Miehet tekevät niin paljon itsemurhia ja yleensäkin henkirikoksistakin tekevät jotain 90 %.
Itkeminen on se mikä oloa helpottaa. Ei tunteita pitäisi padota niin, että ne kasaantuvat toinen toisensa päälle kunnes eräänä päivänä räjähtää.. eihän nauruakaan pidätellä ja jos pidätellään, niin sitten kotona voi hihittää.
Mutta huoh, eihän tosimiehet itke ja jokainen jannu haluaa olla tosimies, semmonen äijä. Itkeekö äijät?
Itkeminen on se mikä oloa helpottaa. Ei tunteita pitäisi padota niin, että ne kasaantuvat toinen toisensa päälle kunnes eräänä päivänä räjähtää.. eihän nauruakaan pidätellä ja jos pidätellään, niin sitten kotona voi hihittää.
Mutta huoh, eihän tosimiehet itke ja jokainen jannu haluaa olla tosimies, semmonen äijä. Itkeekö äijät?
Vastaukset 20
Vanhimmat
n.15 vuoteen. Vaikka yritin tässä hiljakkoin, niin ei onnistunut. En yksinkertaisesti osaa enään. Joskus varmasti olis helpompaa jos saisi itkettyä, vaikkapa vain salassa. (ainakin luulisi niin)
T, Mies 40
Nimittäin jos ei mitään tapahdu, niin ei mikään kosketakaan. Vai ootko rakentanut suojamuurin, että mikään ei sinua kosketa, niin olet turvassa?
Minäkään en hirveästi itke, mutta kun itken niin se tulee niin sydämestä ja se sattuu kunnes helpottaa. Kamalaa jos sitä möykkyä ei saisi pois rinnasta.
Iloa ja surua koen, niin kuin muutkin, mutta olen huomannut etten osaa enään itkeä.
Kai mää työstän omalla tavallani niitä "möykkyjäni". Varmaan pääsisin äkkiempää niistä eroon jos pysyisin itkemään.
Luin tän ketjun uudelleen.
Hyvä kuitenkin, että jotenkin työstää. Se viha, mikä joillain ihmisillä on..veikkaan että se tulee noista työstämättömistä möykyistä.
Oikeestaan outoa, että itkemistä pidetään heikkouden osoituksena, sehän on päinvastoin. Helpompaa on niellä ja tukahduttaa.. olla vaan vittumainen ja ilkeä, mutta ei niin helppoa uskaltaa olla avoin, edes itselleen.
Luin tuosta yläpuolelta ketjun, jossa puhuttiin naisten aggressiivisuudesta. Tuli mieleen, että ehkä on niin, että naiset yleisemmin nielevät ne tunteensa. Hymyilevät vaan, eivätkö sano mitä tekisi mieli ja itkevät kotona. Ja miehet taas nielevät kyyneleensä ja ilmaisevat sen aggression muodossa.. Siis noin yleistäen, siis keskimäärin ja silleen..
Helpottaa ”patoutuneita - syviä tunteitaan" muutenkin
kuin akkamaisesti itkemällä, esim. päivittäin masturboimalla.
itkeminen on yliarvostettua puuhaa. Itku pitkästä ilosta, mutta mitä seuraa pitkästä itkusta? Ei ainakaan naurua.
aliarvostettua puuhaa. Se on noloa ruveta pillittämään muiden nähden, mutta kaikki voivat nauraa muiden nähden. Itkeminen on heikkouden osoitus.
En itke. Hihittelen kyllä itsekseni kotona. Muutenkin kaikkinainen tunteista puhuminen ja niiden vatvominen tuntuu jotenkin ämmämäiseltä puuhastelulta. En itke muiden takia, enkä edellytä muiden itkevän takiani. Tästä lähdetään ja näillä mennään. Pakonomainen tunteiden käsittely voi pahimmillaan olla traumatisoiva kokemus niin miehelle kuin naiselle. Kukin tyylillään :)
..pakonomainen tunteidensa kieltäminen? Eihän sitä nyt voi itkeä kun se on niin ämmämäistä.
Mut entäs kun itkusta tulee vaan masentunut ja saamaton olo...ja sit ainakin masentaa ja vituttaa!
