...kävelin oikeustalolle ja jätin erohakemuksen, soitin lasten valvojalle, sossuun, perheneuvolaan sekä oikeusaputoimistoon. Tämä kaikki monen vuoden paskan jälkeen. Mieheni on yrittäjä, joka on aina ollut hyvä isä ja rakasranut minua ja ollut hyvä ihminen. Silti minä en enään rakastanut. Miksi? En osaa vastata, rakkaus vain loppui. Riitelin koko ajan, huusin ja kiukuttelin. Kun olin tulossa töistä kotiin aina rupesi ahdistamaan. Jotain oli pielessä.
Eräänä päivänä tapasin miehen...rakastuin...petin aviomiestäni... kaduin ja tunnustin. Mieheni antoi anteeksi ja halusi vielä jatka. Minä vain ajattelin uutta miestä jota rakastin ihan hulluna. Hänkin oli varattu. Nyt sala suhteemme on kastänyt puolivuotta ja hänkin on eroamassa ja meillä on suuret suunnitelmat tulevaisuudelle.
Säälin mietäni, haluan hänelle kaikkea hyvää, mutta minä en ole hänelle se oikea, vaikka hän niin ajattelee. Uskon että hän löytää vielä jonkun joka on hänelle tarpeeksi hyvä.
Pahin on vielä edessä, lapsille kertominen. En tiedä mitä sanoja voin käyttää...
Eräänä päivänä tapasin miehen...rakastuin...petin aviomiestäni... kaduin ja tunnustin. Mieheni antoi anteeksi ja halusi vielä jatka. Minä vain ajattelin uutta miestä jota rakastin ihan hulluna. Hänkin oli varattu. Nyt sala suhteemme on kastänyt puolivuotta ja hänkin on eroamassa ja meillä on suuret suunnitelmat tulevaisuudelle.
Säälin mietäni, haluan hänelle kaikkea hyvää, mutta minä en ole hänelle se oikea, vaikka hän niin ajattelee. Uskon että hän löytää vielä jonkun joka on hänelle tarpeeksi hyvä.
Pahin on vielä edessä, lapsille kertominen. En tiedä mitä sanoja voin käyttää...
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan hyviä. Oottete naaraat hukassa... ihan oikeesti, moittimatta. Olisko se ITSEKKYYTTÄ?
Ja nyt sättimään.....naurattaa! Kiitos aloittajalle olit sentään rehellinen 10 ! Yritä lukea itseäsi, se kasvattaa...tsemppiä.
"hyvä" aviomies mitä oikein elämältänne odotatte? Itse olen monesti petetty ja aina joutunut "käräyttämään" itse mieheni, koska hän ei ole koskaan myöntänyt mitään. Nytkin näyttelee, että ei muita kuin minä.
Olen samassa tilanteessa, mutta sen vuoksi, että en jaksa katsoa valehtelevaa ihmistä. En liioin ymmärrä, että miten edes voit kuvitella alkavasi suhteeseen siis vakavempaan tuollaisen ihmisen kanssa, joka pettää myös puolisoaan. Ei teillä häävi tulevaisuus tiedossa. No, itsepä sen valitset. Sääliksi käy.
Kulostaa ihan hirveeltä. Toivottavasti miehesi löytää itselleen paremman. Vaikutat käsittämättömän itsekkäältä bimbolta. Uudella suhteellasi on 5% menestymisen mahdollisuus. Ja tällaisilla ihmisillä on lapsia........
mä en käsitä teitä haukkujat???miksi ihmisen pitäisi elää suhteessa missä kummatkin kärsii???miksi??? sen takiakko kun on menty kerran naimisiin ja siitä ei saa pois lähtee, kiduttaa lapsia ja puolisoa olemalla paska. Mä suna lähtisin koska jos et tunne enää mitään tunteita miestäsi kohtaan. Voit jatkaa tietenkin vuoden kaksi jopa kymmenen mutta tulos tulee silti olemaan sama riudutko siinä suhteessa. Sitten oletkin jo vanha ja katkeroitunut miksi et lähtenyt jo silloin kun vasta 10 v päästä. Haistakaa te paska arvostelijat sanon mä. Te ilmeisesti voitte olla suhteessa vaikka ei olisi rakkautta mutta kun kerran pappi on sanonut aamen niin hallelujah....ääliöt!!!
Kannattaisiko olla hetken yksin ja miettiä millainen ihminen olet ja mitä elämältäsi haluat?
Jätiti hienon miehen ja ripustaudut eroamassa olevaan.
Onko tuo nyt ihan viisasta?
Olette molemmat pettureita.
Entä aitten kun arki astuu elämään?
Luuletko todella että pystytte elämään onnellsita arkea, kun ette kunnolla tunne toisianne.
Teillä on vielä rakastumisvauhe menossa, ja se ei tottavie kanna pitkälle arjessa.
Teillä on hienot tulevaisuuden suunnitelmat.
Pitäkää ne suunnitemina vielä jonkun aikaa. Siten teillä on paremmat mahdollisuudet onnistua.
