretkin nerot ovat tuhlanneet aikaansa ja luoneet melkoisia harhaoppeja ajattelemalla asioita tavalla, jolla niitä ei voida ajatella.
Näistä "sivuun menneistä ratkaisuista" käytän nimitystä "lopullinen ajatus". Ne ovat Jumalaihmisin ajatuksia, joita ei saa kyseenalaistaa, sillä kyseenalaistaminen osoittaisi koko ajatusrakennelman idioottimaiseksi ja lähtökohdiltaan mielettömäksi.
Lopullinen ajatus Wittgensteiniläisittäin on ajatus, jota ei voida ajatella. Sen olemassa olo ei riipu sen sisäisestä rakenteesta, sillä sen sisäinen rakenne on itsensä nollaava.
Tämän narsistisen viestini jälkeen kukaan ei varmastikkaan voi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olisi kehunut itseään liikaa.taas viestisi, ritalin!
Teininä sitten mietiskelin hyvin paljon. Keksin omia teorioita mm. psykologiaan. Sain myös aina vain huomata, että teoriat olikin jo keksitty.
Tosin keksin 14-vuotiaana erään psykologisen teorian, jonka joku keksi vasta hieman myöhemmin. Olin todella järkyttynyt, sillä luulin kyseessä olevan aivan perusasian, minkä kaikki tietävät...
Itse olen lukenut joskus viestejäsi ja ajatellut että olet tosiaan jonkunlainen "psykologi-nero". Joillakin vaan on tuollainen kyky jotenkin nähdä asioita. Muuten itsellänikin oli nuorena sellainen käsitys, että kaikki tietävät ne asiat joista minä tiedän, oikeastaan luulin, että itse tiedän niin paljon vähemmän.
Assille hyvä liikuntaharrastus voisi löytyä minusta juuri kuten joku aiemmin sanoi: judosta tms. itämaisista budo-lajeista. Jostain luin, että assin ei pitäisi harrastaa niitä, kirjassa Nero, nörtti vai normaali muistaakseni sanottiin niin. Mutta näissä lajeissa on tiukat säännöt, jopa salikäyttäytyminen on hyvin tarkkaa. Nämä on yksilölajeja, mutta harjoitellaan myös pareittain. Saa itsepuolustustaitoja ja motoriikka kehittyy. Että jos ei ole ongelmaa pareittain harjoittelemisessa niin minusta nämä on juuri parhaita. - ritalin
Sperger as? kirjoitti:
Kiitokset pitkästä ja ymmärtävästä viestistäsi.
En haasta ketään oikeuteen, koska he sanoivat, että päätös on vanhempien. Jatkamme keskusteluja vielä myöhemmin. Meillehän tuo tuli silloin yllätyksenä, emmekä olleet osannet varustautua edes ajatuksin emmekä edes tienneet tarkemmin, että mitä asperger tarkoittaa.
Joukkuelajeista olen täsmälleen samaa mieltä. Niitä inhosin koulussa paljon lukuun ottamatta lentopalloa, jossa on verkko joukkueiden välissä. Voimistelussa ja voimailussa olin itse hyvä, mutta poikaani ei kiinnosta kotirekkitanko yhtään.
Minun keksintöni liittyivät (liittyvät) enemmän tekniikkaan, mutta kyllä minä syvällisesti pohdin mm. kasvatusasioita jo aika pienenä. Asseja pidetään mielestäni ehkä turhaankin kapea-alaisina. Voi olla, että jokin harrastus tai taito on korostuneesti esillä, mutta sinne sulkeutuneehkon ihmisen pään sisään ei ulkopuolinen näe, että mitä kaikkea siellä liikkuu. Uskoisin poikanikin päässä liikkuvan melkoisesti asioita eri aloilta, toiset vain ovat näkyvämmin esillä, toisista näkee pieniä häivähdyksiä.
Kyllä minä vahvasti kallistun sille kannalle, että koulu on seuraavaksi oikea paikka pojalleni, ei eskarin uusinta. Vaimoni on jyrkästi samaa mieltä."En haasta ketään oikeuteen, koska he sanoivat, että päätös on vanhempien."
Taisin hieman liikaa innostua siinä, kun aloin oikeuteen haastamisesta puhua.
Lähdin psykologisoimaankin neuvonantajaa. Eipä ole välttämättä pahat mielessä, vaikka vääriä neuvoja jakelevatkin...
Heille on opetettu vääriä käsityksiä jo koulusta lähtien. Sosiaalistaminen on varmaan sellainen helpon tuntuinen ja yksinkertainen juttu, mikä saattaa kuulostaa ratkaisulta.
Se on kuitenkin väärä hoitomuoto ja altistaa sairauksille.
No, eipä kai heitä kannata syytellä. Eivät he vain tiedä paremmasta.
Uskovat vain sen, mitä heille on kerrottu. Opetusjärjestelmä on kaikenkaikkiaan hyvin yksinkertainen ja muodollisesti toimiva. Ihmisille koodataan mieliin asioita, joita edes koodaaja ei hallitse, saati ymmärrä.
Liikuntaharrastukset tulivat ihan mukaviksi hieman myöhemmin. Kuitenkin vielä alle 10-vuotiaana en pitänyt joukkuelajeista, enkä muutenkaan paljoa liikunnasta.
