Olen ollut 18v aviossa,puolet elämästäni.3 ihanaa lasta ja kiltti mies.Häntä vaan voitaisiin kutsua alkoholistiksi.Työnsä kuitenkin vielä hoitaa.Perheen kanssa oleminen ei kiinnosta.Nukkuu päivät,valvoo yöt.Seksiä tai halaamisia ei ole ollut vuosiin.Minulla on nyt ollut 1,5v suhde toiseen mieheen.Ihanaa ja kiihkeää,oikeaa rakkautta,ei yhtään huonoa hetkeä.Mieheni on tiennyt,että joku on, mutta ei välitä kunhan en jätä häntä.Vuosi sitten minun olisi pitänyt tehdä valinta.En kyennyt lähtemään rakkaani mukaan,perhe ja koti painoi vaakakupissa enemmän.Rakkaustarina kuitenkin jatkui.Väsyttäväähän se oli,ainainen valehtelu ja salailu ja tieto siitä,ettei tämä kuitenkaan voi jatkua näin.Rakastettuni on vapaa poikamies.Viikko sitten hän kertoi minulle,että joku vanha "puolituttu" toisesta kaupungista on eronnut ja ottanut nyt yhteyttä ja haluaa tavata.Korttitalo romahti! Nyt hän on lähtenyt omien sanojensa mukaan "koeajolle" tämän naisen luo.Tunteet minua kohtaan eivät kuulemma ole kadonneet mihinkään ja lähdön syyt ovat ihan ymmärrettävät,hän haluaa vielä kokeilla oikeaa ihmissuhdetta,jossa hänelläkin olisi jotain sanottavaa,perustaa perheen ja elää tavallista perhe-elämää.Mutta,kävi miten kävi,minä SAAN olla
hänen salarakkaansa,jos haluan!Miten minä saan säilytettyä viimeiset itsekunnioitukseni rippeet ja pystyn unohtamaan hänet? Tunteet on kuin vuoristorataa,nyt kamala itku ja epätoivo,kohta taas helpotus,että tämä on ohi! Jätetty on aina jätetty ja tunteilleni en voi mitään? Vaiko voinko? Auttakaa,vaikka teidän mielestänne olisinkin ansainnut kaiken,nauttimalla kaksoiselämästä ja olemalla itsekäs!
hänen salarakkaansa,jos haluan!Miten minä saan säilytettyä viimeiset itsekunnioitukseni rippeet ja pystyn unohtamaan hänet? Tunteet on kuin vuoristorataa,nyt kamala itku ja epätoivo,kohta taas helpotus,että tämä on ohi! Jätetty on aina jätetty ja tunteilleni en voi mitään? Vaiko voinko? Auttakaa,vaikka teidän mielestänne olisinkin ansainnut kaiken,nauttimalla kaksoiselämästä ja olemalla itsekäs!
Vastaukset 18
Vanhimmat
jättänyt oman ukkosi ennen kuin aloit paneskelemaan muiden kanssa! Mä en ole ikinä ymmärtänyt miksi ensinnäkin pettää, en ole mikään pyhimys itsekkään, mieli on tehnyt monesti joskus, mutta oma itsekunnioitukseni on sen estäny ja kunnioitus puolisoani kohtaan.
Jos pari suhteesi oli mitä oli, olisit jättänyt sen alkoholisoituneen ukkosi, ei se ole sun ongelmasi. toisen juominen. Mitä sanot lapsillesi kun menet panemaan jonkun muun kanssa?
Eikö sulla ole minkäänlaista empatia kykyä hyvä ihminen? Kenties olet mennyt liian aikaisin naimisiin... tai vitustako minä tiedän, mutta perus pointti on se että ITSE OLET SAATTANUT ITSESI TUOHON ASEMAAN JOSSA OLET, sen sijaan että olisit säilyttänyt itsekunnioituksesi ja ollut pettämättä. Koska loppujenlopuksi me kaikki teemme omat päätöksemme eikä kukaan muu, joten niistä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseänsä. Karu tosi asia.
lauseen joka sopii tilanteeseen... Onhan turha pyllistää kun paska on jo housussa?
NO ENKAI MINÄ OMIA PANEMISIANI LAPSILLENI SELITÄ!
Sinä taidat..? HALOOO!
kuin olisin sitä tarkoittanut... voi perkele...
