Akateemisesti koulutettu Maire, joka muuten oli vannoutunut yksineläjä, työskenteli pienehkön maalaiskunnan kirjastossa kirjastonhoitajana. Toimi oli vakituinen ja tavallaan hän koki saavansa osakseen myös arvostusta, mutta aika ajoin pienehkö palkka pisti vihaksi, etenkin kun vastaavalla koulutuksella eräs Rane tienasi enemmän.
Eräänä kauniina päivänä kirjastonhoitaja, joka muuten oli edelleen sinkku, näki työpaikkailmoituksen paikallislehdessä: Paikallinen IT-alan yritys haki tiedotuspäällikköä; siispä tuumasta toimeen.
Kirjastonhoitaja kutsuttiin haastatteluun ja hän valmistautui siihen huolella. Matkalla kuitenkin mieltä alkoi kalvaan epäilys - Kykenenkö tehtävään, mitä jos he eivätkään valitsekaan minua ja jos valitsevat ja epäonnistun? Matka kuitenkin jatkui, mutta epävarmuus ja kysymykset eivät jättäneet rauhaan, päin vastoin kertomuksemme päähenkilö oli paikan päälle saapuessaan hyvin hermostunut ja tuskaantunut.
Odotustilassa ajatukset risteilivät sekavana Mairen päässä - Hakijoina on tietysti myös miehiä ja miehenhän ne kuitenkin valitsee, Sovinistit. Kirjaston hoitaja ei voinut enää pidätellä hämmennyksen ja epävarmuuden sekaista kiukkuaan, vaan lähti ovet paukkuen pois. Ulos päästyään hän karjaisi kimakalla äänellä - PITÄKÄÄ P...N SOVINISTIT TYÖPAIKKANNE.
Tämän dramaattisen epätasa-arvokokemuksen jälkeen päähenkilömme ei ole hakenut uutta työpaikkaa. Kokemuksesta suivaantuneena hän kuitenkin liittyi paikalliseen naisasiainyhdistykseen ja toimii siellä tiedottajana. Tehtävästään ja siinä osoittamasta aktiivisuudesta hän on saanut paljon kiitosta kanssasiskoilta. Tiedä vaikka kirjoittelisi tällekin palstalle.
Eräänä kauniina päivänä kirjastonhoitaja, joka muuten oli edelleen sinkku, näki työpaikkailmoituksen paikallislehdessä: Paikallinen IT-alan yritys haki tiedotuspäällikköä; siispä tuumasta toimeen.
Kirjastonhoitaja kutsuttiin haastatteluun ja hän valmistautui siihen huolella. Matkalla kuitenkin mieltä alkoi kalvaan epäilys - Kykenenkö tehtävään, mitä jos he eivätkään valitsekaan minua ja jos valitsevat ja epäonnistun? Matka kuitenkin jatkui, mutta epävarmuus ja kysymykset eivät jättäneet rauhaan, päin vastoin kertomuksemme päähenkilö oli paikan päälle saapuessaan hyvin hermostunut ja tuskaantunut.
Odotustilassa ajatukset risteilivät sekavana Mairen päässä - Hakijoina on tietysti myös miehiä ja miehenhän ne kuitenkin valitsee, Sovinistit. Kirjaston hoitaja ei voinut enää pidätellä hämmennyksen ja epävarmuuden sekaista kiukkuaan, vaan lähti ovet paukkuen pois. Ulos päästyään hän karjaisi kimakalla äänellä - PITÄKÄÄ P...N SOVINISTIT TYÖPAIKKANNE.
Tämän dramaattisen epätasa-arvokokemuksen jälkeen päähenkilömme ei ole hakenut uutta työpaikkaa. Kokemuksesta suivaantuneena hän kuitenkin liittyi paikalliseen naisasiainyhdistykseen ja toimii siellä tiedottajana. Tehtävästään ja siinä osoittamasta aktiivisuudesta hän on saanut paljon kiitosta kanssasiskoilta. Tiedä vaikka kirjoittelisi tällekin palstalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...matskua tuossa alempana mainitsemaani kirjoituskilpailuun. Ilmoituksen perusteella ei näytetä mihinkään ryhmään kuuluvia kirjoittjia rajattavan ulkopuolelle. Mitenköhän sitten käytännössä? Feministisen kokemuksen kuvauksenahan tuo oli vähintään yhtä hyvä ja monissa tapauksessa parempikin kuin tällä palstalla esiintyneet.
Mauri on iso pomo johon asemaan hän oli päässyt suhteilla ja vailla mitään edellytyksiä. Liisa taas oli samaisessa yrityksessä alijohtajana. Kaikki kauhiasti ihmettelivät moista asetelmaa, eikä vähiten Liisa...
Olisiko tuossa aloituksen mallia?
päättelykykyäsi.
Missähän oli logiikka?