Olen pienestä pitäen inhonnut kaikenlaisia kovia ja teräviä ääniä. Äitini laulu kitaran säestyksellä sai minut joka ainoa kerta (n.5v.) purskahtamaan niin lohduttomiin kyyneliin, että äitini oli lopetettava harrastuksensa kokonaan. (josta olen vielä tänä päivänä kiitollinen)
Lapsuusvuosieni kauhuista lähtien olen inhonnut kaikkea musiikkiin viittaavaakin.
Nykyään varsinkin ja erityisesti karaoke saa karvani pystyyn. Kauniisti toki laulavat, vaan liian äänekkäästi.
Meteli ilman tarkoitusta on kuin syyttömän kuolema.
Kuitenkin minulla, hiljaisuuden ikiaikaisena rakastajana, oli mahdollisuus vaivihkaa kuulla korviani ärsyttämättömiä hyväileviä ääniä.
Ensikerran näin kävi, kun kuulin (Bachin) Toccata ja Fuga:n on urkuversion.
Kysyisinkin nyt tuntijoilta, alalta, jota olen tietoisesti laiminlyönyt kaikki vuoteni: Mikä sai herra J.S:n päättämään teoksensa niin surullisesti?
Pitihän se kuitenkin sisällään niin alun optimismia kuin keskivaiheen paatostakin. Mikä ajoi suurmiehen lopettamaan kauneimman lapsensa niin suuriin kyyneliin?
Lapsuusvuosieni kauhuista lähtien olen inhonnut kaikkea musiikkiin viittaavaakin.
Nykyään varsinkin ja erityisesti karaoke saa karvani pystyyn. Kauniisti toki laulavat, vaan liian äänekkäästi.
Meteli ilman tarkoitusta on kuin syyttömän kuolema.
Kuitenkin minulla, hiljaisuuden ikiaikaisena rakastajana, oli mahdollisuus vaivihkaa kuulla korviani ärsyttämättömiä hyväileviä ääniä.
Ensikerran näin kävi, kun kuulin (Bachin) Toccata ja Fuga:n on urkuversion.
Kysyisinkin nyt tuntijoilta, alalta, jota olen tietoisesti laiminlyönyt kaikki vuoteni: Mikä sai herra J.S:n päättämään teoksensa niin surullisesti?
Pitihän se kuitenkin sisällään niin alun optimismia kuin keskivaiheen paatostakin. Mikä ajoi suurmiehen lopettamaan kauneimman lapsensa niin suuriin kyyneliin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äitini laulu kitaran säestyksellä sai minut joka ainoa kerta (n.5v.) purskahtamaan niin lohduttomiin kyyneliin, että äitini oli lopetettava harrastuksensa kokonaan. (josta olen vielä tänä päivänä kiitollinen)
Pakotit äitisi lopettamaan koko musiikkiharrastuksensa? Etkö ymmärrä miten julmaa sellainen on? Ja olet edelleenkin KIITOLLINEN että hän lopetti sen?
En ole ikinä kuullut kylmempää kommenttia keneltäkään. Olet kiitollinen että sait äitisi lopettamaan musiikkiharrastuksensa. Olisisitko vielä kiitollisempi jos olisit pistänyt puukon hänen sydämeensä? Mutta senhän jo oletkin hänelle henkisesti tehnyt.
Jotkin ihmiset todella tuntevat näennäisen selittämätöntä vastenmielisyyttä, jopa kauhua musiikkia ja musiikillisia ääniä kohtaan. Ilmiötä on nyttemmin tutkittu.
Minunkin mielestäni karaoke ja kaikenlainen turhanpäiväinen roskamusiikin renkutus JOUTAA HELVETTIIN. Maailman omaa soivaa hiljaisuutta ei pidä turhan takia rikkoa (koskee myös autoja ja muuta nykyaikaista turhuutta). On kumminkin surullista, jos sinun musiikkifobiasi takia on mm. äitisi ollut kiellettävä itseltään kokonaan musiikin harrastus!
