Olemme olleet yhdessä noin vuoden, hän on 18 ja minä 19. Minulla on pari suhdetta takana, hänelle olen ensimmäinen. Riitoja on ollut melko paljonkin, mutta olemme niistä selvinneet tähän asti... Aiheet eivät ole olleet kovinkaan vakavia, lähinnä pieniä näkemyseroja jne.
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt iisisti. Sun tyttöystävä ei oikeasti HALUA sitoutua, mutta pitää sinun seurastasi ja hänestä on kivä näyttäytyä jonkun seurassa, siis hänestä on kiva, kun kaikki näkevät että hänellä on poikaystävä. Hänestä on myös ihanaa, kun sinä huolehdit hänen jaksamisestaan ja stressistään.
Olet hänelle varmaankin kiltti ja haluaisit "tukevampaa" suhdetta, mutta tyttösi ei halua sitoutua sinuun, mutta lapsen lailla, hän pitää huolehtimisestasi.
Myös kiukuttelu ja vaihtelunhalu kertoo tyttösi olevan aika lapsellinen ja itsekäs. Pelko "tuhlatusta ajasta", kertoo myös samaa.
Hän on vakuuttunut, ettei teistä todella tule mitään ajan myötä, mutta hän voi olla kanssasi, kunnes tapaa "sen oikean". Olet "sijaiskundi".
Hankala tilanne. Uskon, että tytölläsi ei ole oikeasti tarvetta perustaa sen kummenpaa perisuhdetta kanssasi.
Mutta jos sinä voisit ottaa vain tämän suhteen hyvät puolet ja nautit tästä ajasta, etkä mieti sitoutumista vielä ollenkaan, tyttösi ei pysty siihen vielä.
Tai sitten etsit kohteen pysyvämmälle parisuhteelle. (Ehkä hiukan, ajatuksiltaan kypsempi henkilö).
Olette nuoria molemmat, mieti kannattaako edes sitoutua, varsinkin jos toinen ei tunnu olevan läheskään samalla aaltopituudella..
olette ihan lapsina ryhtyneet leikkimään aikuisten leikkejä! Ihan selvästi teitä kumpaakin ajaa eteenpäin vain jonkinlainen riippuvuus, ei aito rakkaus. "Miksei voi olla vain onnellinen minun kanssani"! Onnellisuuteen tarvitaan jotain muutakin kuin toimiva seksisuhde, joka loppujen lopuksi ei ole ihan niin tärkeä kuin esim. luottamus, toisen tunteminen, samansuuntaiset ajatukset ja tavoitteet jne. Ei tuollainen "kivaa yhdessä" ole elämää, se on harvoin tasaisesti kivaa mutta parhaimmillaan sittenkin nautittavaa.
Kasvakaa nyt muutama vuosi vielä, mieluiten erillänne ja opetelkaa ensin elämään!
kuin tällaisilta palstoilta! Ainakin jos ihan oikeasti tavoittelee pysyvyyttä suhteeseen.
Luin tekstisi, itselläni on täysin samanlainen tilanne päällä.
Mietin, että ns "odottelenko" kunnes/jos nainen sitten joskus ajan kuluttua on valmis sitoutumaan vai lähdenkö samantien tästä. Erittäin hankala tilanne...