Ilo liikuntaan täytyy löytää itse, kuten kaikkiin muihinkin asioihin. Pakkotamisella saadaan lapsi uskomaan, että hän on asiassa huono ja luodaan hänelle huonoja mielikuvia asiasta.
Olen yllätyksekseni lukenut, että moni ulkomaalainen huippuurheilija on aloittanut harrastuksensa vasta varsin myöhään. Suomessa niin myöhään aloittavia ei edes haluta valmentaa, tai ottaa seuroihin mukaan. Täällä koitetaan syntymästä asti pelata pudotuspeliä siitä, kuka on tulevaisuuden supertähti.
Jos teidän poikaa ei huvita voimistelu, ei siitä kannata murehtia. Ehkä hän joskus itse siitä kiinnostuu.
Se yleinen ongelma, että halutaan lapsen harrastavan samaa lajia, kuin muutkin lapset, mitä yleensä arvostetaan, kuvaa paremminkin vanhempien heikkoutta, kuin lapsen heikkoutta.
"Asseja pidetään mielestäni ehkä turhaankin kapea-alaisina."
Itselläni on kyllä useita kiinnostuksen kohteita. Joskus saatan olla korostuneen kiinnostunut jostain asiasta pidempään, jolloin vaikuttaa, että maailmani pyörii sen yhden asian ympärillä.
On ehkä helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Ihmiset helposti luovat itselleen mielikuvia toisista yksinkertaisimman mukaan. Se, että assin kiinnostukset vaikuttavat kapea-alaisilta, johtunee paljolti myös katsojan kapea-alaisesta mielikuvasta. - jotain_
Sperger as? kirjoitti:
>Minua kiinnostaa miten tuo epäsosiaalisuus ryhmässä ilmenee? Eikö pojalla ole kavereita? Vai vetäytyykö hän ryhmätilanteista, mutta hänellä on kuitenkin kavereita.
Kun on suuri ryhmä, hän ei ole kenenkään kanssa. Eskarissa ei ole ketään läheistä ystävää. Mutta jos me vanhemmat tutustumme johonkin uuteen lapsiperheeseen, jossa on vain muutama lapsi, poikamme leikkii estottomasti.En tiedä oleno itse as, mutta en itsekään jotenkin osaa toimia ryhmässä. Ryhmätilanteet ovat kertakaikkiaan joskus aivan sietämättömiä! Tutussa porukassa homma saattaa toimia hyvin ja ryhmätyöskentely on jopa antoisaa, mutta vieraaseen ryhmään joutuminen pistää kyllä pasmat sekaisin.
Voisinpa sanoa, että jos henkilö on vielä as, ja oikeasti sosiaalisesti rajoittunut, että ryhmätilanteet ovat varmasti vielä painajaismaisempia kuin minulle. Minä kuitenkin osaan sosiaaliset säännöt, ja kuitenkin pärjään ihmisten kanssa.
Niin, mikähän se pointtini taas oli? Eli en usko, että esikoulun kertaaminen sinänsä kartuttaisi sosiaalisia taitoja sen paremmaksi, kuin koulun aloittaminen. Tuo ryhmätaidottomuus kun on vähän niin kuin persoonassa, ja kai jonkinlainen ominaisuus. Päinvastoin uskaltaisin ajatella, että koulun aloittaminen tuo lisää haasteita ja sosiaalista opeteltavaa. Taidot kyllä karttuvat siinä samalla, ja luulisin että paremmaksi, mitä esikoulunkertaaminen. Mutta täytyy myös sanoa, että jokainen päivä on täynnä sosiaalisia tilanteita, joissa on vain jotenkin pärjättävä. Uskon, että melkein kuka tahansa pystyy kehittymään sosiaalisesti, jos niin haluaa, ja että vaikka assi olisikin syrjäänvetäytyvä ja ryhmätilanne-kammoinen, niin hänelle ei pitäisi kuitenkaan antaa joka kerta lupaa toimia vain itsekseen. - isä-45
nykyään tehdään herkästi diagnooseja,minun koululuokan pojista 70-luvullakin ois varmaan 80% saanu jonkin sairausdiagniisin jos ois testattu n,8 naistutkija-raadin voimin.
vanhemmat ja varsinkin isä on pojalle paras asiantuntija auttamaan jos on voimissaan.
- tuttua
tuo kuvaamasi. Ja itsestään tai jostain suvun henkilö(i)stä alkaa löytyä samoja piirteitä.
Sieltähän ne assiuden piirteet ovat periytyneet.
Lapsen diagnoosi oli aikoinaan helpotus ja selitti paljon lapsen vaativuutta, vaikka lapsi ei ole kaikkein vaativinta lajia.
Asian ja "assin" kanssa tulee ajan myötä toimeen ja lapsen kanssa pitää pyrkiä toimimaan normaalisti, vaikka tietää että "siitä" se/ne vaikeudet ja outoudet johtuvat. Arjen realiteetit käyttöön ja tsemppiä! - äiti.
Tarkoitan siis äitämme, joka meni mykäksi, kun me lapset riehuimme liikaa. Hän ei sietänyt, että huonekaluja siirrettiin, kun hän oli poissa. Kun hän suuttui isälle, hän heitti likasankon lattialle ja akloi luututa.
- Pawlina
No tuohan riittää diagnoosiin :) Lopettakaa nyt jo...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2043085Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391590Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus921442- 881342
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461304Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1481206Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121168Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze120992Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89912Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44793