Koita jaksaa Judith! Olen avioliitossa oleva nainen, joka on hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ainoana erotuksena on, että minä olen vielä huonompi ihminen kuin sinä, koska avioliittoni on periaatteessa täydellinen ja silti minulla on erittäin vahvoja tunteita salarakastani kohtaan. Salarakkaani on sinkku ja pelkään jatkuvasti hänen löytävän "oikean kumppanin" ja jättävän minut. Sellaista tämä ihmissuhdesoppa on...
...sun miehesi puolesta, kuten edelliselle jo vaahtosin, ettekö te perkele tajua yhtään mitään mitä olette menneet tekemään!!!!
VAlitettavasti, eivät he tajua.
Pitää olla mies kotona, ja sitten se toinen mies varalla (jota R-A-K-A-S-T-A-A).
Yksinjäämisen pelkoa, kyvyttömyyttä vuorovaikutteiseen parisuhteeseen, heikon naiseuden pönkitystä haluttuna olemisen kautta.
Huvittavinta kuviossa on se, että nykyiseen mieheen ei kiinnitetä mitään huomiota, pelätään vaan että jättääkö salarakas löydettyään paremman. Kaikki ajatukset siinä. No, sitten kun löytää, niin nainen on jätetty ja taas rupeaa se hätävaraomamies kelpaamaan.
Tai hätävaramiehelle kuvio selviää ja mies jättää. Silloin tulee vaimolle hätä myös. Aivan hirveää jos kumpikaan jättää. Ei tuo nainen ymmärrä aviomiehensä arvoa ennenkuin menettää.
Todennäköisesti aviomiehelle kuvio paljastuu ennenpitkää ja hän jättää vaimonsa. Jaetaan omaisuus ja lasten tapaamiset. Nainen yrittää takertua ex-aviomieheensä ja kun huomaa ettei auta, tarrautuu salarakkaaseensa.
Todennäköisesti salarakas löytää itselleen pysyvän suhteen salapanoiluidensa lisäksi (varattuja naisiahan voi olla monta) ja tämä nainen unohtuu. Eihän suhteessa enää ole viehätystä kun kaikki on avointa.
Mutta niin surullista kuin se onkin, ei nainen tajua vielä silloinkaan. Kunhan ruikuttaa omaa kovaa kohtaloaan...
Miten paljon sä koet arvostavas aviomiestäsi?
Ja arvostamisella ei tarkoiteta sitä että sä olet "tosi kiitollinen" siitä miten hyvä se on sinulle...
Miten paljon sä kunnioitat sitä ihmisenä? Onko se sen arvoinen, että sille voi vapaasti valehdella ja pettää?
Turha ruikuttaa, että et sä sitä noin ajatellut, kun sä vaan ajauduit, ei ollut tarkoitus...
Voit vaikka kuinka paljon ajatella ajatuksen tasolla että kyllähän mä haluaisin kunnioittaa, mutta teot on ne mitkä sen kertoo. Se, että kotonaollessa ottaa huomioon ei riitä, kun ovesta lähtiessään tietää menevänsä pettämään verhoillen sen joksikin muuksi menoksi. Sun arvostus miestäsi kohtan on nolla, ja se on todella säälittävää. Kyllä, Ihminen joka ei osaa arvostaa lähimmäistään on säälittävä.
Teidän roolit on ristikkäiset. Sä et arvosta miestäs, joka ansaitsis sitä osakseen ja miehes taas arvostaa sua tietämättä että sä et oikeasti olekaan sen arvoinen.
On tää kyllä uskomatonta, ihmisillä ei ole selkärankaa tehdä ratkaisuja ja sitten vikistään, kun p**t on housuissa. Munattomia naisia sekä myös miehiä on aivan liikaa.
Itsekin naisena voin sanoa, että ei ollut kiva olla avioliitossa, kun tunteet loppuivat, mutta tein päätökseni ja ratkaisuni (joita en ole katunut) eli erosin ja sitten aloin katsella uudelleen ympärilleni. Ettekö te hyvät ihmiset tajua, että voisi saada pitää myös antaa ja tehdä ratkaisuja oikein. Jos haluaa kaiken voi loppujen lopuksi menettää loputkin.....selityksiä aina löytyy, mutta hei, katsokaa peiliin!!!!
