olen itse rakentamassa kitaraa ja body on valmiina ja otelauta nauhoineen ja kaulaa aloitan tekemään erikseen ostetusta puusta eikä mistää koivusta : ) säädettävä kaularautaa nyt haen. Kannattaako kaularautaan satsat paljonkin kuten esim. mikkeihin? Kuinka paljolla saa hyvän säädettävän kaularaudan?
kaularaudat
Dimebag
101206
0Äänestä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikä paljon kalliimpia kaularautoja taida löytyäkään.
Älä aliarvioi koivua! Mulla on 20 v vanha kaularaudaton basso koivukaulalla, eikä ole taipuillut mihinkään!
Varmuudeksi tein siitä kyllä aika jämerän...
Kybällä irtoaa ihan jees kaularauta. Itse teen ne M6:n kierretangosta, ihan ok tulee. Vastoin yleistä käsitystä kaularauta ei ole mikään ihmeitä tekevä kapistus eli jos puu alkaa elämään, et sitä prosessia estä millään raudalla. Tai estät, mutta otelauta korkkaa irti.
Kaularautaa olennaisempaa on se, että kaulaan käytetty puumateriaali on tarkoitukseen sopivaa ja varmasti kuivaa. Puuksi suosittelen vain ja ainoastaan vaahteraa. Myös Wenge ja Bubinga käy, mutta niitä ei kannata kyl käyttää, koska ovat aikas myrkyllisiä puita eli pitää olla kunnon ilmastointi ja suojaimet, kun niitä työstää. Tai jos sulla on mesta, missä on kunnon ilmastointi yms. niin sitten.
Jos oot ostanut tavallisesta (ei siis nimenomaan soitinrakentajille puuta toimittavasta) puutavaraliikkeestä puuta, niin se on ns. puusepän kuivaa eli siitä EI voi kaulaa tehdä sellaisenaan, vaan sitä pitää kuivata lisää.
Onnistuu esim. siten, että pidät pölkkyä pari, kolme viikkoa noin puolen metrin päässä (minimi siis 50cm) lämpöpatterista siten, että puu on irti lattiasta, esim. pienten puupalikoiden päällä. Kääntelet sitä sitten välillä aina. Patteri jollain nelosella tai vitosella, ei täpillä
Jaa mites herra kitaranrakentaja ajattelee mahongista ? Sepä elää vähemmän ilmojen mukaan kuin sinun mainitsemasi vaahtera. Tietääkseni sitä puusta on tehty kauloja jo paljon ennen Fenderiä.
Koivusta ja muista ns "paska puista" saa kitaran tehtyä siinä missä vaahterastakin. Niitä pitää vaan vahvistaa tai laminoida.
Hauskaa että seniorit luulee olevansa jotenkin kokeneita. Kehutaan vain Fendereitä ja Gibsoneita ja kaikki on kuin mustaa ja valkoista. Se ei ole kokemusta vaan kokemattomuutta ja sitä että tehdään niinkun joku joskus on määritellyt. Kannattaa kokeilla ajatella asioita joskus omilla aivoilla.
Ei se mahonki mihinkään unohtunut. Mielestäni siitä vaan on turha tehdä kaulaa mihinkään muuhun kitaraan, kuin liimakaulaiseen, jossa mahongin sointiominaisuudet pääsevät esiin. Turhan kallista ja vaikeasti hankittavaa puuta on pulttikaulan väkertelemiseen (normi puutavaraliikkeestä saatava mahonki harvemmin on mahonkia edes nähnytkään, vaan on jotain sen sukulaispuuta. Sama pätee halvempiin mahonkibodyisiin valmiskitaroihin). Alkuperäisellä kysyjällähän oli body jo valmiina eli pulttikaulaahan tuo rakentelee.
Totta kai kaulan voi rakentaa koivusta tai vaikka omenapuusta, jos on turhaa aikaa ja rahaa hassattavanaan. Ihmettelen vaan, mitä järkeä on tunata jonkun koivukaulan kanssa, joka on kahden kuukauden päästä ropellina, kun samalla vaivalla tekisi kerralla kunnon vaahterakaulankin. Mutta anna palaa vaan, kasailehan kaula vaikka tulitikuista jos siltä tuntuu.
