Siitä on jo kaksi vuotta kun tapasin tämän pojan. Huomaamattani ihastuin häneen ensimmäisellä silmäyksellä. Myös hän taisi ihastua, sillä hän piti jatkuvasti yhteyttä. Kuitenkin ahdistuin siitä, sillä olin vasta muutama kuukausi sitten eronnut niinsanotusta ensirakkaudestani. Katkasin kesällä yhteydet tähän uuteen poikaan puoleksi vuodeksi.
Kuitenkin saman vuoden talvella aloimme taas pitää yhteyttä ja ihastuimme taas. Poika ei kuitenkaan ollut heti valmis suhteeseen, vaan seurustelumme alkoi reilun puolen vuoden päästä tästä.
Suhteemme alkoi kehittyä nopeaan tahtiin. Vietimme aikaa melko vähän, mutta tunteet syvenivät nopeasti. Emme olleet seurustelleet kuin muutaman kuukauden kun tajusin että olen rakastunut. Se tunne oli sanoinkuvailematon. Kaikki edelliset suhteet olivat pelkkää pelleilyä tähän verrattuna. Kuitenkin suhteemme yllä oli koko ajan varjo - erilaisuus. Luonteiltamme olemme täysin vastakohtia. Minä olen räpätäti ja hän on hiljainen.
Viime kuukausina asiat menivät huonompaan suuntaan. Riitelimme joka viikko, enimmäkseen siitä kun emme näe tarpeeksi usein. Hänellä ei vain ole aikaa riittävästi. Lisäksi päälle painavat tulevat opiskelut sekä pojan armeija. Maailmani murtui maanantaina, kun tajusimme ettei suhteemme toimi enää. Olin elänyt kuin haavemaailmassa, josta tipuin vauhdilla takaisin maan pinnalle.
Eilen hän ilmoitti, ettei suhteemme toimi sen takia, koska olemme liian erilaisia, hänellä ei ole aikaa, eikä meillä ole ns. yhteisiä harrastuksia. Meillä ei kuulemma ole tulevaisuutta enää.
En tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Rakastan häntä niin paljon. Vaikka olen vielä nuori (19 vuotta) tiedän, että hän on se kenen kanssa haluan saada lapsia ja mennä naimisiin. Tieto siitä, että hän haluaa samaa, tekee tästä vielä kipeämpää. En enää tiedä mitä pitäisi tehdä, laskea irti vai yrittää jatkaa. Tiedän, että olen valmis tekemään suuria muutoksia elämääni jos saan pitää hänet lähelläni.
Sattuu vaan niin paljon..
Kuitenkin saman vuoden talvella aloimme taas pitää yhteyttä ja ihastuimme taas. Poika ei kuitenkaan ollut heti valmis suhteeseen, vaan seurustelumme alkoi reilun puolen vuoden päästä tästä.
Suhteemme alkoi kehittyä nopeaan tahtiin. Vietimme aikaa melko vähän, mutta tunteet syvenivät nopeasti. Emme olleet seurustelleet kuin muutaman kuukauden kun tajusin että olen rakastunut. Se tunne oli sanoinkuvailematon. Kaikki edelliset suhteet olivat pelkkää pelleilyä tähän verrattuna. Kuitenkin suhteemme yllä oli koko ajan varjo - erilaisuus. Luonteiltamme olemme täysin vastakohtia. Minä olen räpätäti ja hän on hiljainen.
Viime kuukausina asiat menivät huonompaan suuntaan. Riitelimme joka viikko, enimmäkseen siitä kun emme näe tarpeeksi usein. Hänellä ei vain ole aikaa riittävästi. Lisäksi päälle painavat tulevat opiskelut sekä pojan armeija. Maailmani murtui maanantaina, kun tajusimme ettei suhteemme toimi enää. Olin elänyt kuin haavemaailmassa, josta tipuin vauhdilla takaisin maan pinnalle.
Eilen hän ilmoitti, ettei suhteemme toimi sen takia, koska olemme liian erilaisia, hänellä ei ole aikaa, eikä meillä ole ns. yhteisiä harrastuksia. Meillä ei kuulemma ole tulevaisuutta enää.
En tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Rakastan häntä niin paljon. Vaikka olen vielä nuori (19 vuotta) tiedän, että hän on se kenen kanssa haluan saada lapsia ja mennä naimisiin. Tieto siitä, että hän haluaa samaa, tekee tästä vielä kipeämpää. En enää tiedä mitä pitäisi tehdä, laskea irti vai yrittää jatkaa. Tiedän, että olen valmis tekemään suuria muutoksia elämääni jos saan pitää hänet lähelläni.
Sattuu vaan niin paljon..
Vastaukset 3
Vanhimmat
pelleilit suhteen alussa, etkä pätkääkään välittänyt pojan tuntemuksista. Nyt poika on nähnyt todellisen luonteesi ja tekee puolestaan omat ratkaisut. hyväksy ne ja lopeta kitiseminen, ei se poika ole yksin syypää tilanteeseen.
No, siihen välien katkasemisee oli nyt pari muutaki syytä. Ja olen kyllä kysynyt, että vaivaako häntä enää se ja vastaus oli ei.
Olette nuoria vielä ja elämä edessä. Älkää miettikö liikaa, koska ei se sillä liialla miettimiselläkään parane, sotkee vain ajatuksia enemmän ja ongelmat vain tuntuvat suureneva.. Mutta siis, jos teidät on tarkoitettu toisillenne te palaatte vielä joku päivä takaisin yhteen!!!
Aurinkoista kesän odotusta!! :)
ja antakaa asioiden mennä omalla painollaan....