Kun tuntuu muilla olevan kaksi. Voi että tulin surulliseksi. Olisin ikionnellinen "ukosta" tai poikaystävästä, mutta ei ne älyä hyvää naista tulla kotoa hakemaan, enkä kapakoissa viihdy. Työpaikka on naisvaltainen, ettei edes työ tapaturmaa voi sattua. Kyllä óttaa noitten naisten käytösä aivoon, kuinka viitsivät kohdella miehiä... yksinäinen blondi on nyt hyvin vihainen.
Hirveän vaikeaa on kenenkään mennä toisen elämää arvostelemaan.
Eihän pettäminen oikein ole, mutta kun otetaan lapset mukaan kuvioon ei jättäminenkään ole aina vaihtoehto.
Itse en voisi kuvitellakaan tällä hetkellä jättäväni miestäni, koska en kestäisi olla erossa lapsestani.
EN ole kyllä pettänytkään, mutta sen sijaan ryven yksinäisyydessä ja pahassa olossa ilman minkänlaista hellyyttä tai ymmärrystä.
Näinkin voi mennä... ihan vaan ajatuksena teille, jotka niin kovin tuomitsette.
Just tuota ääretöntä yksinäisyttä ja läheisyyden puutetta minäkin olen tältä rinnakkaissuhteelta hakenut! Viime yönä tekstasin hänelle,ruikutin takaisin ja aamulla soitin,nyt kirjoitin spostiin kirjeen.Yritän saada tätä hommaa johonkin pisteeseen.Ei ole vielä vastannut viestiin.En halua elätellä turhia toiveita paluusta,jos vastapuolen rakkaus minua kohtaan on kuollut,en halua jäädä helppoksi panoksi,jota hyväksikäytetään omiin tarpeisiin.Minusta itsestä ei ole kolmanneksi pyöräksi.Rakastan häntä liikaa pystyäkseni seuraamaan uutta suhdetta ja rakkaudenpaloa.
Korjaus;
Siis olen paennut ääretöntä yksinäisyyttä ja läheisyyden puutetta vieraan miehen syliin!
vieraan miehen syliin meneminen ei ole ratkaisu,
vaikka itsekin välillä vaihtoehtoa mietin, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja kestää sen seuraukset.
Toivottavasti saat asiasi selvitettyä ilman suurempia murheita.
tässä paljoa selvitettävää varmaan ole! Täytyy tehdä surutyö loppuun ja jatkaa onnellista?! perhe-elämää.Sehän se minun ykköstehtäväni on. Mutta tämä suru saisi kyllä helpottaa jo.Menkööt,minä käännän katseeni aurinkoon!(Hetkellinen toipuminen...meni jo ohi) =D
minusta olet itsellesi kuoppaa kaivanut ja ansaitset tuon, mitä rakastajasi teki. Hänhän on sinkkimies ja saa tehdä elämällään ihan mitä lystää, ei hän ole sinulle selitysvelvollinen. Olisit perkele jättänyt miehesi jos on niin vitun ankeaa, että tarvitsee muita naida. Tuntuu, että olet kaiken lisäksi lapsellinen ikäiseksesi, kun otit tuon mr.n huomatuksen lapsille kertomisesta kirjaimellisesti. Pettäjiltä ei muuta kuin munat pois tai naisen tapauksessa pillu umpeen. Jos todella haluat perheesi pitää niin yrittäisit hyvä nainen unohtaa rakastajasi ja keskittyä omaan mieheesi.
Hei. Mielestäni älä missään nimessä syytä itseäsi. Jokainen ihminen tarvitsee tulla rakastetuksi. Eroa alkoholistista ajoissa, ettei hän vie sinua lokaan mukanaan. Kohta sinulla ei ole itsekunnioitusta yhtään tippaa. Tee vakava valinta oman elämäsi suhteen. Irrottaudu, jos sinua käytetään hyväksi ja et saa tulla kuulluksi ja rakastetuksi. Ota oma elämä hallintaasi tai hae siihen apua, jos et pysty sitä tekemään. Kaikkea hyvää sinulle.
Suuri rakkauteni palasi takaisin.Pahoitteli aiheuttamaansa mielipahaa ja otti minu takaisin kainaloonsa! Nyt on mietitty olisiko meillä yhteistä tulevaisuutta..seurataan tilannetta.