Tämä on sarjassamme varattuihin miehiin kiintymisiä... Kaikki alkoi v. 98 jolloin tämä kerran naimisissa ollut kahden pienen pojan isä, eronnut siis, sattui tielleni. En olisi häntä edes huomannut ellei hän olisi huomannut minua. Niin ja baarissahan näin kävi, tyypillinen poke - asiakas- juttu. Heh.
Mies seurusteli hyvännäköisen blondin kanssa, sen selvitin ensimmäiseksi, joten heti tuli toppi jotta minähän en varattua tapaile. Se on väärin. Kuitenkin kaiken kissa-hiiri leikin jälkeen äijä oli ottanut numeroni selville ja soitti. Tuli käymäänkin. Lopuiksi halasi lujasti ja sanoi että hän haluaisi minua lämmittää, muttei voi koska naisystävälleen ei voi niin tehdä. Kuitenkin tapasimme ja soittelimme, harrastimme monenlaista toistemme hyväilyä, suudeltu ei koskaan (tyypillinen miesten rakkaudeton ajatelma, että suutelu on liian intiimiä ja sitä ei tehdä kuin oman naisen kanssa). No, minähän tein lopun siitä. En voinut enää jatkaa jotten olisi hajottanut itseäni enää pahemmin. Kaikki unelmat hajosivat, olisin niin halunnut tuntea hänet sillä... moni lukijakin tietää sen tunteen joka tulee kun kohtaa oikean ihmisen. Ulkonäkö, puhetyyli, silmät, kiinnostuksen kohteet, yleinen olemus on juuri sitä, mistä pikkutytöstä asti on haaveillut..
Ja toinen vastaa tunteeseen samalla intensiteetillä.
Vuodet ovat kuluneet, kiersin ympäri maata, kolme eri seurustelusuhdetta kävin läpi ja kaikki päättyivät onnettomasti, milloin alkoholin liikakäyttöön, milloin väkivallan pelkoon toisen osapuolen osalta. Alkuihastuksen jälkeen miehet huomasivat kiltin ja toisen huomioon ottavan ominaisuuteni ja niinhän kävi, että vain ottivat minulta, koskaan eivät antaneet. Kaikki kuitenkin itkivät perääni kun lähdin.. Outoja.
Nyt olen seurustellut 3 vuotta saman miehen kanssa, kihloissa olen ja yhteinen yritys perusteilla. Tällä hetkellä kaikki muu elämä tuntuu jäävän bisneksen taakse ja tuntemani hellä ja herkkä mies on jäämässä taka-alalle. Miksi, en tiedä. Näiden kuluneiden 9 vuoden aikana tämä alun varattu mies on soitellut ja viestitellyt n. kerran vuodessa ja kysellyt kuulumisiani. Viimeksi otti yhteyttä kun oli eronnut blondistansa, mutta minä olin jo katkera siitä että tuo elämäni mies oli aiemmin saanut minut tuntemaan itseni halvaksi huoraksi vieraillessaan varattuna luonani. Ajattelin että jos hän voi pettää muitakin, hän voi tehdä sen myös minulle. Vastaukseni oli kaikkea muuta kuin lempeä. Tästä ilmeisesti seurasi se että hän palasi blondinsa kanssa yhteen ja kun tuota naista viimeksi näin, työnteli hän tyytyväisen näköisenä lastenrattaita. Tuumin että jahas, olipa loistava homma. Kaveri naisineen asuu 20 km:n päässä pienessä kaupungissa. Kaiken huippu on, että äijä vakoilee minua. On pariin eri otteeseen ajanut talomme ohi, pysäyttänyt autonsa torilla ollessani torin laitaan ja katsellut sivupeileistä ja kun olen lähestynyt autoa, lähtenyt äkkiä pois.
Typerintä on, että tämä mies kalvaa minua sisältäpäin kuin pahalaatuinen syöpä. En pysty häntä unohtamaan. Unohtaisipa edes hän minut, lopettaisi kyttäilynsä, ehkä voisin elää elämääni sitten edes jollakin tavoin. Rakkaudesta en tiedä enää mitään, olen kiltti ja hyväntahtoinen, mutta sydämeni on jäätä pitkien vaikeiden aikojen jäljiltä. Tuntuu etten voi oikeasti rakastaa nykyistä miestäni, en tiedä voisinko enää rakastaa tätä täyttymätöntä unelmaanikaan. Kuitenkin hän on mielessäni joka päivä, mietin mitä hän tekee, millaisia tunteita hän tuntee.. Onko hän onnellinen. Toivoisin että olisi. Itsestäni en ole niinkään varma..
Olen aikuinen ihminen, mutta järjellä ei ole enää mitään tekemistä tämän kanssa. Muistelen häntä varmaan vielä vanhanakin kiikkustuolissani kissaa silitellen kuolemaani odotellen ja mietin, olisiko asioiden sittenkin pitänyt mennä toisin...
