Olemme olleet yhdessä noin vuoden, hän on 18 ja minä 19. Minulla on pari suhdetta takana, hänelle olen ensimmäinen. Riitoja on ollut melko paljonkin, mutta olemme niistä selvinneet tähän asti... Aiheet eivät ole olleet kovinkaan vakavia, lähinnä pieniä näkemyseroja jne.
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
itselläni oli samankaltaisia ajatuksia sen miehen kanssa kenen kanssa menetin neitsyyteni..mutta loppujen lopuksi kun erosin niin tunsin itseni erittäin onnelliseksi..ja olin todellakin miehelle aina ärtyinen ja haukuin häntä..Minulla noi olivat ainakin oireita siitä että se mies ei ollut minulle oikea..nyt minulla on uusi mies ja en ole hänelle ollut yhtään samanlainen kuin eksälleni..
No jaa, mulla ainakin tuntuu juuri nuo samat ongelmat toistuvan edelleen, kyseessä on toinen todella vakava suhteeni ja ikää on 30v.
Jotenkin kun oon stressissä ja en ehkä ihan tyytyväinen itseeni, annan sen liikaa heijastua siihen miten käyttäydyn miesystävääni kohtaan.
En vain jotenkin voi itselleni mitään - tästä on kuitenkin juteltu ja miesystäväni on ollut ihanan ymmärtäväinen : )
Ei kuitenkaan liian, se alkaisi myös ihmetyttämään sitten että miten hän on niin epätoivoinen että kaikki idioottioikut ymmärtää...
Ehkä teille tekisi tauko hyvää jotta tyytöystäväsi ymmärtää ettei ruoho välttämättä oo vihreempää aidan toisella puolen. Olette tosi nuoria eikä hän ehkä itsekään ihan ymmärrä käytöstään ja tiedä vaihtuisiko se kuitenkaan jos seurustelukumppania vaihtaa.
Onnea!