Ja vielä: et kyllä vaikuta kovin kypsältä ja vastuulliselta naiselta, kun tuolla tavalla hyppäät suhteesta toiseen. Ajattele myös lastasi äläkä vain itseäsi.
Mihin teillä on kiire valmiissa maailmassa? Kannattaa edetä rauhassa. Se onnistuu, jos kyseessä on todellinen rakkaus. Jos nyt hätäilette niin lopputlos ei välttämättä ole hyvä, mutta itsepähän päätätte.
Hyvää että olit miehellesi rehellinen.
Ei muuta kuin uusi höynäytettävä kierrokseen. Sinä varmaankin osaat esittää sen verran rakastettavaa, että joku uskoo esitykseesi. Varmista kuitenkin, että saat edellisestä riittävästi rahaa, sillä pitäähän ihmisen palkkansa saada.
Sinut tullaan pettämään/jättämään vielä monet kerrat elämässäsi ja joka kierrolla rima alenee sinun kohdaltasi.
Ihminen, jokasanoo "rakastin ihan hulluna" parin tapaamiseen ja sängyssäkäynnin jälkeen, ei tule pärjäämään uusperhekuvioissa. Jos tämä suuri rakkaus joskus eroaa, niin luultavasti hänen vaimo on hänet ulkoistanut ja siinä ei kauna sinun hullu rakkautesi auta, kun mies pääsee shokistaan, niin etsii henkisesti kypsän naisen rinnalleen.
Hei vaan, itselläni oli n. vuosi sitten aika lailla sama tilanne. Aina kotiin mennessä iski kauhea olo, vaikka oma pieni tytärkin oli kotona. oli olo, että on päästävä pois tai tulen hulluksi.Ahdisti aivan helvetisti. Loppuvaiheessa avioliittoamme tapasin kanssa miehen tai mies oli töistäni ja on kyl vieläkin, mutta tulimme läheisemmiksi, ja petin miestäni, ja kerroin. olisin myös saanut anteeksi, mutta en sitä halunnut. Joka sekuntti ajattelin uutta miestä ja meidän yhteisiä hetkiä. Kunnes sanoin miehelleni, että muutan pois kotoa. Asun kuukauden yhteisessä asunnossa, jotta saamme hoidettua tytön asiat kuntoon ja rauhassa kaikki paperiasiat. Meillä tyttö jäi kirjoille isänsä luokse, koska itse muutin viereiselle paikkakunnalle, vaikkakin välimatka meillä ei ole kuin n. 10 km, mutta kaupunkien raja menee välissä, enkä halunnut tytön joutuvan vaihtamaan hoitopaikkaa tai muutakaan. Meillä on viikko viikko systeemi, ja kumpikin joustaa toisen hyväksi aina kun pystyy. Lapsella on hyvä olla, koska me emme tappele, vaan teemme kaikkemme, jotta tytön olisi hyvä olla. Elämme yhdessä siis työkaverini kanssa, olemme kihloissa, ja todella onnellisia. Elämä näyttää hyvältä. En kadu koskaan avioliittoani, mutta en kadu myöskään päätöstäni lähteä siitä pois, ja antaa itselleni luvan rakastua ja tuntea miltä tuntuu olla rakastettu ja onnellinen ihminen.Ne sanat mitä lapsillesi voit käyttää tulee suoraan sinun sydämestäsi, ja vain sieltä. Oikeat sanat, ja äidin rakkaus ja myös isän rakkaus, niitä lapset tarvitsevat. Lapsenne tarvitsevat teitä tukenaan ja kauan. Esittävät kysymyksiä, ja luulevat, että vika oli heissä jne... Toivon sinulle todella paljon voimia jaksaa taivaltaa tuo matka rauhassa, ja että jaksat tukea lapsiasi. Muista myös että sinulla on oma tukihenkilö myös. Sinun uusi miehesi, mikä varmasti ottaa mielellään sinut kainaloon ja kuunntelee sinun murheesi ja siihen rakkaan olkapäätä vasten sinun on helppo hiljentyä ja itkeä...
selventääkseni vielä sen verran, että olimme kunpikin naimisissa, ja meillä on lapsia. Rakkaudelle ei vain voi mitään. Olemme eromme entisistä saaneet ja eläneet uusioperheenä lasten kanssa 7kk. Kaikki on mennyt hienosti. Ymmärrän toki joidenkin ihmisten kannan siitä, että olemme paskoja ihmisiä, mutta mitä helvetin hyötyä on kummallekkaan suhteessa, jos vain toinen rakastaa? on riitoja koko ajan, ja lapset kärsivät..Kertokaa nyt jumalauta minullekkin niin ehkäpä taas viisastun.. KAIT!!! Itse olin 14 vuotiaana enemmän kuin tyytyväinen kun vanhempani erosi. Siihen loppui ainainen riitely. Eipä tarvinnut minunkaan enään mennä nukkumaan kädet korvieni päällä ja pelätä, että joko se huuto taas alkaa, vaan sain lapsuuteni rauhaisat yöt sitten 14 vuotiaana. En ikinä halua että oma lapseni joutuu kokemaan samaa.EN IKINÄ!!!