Mulla se on aina helpottanu. No sitten en osaa sanoa, jos se vaan pahentaa oloa. Mutta ehkä kysymys onkin että miksi siitä tulee saamaton olo ja vitutus. Tossa aiemmin kirjotin, että poikia opetetaan, ettei noin isot pojat enää saa itkeä. Johtuisko jotenkin siitä?
En kyllä oikein tajua niitäkään, jotka itkee joka asiassa. Sanotaan vaikka toi kun Idolsissa oli se yksi tyttö, niin silmät valui koko ajan. Oli varmaan aika avoin ihminen, mutta silti.
Täällä ei kursseja tarvita. Itken silloin ku itkettää ja nauran sillon ku naurattaa.
Mie en olekkaan äijä enkä tosimies, mää olen tuo kunnon mies :)
Olet mielestäni palstan yksi parhaimmista tyypeistä.
Olet miehen logiikan palstan oma ”Mikko Alatalo.”
...”ihmisen ikävä toisen luo…” jne.
Elä ny musta ny mitään Alatalon Mikkoa ala vääntämään, katto ku rikoo on riskillä ruma :)
Noinhan sen pitää ollakin... Minun naapurissa asui kerran yksi ukko joskus vuonna sauna ja lapio ja se sanoi itkevänsä jokainen päivä. Kyllä se vähän nostatutti kulmia ylöspäin, kun se muuten oli niin.. no ..äijää. Kerran olin sen nähnyt itkevän, oli kylläkin silloin humalassa..
Tuo minun oma ukko, sekin kerran, mutta humalassa. Joskus asiasta jotain puhuttiinkin, kun tapahtui yksi ikävä juttu ja minä itkin mutta ukko ihan kivikasvona. Sanoi vaan, että tosi pahalta tuntui, muttei hän sitä halua näyttää.
Tunteita kannattais sisälleen padota, ei se ole hyväksi.
Silloin jos pahalta tuntuu ja itkettää ni eiku menox vaan, helpottaa huomattavasti enemmän ku joku nyrkkeilysäkin hakkaaminen, tuon käytän mielummin yleisen veetutuksen purkuun.
Veikkaan et yllättävän monellakin äijällä on jossain vaiheessa ollu tippalinssissä mut he eivät vaan uskalla tunnustaa sitä, menee maine muuten :)
No, mie pyyhin viimeks kyyneleitä serkkupoijaan häissä joten tuhotaan meikäläisen "maine" ny sit oikein hualella :)))
Eikä noita kursseja pelkästään miehille.. Olin sitä minäkin aika kivettynyt nuorempana, ihan ihmetyttää nyt.
Jotenkin tuntuu siltä, että nykynuoret olisivat fiksumpia, jotenkin avoimempia ainakin, siitä pissistelystä ja äijistelystä huolimatta.. Ehkä se johtuu sodasta? Minunkin vanhemmat sodan aikoina saaneet kasvatuksensa, eikä remmiä säästelty..
Ei mulle sen suurempia vaikeuksia tuota tirauttaa silloin kun siihen on aihetta, kummallista kyllä useimmiten se tippa ilmestyy silloin kun nauttii jostain hyvän tunteesta, vähän humalassa niin eipä ole tipat kaukana, harvoin kuitenkin..
Viimeksi taisi olla Queensrychen konsertissa, jumaliste mikä fiilis nähdä kymmenien vuosien idoli kosketusetäisyydeltä vetämässä biisejä jotka on merkinnyt niin paljon. Kyllä se Häkkisen eka MM myös liikutti, Kyllösen kanssa huudettiin kilpaa..=)
Patoutumat ja muut negaatiot taas ei itkemällä lähde, silloin otetaan tossut jalkaan ja vedetään lenkillä henki kurkkuun, tai piestään säkkiä.... tai sit vedetään pää täyteen..!!
aina sillon tällön kun tunteet on pinnalla. Pakko kertoo ettei kukaan vahingossakaan luule tosimieheks =D
itselläni viimeisimmästä vollotuksesta on noin kymmenen vuotta...empä ole ikinä tajunnut mitä se oikeasti auttaa, sillä asiat joutuu siltikin sen jälkeen selvittämään.