Oltiin tyttöystävän kanssa yhdessä melkein 5vuotta ja sit se ilmotti et haluu elää omaa elämää ja nähä maailmaa. On ollu paljo vaikeuksii viimeaikoina mut kumminki tuli yllätyksenä.
Mä en voi vaan tajuu miten hän on muuttunut niin erilaiseksi siihen kun kaikki oli vielä hyvin. Yksi syy tähän on kyllä ollut, että hän tutustu pari vuotta sellaiseen tyttöystvään joka on muuttanut sen ajatus maailman teoillaan ja sanoillaan.
Mä en vaan haluu päästää siitä irti vaikka se on kaikesta paras vaihtoehto nyt. Kumpikaan ei ole ansainnut sellaista suhdetta mitä se viimeaikoina oli->vituttaa!!!
Tänään näin sen baarissa ja oli todella vaikee olla normaali, niinku ei mitään. Sille se on helpompaa nähtävästi. En pysty/haluu nähä sitä muiden kanssa kun hajoon täydellisesti.
Sanotaan et aika parantaa haavat mut en tiiä... Tuntuu et mikään ei auta vaik ollaan nähty parin kolmen päivän välein ja harrastettu seksii(varmaan idioottimaista).
Ollaan ihan hyvissä väleissä onnex. Jaettiin yksi päivä tavaroita ja se tuntu todella dorkalta, jotenki aattelen kokoajan et tää on väkiaikasta mut ei se oikeesti ole! Kämppä pois ja elämä muuttuu, en vain haluu tätä! Todella vaikeeta kun rakastan sitä ja sekin mua ainakin sanoo niin, eikä se lopu hetkessä niin hyvä juttu meillä kummiski oli. Sanoo et kun kasvetaan ja aikaa kuluu niin ehkä palataan yhteen??!
Perseestä ja tuntuu et kaikki oli turhaa! En jaksa tätä!
Mä en voi vaan tajuu miten hän on muuttunut niin erilaiseksi siihen kun kaikki oli vielä hyvin. Yksi syy tähän on kyllä ollut, että hän tutustu pari vuotta sellaiseen tyttöystvään joka on muuttanut sen ajatus maailman teoillaan ja sanoillaan.
Mä en vaan haluu päästää siitä irti vaikka se on kaikesta paras vaihtoehto nyt. Kumpikaan ei ole ansainnut sellaista suhdetta mitä se viimeaikoina oli->vituttaa!!!
Tänään näin sen baarissa ja oli todella vaikee olla normaali, niinku ei mitään. Sille se on helpompaa nähtävästi. En pysty/haluu nähä sitä muiden kanssa kun hajoon täydellisesti.
Sanotaan et aika parantaa haavat mut en tiiä... Tuntuu et mikään ei auta vaik ollaan nähty parin kolmen päivän välein ja harrastettu seksii(varmaan idioottimaista).
Ollaan ihan hyvissä väleissä onnex. Jaettiin yksi päivä tavaroita ja se tuntu todella dorkalta, jotenki aattelen kokoajan et tää on väkiaikasta mut ei se oikeesti ole! Kämppä pois ja elämä muuttuu, en vain haluu tätä! Todella vaikeeta kun rakastan sitä ja sekin mua ainakin sanoo niin, eikä se lopu hetkessä niin hyvä juttu meillä kummiski oli. Sanoo et kun kasvetaan ja aikaa kuluu niin ehkä palataan yhteen??!
Perseestä ja tuntuu et kaikki oli turhaa! En jaksa tätä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos yhtään helpottaa voin kertoa että mulla on AIVAN prikullee samanlainen tilanne päällä juuri tällähetkellä. Ämmät on vaikeita. Vituttaa!!
Erot ovat kovia juttuja, siinä kyl menee palasiks kovempikin tyyppi. Vielä jos on ajatellut olevansa juuri se special, jokkaista tuskin on edes olemassa.
Itse olen todennut, että on parasta päästää toinen menemään, pois ajatuksista ja pois elämästä. Ei siinä oikeasti voi muuta kuin jatkaa matkaa. Mennyttä ei voi muuttaa, toista ei voi omistaa ja katkeruuden sysääminen toisen silmille... nääh, siinä ei ole tyyliä, saati hyötyä.
Näiden suhteiden, jotka kolahtavat lujaa, jälkeen tulee vastaan daameja, jotka kiinnostavat ja toivottavasti myös niitä, jotka kolahtavat. Mut kyl jokaisesta kolahduksesta jää jälki ja ne jäljet tekevät kylmemmäksi. Sitä kun ihminen alkaa suojelemaan itseään niiltä paskoilta fiiliksiltä. Kunhan ei vaan alkaisi varomaan liikaa ja hukuttamaan kaikkea pelkoon.
Se ottaa aikaa ja ajatuksia...
Mut koskaan ei voi tietää, mitä nurkan takana on. Itellä myös suhteessa, jonka piti olla "tää on se" on aika horjuva tilanne... mielummin ratkaisuja kuin epävarmuutta, jos saan pyytää. :)
Kyllä se elämä voittaa... itsellä päättyi 6-vuoden suhde tuossa viime talven alussa. Olo oli ihan hirveä. Nyt alkanut olemaan ihan hyvät fiilikset. Treffit yhden mukavan tuntuisen tytsyn kanssa tällä viikolla. Suhde exäänkin parantunut hyväksi ystävyydeksi...