Olemme olleet yhdessä noin vuoden, hän on 18 ja minä 19. Minulla on pari suhdetta takana, hänelle olen ensimmäinen. Riitoja on ollut melko paljonkin, mutta olemme niistä selvinneet tähän asti... Aiheet eivät ole olleet kovinkaan vakavia, lähinnä pieniä näkemyseroja jne.
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä sitä turhaan kakaran kanssa seurustelemaan? Ei ole yksi pillu mielenterveyden väärti, sano mun sanoneen. Anna likan kasvaa rauhassa.
20 vuoden kuluttua aikuistuttuanne :)
Lääh lääh palvon palvon, ihailen, kumarran, nuolen varpaanvälisikin, ja ryömin edessäsi..
Tätähän sinä odotat. Ole nyt tyytyväinen, kun joku tekee sen. Tonikäsille suositelen omien hyvien poikakavereiden kanssa touhuamista vielä monta vuotta ja tytölle tyttökavereiden kanssa touhuiluja vielä jonkun vuoden. Siinä se itsetunto ja ihmissuhdetaidot kehittyy ja suhteellisuudentaju varsinkin.
Helposti tulee ongelmia, jos liian kypsymättömänä aloittaa leikkimään aikuisten leikkejä.
Kasva poika vähän vanhemmaksi, niin tajuat, mikä on oleellista.