moi. ois ollu jo pitkään haaveenä päästä ns kepitteleen skittaa. rumpuja oon joskus teininä soitellut, oli jopa omat kattilatkin. ja nyt ois kiinnostus kitaraan herännyt. eli kyselisin että millasen setin sais n 200-250e:llä? pitäs olla kitara ja vahvari setti, eli soitto valmis setti.kuuntelen raskaampaa rokkia eli esim metallica,ozzy,bodom,sentenced,rollarit,charon yms ehkä noi antaa suuntaa millanen saundi ois hakusessa:)niin eihän tota tyyliä välttämättä opi mut suuntaus ois toi.
Ensimmäinen kitara?
aki-79
171017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
laatu kohillaan......
siitä en tiiä mutta kun aikanaan rummut hommasin niin eipä se innostus kauaa kestänyt.tosin rummut surkeen kuuloset yksistään, et siinä suhteessa ootan kitarasta parempaa kokemusta! tuolta --> http://www.thomann.de/fi/index.html
nyt kattelen noita settejä mut joku vois kokeneempana sanoo et mikä ois alku skitax kohtalainen tossa hinta luokassa[200-250e]
oisko joku tälläinen ok alottelijalle? http://www.thomann.de/fi/ibanez_grx40ju_jb.htm
ja jos joku tosta halvempi ok setti on niin voipi linkin tyrkätä tänne :)!
http://www.thomann.de/fi/ibanez_gsa6j_bkn_jumpstart.htm?sid=c7d39d3d8d675d38fe0cdc8ebf725cd1
Niin, mieleni tekis sanoa, ettei tohon hintaan sais mitään kelvollista, mutta EN sano, koska itse aloitin n. 60 euron Gibson-kopiolla ja putkiradiolla...
Kuitenkin SUOSITTELEN säästämään kitaraan semmoiset 300 vähintään, sillä saa jo jotain laatua, eikä ehkä tarvitse virittää joka biisin jälkeen. Vahvari ensi alkuun ei ole niin tärkeä. Vaikka mulla on Marshallikin, olen käyttänyt jopa keikoilla pikkuista Harley-Bentonin HB-20G -vahvistinta. Tosin ne eivät ole olleet mitään heavy-keikkoja.
Edulliseksi ja hyväksi vahvariksi suosittelen jotain Rolandin kuutiota. Ääntä ja soundia löytyy, ja hinnatkaan eivät ole pahat. Esim. tässä, halvin 145e:
http://www.soitinlaine.fi/index.cfm?act=tuotteet&sgid=122&mgid=7
Halvin taisikin olla 99 euroa. Mutta ei ole paljon wattejakaan... toimii myös paristoilla!
...ja pakko sanoa että tykkäsin. Kun ajattelee millaista honotusta ja ritisevää säröä monista 15 W harjoitteluvahvareista lähtee, niin soundit oli todella kohdallaan. Kerrostaloon ainakaan ei yhtään tehokkaampaa vahvistinta tarvi.
Eihän se miltään 4x12 kaapilta kuulostanu, mutta ihan jämäkältä tosiaan.
Me kytkettiin joskus wanhanajan putkiratijoon 2 kitaraa ja se läskibasisti soitti ihan itekseen... ilman vahvistust... eikä meitin tarvinnu puutteessa elää... *heh*
*siis vahvistuksen puutteessa... mitä törkeetä te kuvittelitte.. hyi yäk pois se... meistä muista paitsi kakkoskitaristista joka olj naimisissa. Eikä uskaltanj... no, jos sille tulj bändäri istuun syllin niin se siin sano et "no niin, pikku-pertti et ala seisoon... et varmaan ala" bändäri hieroo lisää "no okei perkele"
Pertti nai bändäriä.
"Pikku-pertti, se olit sinä, mie en tienny mitä tapahtu." Bändäri: "Uudestaan!" Pertti: "Ei!Ei!Tai no..Aah..aah...aaaarrghh.." No okei."