Mies seurusteli hyvännäköisen blondin kanssa, sen selvitin ensimmäiseksi, joten heti tuli toppi jotta minähän en varattua tapaile. Se on väärin. Kuitenkin kaiken kissa-hiiri leikin jälkeen äijä oli ottanut numeroni selville ja soitti. Tuli käymäänkin. Lopuiksi halasi lujasti ja sanoi että hän haluaisi minua lämmittää, muttei voi koska naisystävälleen ei voi niin tehdä. Kuitenkin tapasimme ja soittelimme, harrastimme monenlaista toistemme hyväilyä, suudeltu ei koskaan (tyypillinen miesten rakkaudeton ajatelma, että suutelu on liian intiimiä ja sitä ei tehdä kuin oman naisen kanssa). No, minähän tein lopun siitä. En voinut enää jatkaa jotten olisi hajottanut itseäni enää pahemmin. Kaikki unelmat hajosivat, olisin niin halunnut tuntea hänet sillä... moni lukijakin tietää sen tunteen joka tulee kun kohtaa oikean ihmisen. Ulkonäkö, puhetyyli, silmät, kiinnostuksen kohteet, yleinen olemus on juuri sitä, mistä pikkutytöstä asti on haaveillut..
Ja toinen vastaa tunteeseen samalla intensiteetillä.
Vuodet ovat kuluneet, kiersin ympäri maata, kolme eri seurustelusuhdetta kävin läpi ja kaikki päättyivät onnettomasti, milloin alkoholin liikakäyttöön, milloin väkivallan pelkoon toisen osapuolen osalta. Alkuihastuksen jälkeen miehet huomasivat kiltin ja toisen huomioon ottavan ominaisuuteni ja niinhän kävi, että vain ottivat minulta, koskaan eivät antaneet. Kaikki kuitenkin itkivät perääni kun lähdin.. Outoja.
Nyt olen seurustellut 3 vuotta saman miehen kanssa, kihloissa olen ja yhteinen yritys perusteilla. Tällä hetkellä kaikki muu elämä tuntuu jäävän bisneksen taakse ja tuntemani hellä ja herkkä mies on jäämässä taka-alalle. Miksi, en tiedä. Näiden kuluneiden 9 vuoden aikana tämä alun varattu mies on soitellut ja viestitellyt n. kerran vuodessa ja kysellyt kuulumisiani. Viimeksi otti yhteyttä kun oli eronnut blondistansa, mutta minä olin jo katkera siitä että tuo elämäni mies oli aiemmin saanut minut tuntemaan itseni halvaksi huoraksi vieraillessaan varattuna luonani. Ajattelin että jos hän voi pettää muitakin, hän voi tehdä sen myös minulle. Vastaukseni oli kaikkea muuta kuin lempeä. Tästä ilmeisesti seurasi se että hän palasi blondinsa kanssa yhteen ja kun tuota naista viimeksi näin, työnteli hän tyytyväisen näköisenä lastenrattaita. Tuumin että jahas, olipa loistava homma. Kaveri naisineen asuu 20 km:n päässä pienessä kaupungissa. Kaiken huippu on, että äijä vakoilee minua. On pariin eri otteeseen ajanut talomme ohi, pysäyttänyt autonsa torilla ollessani torin laitaan ja katsellut sivupeileistä ja kun olen lähestynyt autoa, lähtenyt äkkiä pois.
Typerintä on, että tämä mies kalvaa minua sisältäpäin kuin pahalaatuinen syöpä. En pysty häntä unohtamaan. Unohtaisipa edes hän minut, lopettaisi kyttäilynsä, ehkä voisin elää elämääni sitten edes jollakin tavoin. Rakkaudesta en tiedä enää mitään, olen kiltti ja hyväntahtoinen, mutta sydämeni on jäätä pitkien vaikeiden aikojen jäljiltä. Tuntuu etten voi oikeasti rakastaa nykyistä miestäni, en tiedä voisinko enää rakastaa tätä täyttymätöntä unelmaanikaan. Kuitenkin hän on mielessäni joka päivä, mietin mitä hän tekee, millaisia tunteita hän tuntee.. Onko hän onnellinen. Toivoisin että olisi. Itsestäni en ole niinkään varma..
Olen aikuinen ihminen, mutta järjellä ei ole enää mitään tekemistä tämän kanssa. Muistelen häntä varmaan vielä vanhanakin kiikkustuolissani kissaa silitellen kuolemaani odotellen ja mietin, olisiko asioiden sittenkin pitänyt mennä toisin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
olipas kirjoitusta.Jospa ajattelet menneisyytesi liian kultaiseksi.Eli oliko tietty kielletyn hedelmän maku mausteena jutussa.
Vähän voisin neuvoa että lopeta tuijottamasta taustapeiliin ja ole kiitollinen ihmisestä joka on nyt vierelläsi.Kun pikkuhiljaa irrotat ajatukset menneistä voi itsekin nauttia nykyisestä elämästäsi.On jo aika vapautua entisistä.Onnea matkaan..
Kannattaisi todellakin alkaa käyttämään jo sitä järkeäkin. Kannttaisi myös opetella keskustelemaan ihan sen oman miehen kanssa. Tottahan se on, että oma yritys vie aikaa ja voimavaroja. Sillä toisella ukkelilla on se blondinsa, mutta haikailee varmaan ehkä hetken hupia. Outoa vakoilua kyllä harrastaa.