Viimeiseen Bach-kysymykseesi en osaa vastata, mutta päätin kommentoida koska olet saanut aika kovaa palautetta parilta muulta henkilöltä. Tietysti on aika onnetonta jos äitisi täytyi lopettaa harrastuksensa herkkyytesi takia, mutta lyhyen viestisi perusteella et minusta vaikuta musiikin vihaajalta tai epämusikaaliselta, mikäli todella edes yhdestä Bachin kappaleesta pidät. Jotkut erittäin musikaaliset ihmiset vain kärsivät musiikista, joka on hieman vaatimattomampaa kuin Bach, tai toiset, joilla on tavallista herkemmät kuuloelimet, liian voimakkaasta musiikista sen laadusta riippumatta, tai ylipäätään metelistä. Koeta siis päästä lapsuutesi traumoista yli, kuuntele lisää Bachin urkumusiikkia (esim. Die Kunst der Fuge), kokeile Palestrinaa (kuoromusiikkia 1500-luvulta, taivaallisen kaunista) tai sellosävellyksiä. Varmaan kannattaa kuunnella levyiltä, jolloin voit säätää äänenvoimakkuuden sopivaksi. Esim. urkukonsertti kirkossa saattaa olla aika järkyttävä kokemus vaikka Bachista pitäisikin.
Teoksensa? Siis kaikkiko vai Toccatan ja fuugan (joita on kymmeniä ...)?
Jos tarkoitata sitä ehkä kuuluisinta d-mollissa, niin se on vain tuollainen jylhä kappale, ja lopetus sen mukainen.
Ehdotan tutustumaan Bachin muuhunkin tuotantoon, missä löytyy kappaleita joka lähtöön!
Lisäksi urkumusiikki on usein hyvin voimakasta, uruissahan on äärimmäisen laaja dynamiikka - sitä ei saa edes toistettua CD-levyllä, vaan koko kokemusta varten pitää vaivautua osaavan taiteilijan urkukonserttiin.
Jos hiljaista haluat, kuuntele vaikkapa luuttu- tai gambamusiikkia!
Tässä joku jo ehtikin suositella luuttumusiikkia. Esim. CD:tä Involantura, jolla soittaa Rolf Lislevand. Siinä on Bachin musiikkia, Lislevand soittaa pehmoisesti ja laulavasti. Suosittelen myös Bachin sellosarjoja.
Sen lisäksi, jos harkitset jonkin instrumentin kokeilua, suosittelen klassista kitaraa. Voit jopa soittaa ilman kynsiä aluksi: ääni on valintasi mukaan äärimmäisen hiljainen ja pehmoinen, voit totutella musiikin tuottamiseen omassa rauhassa, vähitellen. Kitarasta saa vasta-alkajakin siedettävän äänen, ihan kokeilemalla. Samoin, jos harkitset klassisen musiikin konserttiin menemistä, suosittelen klassista kitaraa, barokkiohjelmistoa tai 1800 -luvun alkua.
Cembaloa kannattanee välttää. Se raastaa hermot, se soitin.
Sanothan äidillesi, että itkemisesi ei johtunut hänen soittotaidoistaan vaan sinun herkkyydestäsi. On todella julmaa ja väärin, jos äitisi lakkasi harrastamasta musiikkia. Itse muusikkona ymmärrän, kuinka tärkeätä musiikin tuottaminen voi ihmiselle olla. Kannustathan äitiäsi jatkamaan harrastustaan nyt, kun olet jo vanhempi, eikä sinun tarvitse sitä laulua välttämättä kuunnella. Lupaatkos?
Bachin aikana käsittääkseni duurikolmisointu ilmensi harmoniaa, järjestystä ja Jumalan kolminaisuutta. Mollisointu ilmensi kaaosta. Nämä perustuvat matemaattisiin laskemiin sävelten suhteista. Usein ajan musiikissa suurimman osaa aikaa mollissa kulkenut kappale yllättäen lopetetaankin duuriin, iloiseen sointuun. Tämä johtui siitä, että maailmaa saanut jättää kaaoksen tilaan :D säveltäjän piti ikäänkuin siivota sen, minkä sotki ;) Siksi mollisointuun lopettaminen oli enemmän "kommentti", kuin duurisointuun. En nyt satu muistamaan, soiko kyseisessä biisissä soinnun kaikki sävelet, vaan vain oktaavit.