Jos se wattien ja volyymin/soundin suhde on pariwattisessa sama kuin vähän isommissa cubeissa, niin varmaan on hyvä vehje.
Kaverilla oli aikoinaan vähän vanhemman mallinen Cube, jossa niitä watteja oli ehkä (?) 30. Vitsailtiin siitä laatikosta, että eikös siihen kannattaisi hankkia semmoinen vyöpidike kuin korvalappustereoissakin... Mutta tehtiin ihan kunnon rock-keikkaa pubeissa, ja usein illan edetessä se p-leen kuutio alkoi vähitellen peittää alleen KAIKEN rumpuja myöten, ja piti huomautella, että vähän voisit pienentää. Silloin alussa ei vielä ollut ketään miksaamassa, ja piti itse arvioida volyymeja.
Nyt on toisella kaverilla sellainen kolmekymppinen, ja kyllä lähtee siitäkin.
Niin tulee nuoruus mieleen... vaan ei siinä putkiradiovaiheessa vielä bändäreitä ollut, myöhemmin sitten. Vaan mistäpä nyt vähän alle viiskymppisenä niitä löytäisi? Palvelutalosta...?
Muuten, putki on aina putki, olkoonkin tarkoitettu radion kuunteluun. Yllättävän hyvää soundia siitä sai irti. Särkijä piti tehdä jotenkin virittämällä transistori johonkin piuhojen väliin, mutta hiton hyvä särö siitä sitten lähti.
Ihanko oikeasti virititte transistorin johdon väliin?
Nythän ulkomailla jotkut laittavat germaniumdiodin oikosuluksi kitarapiuhaan, ääni pääsee siitä säröytyneenä läpi. Ei tarvi patteria, mutta ei ihan Tubescreamerilta kyllä kuulostakaan. "Black ice" tai jotain on kehitelmän nimi.
Germaniumtransistorin reunimmaiset jalat kun kytkee vastaavasti, niin jotain rutinaa varmasti saadaan aikaan. Olittekos tosiaan noin aikaanne edellä?
Kyllä ihan oikeesti, vaikka en silloin tiennyt olevani mitenkään aikaani edellä... Kun varaa ei ollut edes oikeaan vahvistimeen, niin en ajatellutkaan kaupassa käyntiä.
Haaveilin tietty säröstä, ja sitten luin tämän idean jostakin lehdestä, saattoi olla Tekniikan Maailman jonkinlainen lukijoiden palsta.
En enää ihan muista teknisiä yksityiskohtia. Jostain vanhasta matkaradiosta sen transistorin sain. Kitarapiuhahan oli joka tapauksessa revittävä auki putkiradion päästä, koska sellaiseen tarkoitettua reikää siinä ei ollut. Siihen väliin sitten ymppäsin sen transistorin jollain tavalla. Ja kyllä lähti komeesti Hurriganesin "11th Street Boogie" sen jälkeen... voi että olin onnellinen.
Suosittelen:
http://www.thomann.de/fi/prs_custom_22_12_tobacco_sunburst.htm
Ja tästä vahvariosasto:
http://www.thomann.de/fi/mesa_boogie_triple_rectifer.htm
Näitä kaks:
http://www.thomann.de/fi/mesa_boogie_rectifier_4x12_std_gitarrenbox.htm
http://www.thomann.de/fi/hiwatt_se4123wce.htm
http://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_1959_reissue_aged_it.htm
GIBSON LES PAUL MODEL: 1956, Goldtop, Case, Knobs, Pots, 3.84kg, 40000 €
http://www.kitarapaja.com/usvi.htm
http://www.kitarapaja.com/pics/glp561.jpg
http://www.kitarapaja.com/pics/glp564.jpg
Hirveetä hypeä ikivanhoista leipälapioista. Ottakaa järki käteen ja maksakaa ittenne kipeäksi vaikka uuden hitech kitaran hankinnassa.
Vaan ei mulla. Mojomeininki lähtee miehestä eikä kitarasta! En törsäis rahojani viiskytluvun Lespauliin! Eikä mulla semmosia rahoja oliskaan!