en ole aikaisemmin ollut näillä palstoilla mutta nyt neuvottomana kai haluan kommentteja tilanteeseeni. En osaa asiaa puheeksi ottaa kenenkään kanssa, on helpompi tilittää näköjään tätä kautta. Olemme olleet avioliitossa 15 vuotta ja kaksi lastakin on eikä niin pieniä enää. Nyt on tullut tunne että suhteesta on kipinä kadonnut. viinasta tai pettämisestä ei ole kyse. Olemme yrittäneet keskustella asiasta mutta kumpikaan ei tunnu olevan valmis joustamaan omissa tekemisissään. En tiedä miten edettäisiin. Itse olisin valmis jo eroakin harkitsemaan mutta lasten takia sekin tuntuu olevan hankalaa. Osin tilanteeseen vaikuttaa myös tiukalla oleva rahatilanteemme. Toinen ei usko asian muuttuvan ja kai haluaa luovuttaa ja välillä tuntuu että antaa sitten mennä vaan. Olen umpikujassa.
umpikujassa
enusko
71347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tilanne jos jommaltakummalta puuttuu halu tehdä asioille jotakin.
Itselläni tulee kesällä 2 v erosta, silloin ennen eroa pyysin exältä että hän antaisi minulle aikaa parannella haavojani, mutta sitä en koskaan saanut.
Voisiko se olla mahdollista, että otatte aikalisän kuukausi pari erillään alkaa selvittää ajatuksia. Itselläni eron jälkeen tuli juuri parin kuukauden päästä sellainen vaihe, että olin saanut olla rauhassa ja miettiä asioita. Meillä se vaan oli sitten siinä kohtaa jo myöhästä kun ero oli jo astunut voimaan.
Olen kuullut parisuhdeleireistä pelkkää hyvää, jos saat puolisosi sellaiselle lähtemään, niin siellä pääsette uudelleen tutustumaan toisiinne.
tsemppiä
tuntuisi hyvältä ajatukselta mutta sen käytännön järjestelyt hiukan hankalia. Saman katon alla kai sellainen ei onnistuisi, hiljaiset hetket tuntuu jo nyt painostavilta ja sitä näkee toisen käyttäytymisessä ja tekemisissä ehkä aiheettakin jotain mikä nostaa niskakarvata pystyyn. Välillä on hetkiä jolloin haluaisi puhua asiat halki ja on hyvinkin sellainen olo että haluaa muuttaa omaa käyttäytymistään mutta sitten palaa taas siihen ettei tässä mikään kuitenkaan muutu. Lapsetkin on varmaan jo huomanneet jotain mutta heille yrittää esittää ettei tässä mitään. Ymmärrän sen että molemmilla pitää olla halua muuttaa asioita ennenkuin se onnistuu. Antaa ehkä ajan kulua ja yrittää itse olla aiheuttamatta painostusta tms.
Hei! Olen itse eronnut ohta 2 v. sitten. Me otimme aikalisän, mutta sinä aikana mies löysikin uuden naisen, joten se on kaksipiippuinen juttu. Nyt jälkeenpäin tuntuu, että itse tarvitsin sen aikalisän ja olisin ollut valmis tekemään paljonkin suhteen eteen, mutta ihmissuhteet ovat kahden kauppoja eikä homma toimi, jos molemmat eivät ole valmiita tekemään työtä suhteen eteen. Nyt paljon kokeneempana voin sanoa, että kasvu tekee kipeää, mutta on ollut mielenkiintoista tutustua itseensä ja siihen, millaisista aineksista olen tehty. Lapset jäivät tietenkin minulle, koska isällä on jo uusi vauva uuden naisen kanssa eikä taloudellista apua juuri heru puhumattakaan henkisestä! Onneksi lapset ovat jo nuoria aikuisia, joten heillä on myös omat ajatukset asioista ja oma elämä edessä. Teidän tilanteenne on erilainen, mutta katsomalla rohkeasti asioita silmiin ja miettimällä, mitä haluaa tältä ainoalta elämältä, syntyy päätöskin. Tsemppiä!
Mistä pitäisi joustaa ja miten?
tässä tapauksessa tarkoittavat molemminpuolista vastaantuloa omissa tekemisissä ja ajatuksissa.
livahti tuo viesti ennen aikojaan.... eli tarkoitus oli vielä jatkaa että itse joudun työn puolesta tekemään pitkiä päiviä ja joskus viikonloppuakin. Toisella taas on harrastuksia jotka vievät viikonloput ja yhteistä aikaa ei tahdo enää jäädä. Asioista on yritetty keskustellakin mutta omasta näkökulmastani ajatellen töitä on paha jättää tekemättä ja toinen on ilmoittanut ettei luovu harrastuksistaan. Nyt sitten vapaan viikonlopun sattuessa alkaa raivostua kun toisella onkin menoa ja siihen se yhteinen aika sitten tyssää.
juttu. Toisaalta et voi jättää töitä tekemättä (vai onko mahdollisuus valita työvuoroja?), mutta toisaalta ymmärtää, ettei harrastustakaan viitsi jättää harrastamatta. Se on ihan miten paljon arvoa laittaa yhteiselle ajalle.
Mitä kumppanisi ehdottaa? Vai onko hänen mielestään näin hyvä? Entä jos sanoisit, että luovutaan elintasosta (teet vähemmän töitä), jotta hän voi harrastaa ja saisitte enemmän yhteistä aikaa. Sitten kun menetät esim. 500 euroa tilistäsi niin kumppanisi joutuu maksamaan sinulle 250 e... vahinko puoliksi siis. Järjetön ajatus vai? No, olisi kuitenkin kiva kuulla mitä ihmiset olisivat mieltä tällaisesta :).