En tiedä, oliko tuo Fender / Gibson -viittaus meikäläiselle tarkoitettu, mutta ainakaan minä en ole em. kitaroita täällä tai missään muuallakaan mainostanut. Sori vaan fenkku-/Gibsonfriikit, mutta olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kyseiset merkit ovat aivan liian yliarvostettua ja ylihinnoiteltua höttöä. Monet ns. kopiokitarat ovat usein vähintään samaa laatua, joskus jopa parempia, kuin kaksi kertaa kalliimmat esikuvansa. Tähän vaikuttaa mm. se, että niitä tehdään samoissa tehtaissa. Itse vaihdoin oman Gibsonin Lessuni 80-luvun alkupuolella Tokain vastaavaan, eikä ole tarvinut kertaakaan katua.
Squierin standard-sarja on setti, mitä olen täällä suositelllut samoin kuin Harley Bentonit sillä lisäyksellä vaan, että tuunaamisen puolelle useimmiten menee (lähinnä niiden Bentonien kanssa), mutta haitanneekko tuo.
Eikä tarvi olla kovinkaan kummoiset kädentaidot, että itse rakentelee 200 ekellä kitaran, joka teknisiltä ominaisuuksiltaan, soitettavuudeltaan yms. hakkaa mennen tullen tonnin pelit. Jos ei ihan nollasta halua aloittaa, niin suosittelen myynnissä olevia rakennussarjoja, niissä on erittäin korkealuokkaisia palikoita.
Mutta tuo koivukaulajuttu. Kieroileeko keskiverto koivu enemmän kuin keskiverto vaahtera? Kirjallisuudessa kummankin puun varoitetaan omaavan taipumusta elämiseen kuivattaessa.
Itse uskon että kauloihin käytetty vaahtera vain on valikoitunut paremmin, ja vääntyilleet koivukaulat on tehty asiantuntemattomasti valituista kierosyisistä puunkappaleista, sillä asiantuntijahan olisi alun perinkin valinnut vaahteran...
Nosoissahan esim. on ollut koivukauloja, ovatko ne vääntyilleet erityisen paljon? Itse en osaa sanoa, mutta en haluaisi dissata koivuakaan ihan tuosta vain. Eiväthän koivuhuonekalutkaan mihinkään kiemurtele.
Molemmat (siis koivu ja vaahtera) halkeavat ja vääntyilevät kuivattaessa, niinkuin suurin osa muistakin puulaeista.
Vaahtera on kuivattuna vähemmän altis imemään itseensä ilmankosteutta kuivumisen jälkeen kuin koivu. Tämä on toinen syy siihen, että koivukaula vetää itsensä propellille helposti (oon joskus tyhmänä kakarana yrittänyt useammankin tehdä, kun ei oikeita kitaranrakennusohjeita saanut vielä silloin mistään).
Toinen syy on puun rakenne itsessään. Vaahtera on
syyrakenteeltaan tiheä ja syykuvio on pitkä, suora ja tasainen. Koivussa syykuvio on usein aaltomainen, joka aiheuttaa sitten kivaa aaltomaisuutta siihen kaulaankin. Huonekaluissa tämä ongelma ei tule esiin mm. siitä syystä, että niillä huonekaluilla ei soiteta...
Jos koivua edelleen joku haluaa käyttää, niin kaula pitää tehdä vähintään kolmesta eri palasta laminoiden, eikä tulos siltikään ole vaahteran veroinen, mutta edelleen: eikun kokeilemaan!
Ja Elko-sedän vinkki junnuille: jos oikein paskan kaulan haluatte tehdä, niin oksainen kuusilauta, joka on sahattu syykuviot katkaisten niin aijai, siitä se vasta namea kaula tulee!!!
Pitäisköhän sua nyt kerta kaikkiaan vaan uskoa, kun olet kerta useammankin kieron koivukaulan tehnyt?
Tehdään kompromissi: Uskon että tiedät mitä puhut, mutta laitan silti koivukaulan rupiseen mäntyrunkoiseen Tele-kyhäelmääni. Suomalainen kun ei usko ennenkuin on kaula mutkalla!
En uskonut minäkään aikoinani, mutta nyt uskon. Eli kokeilehan vaan, kokemukset avartaa. Ja voihan sen toki onnatakin, etenkin jos se sun koivus on kunnolla kuivanutta tavaraa (=useamman vuoden sisätiloissa).
Ja voihan siitä aina tehdä sitten tarvittaessa lapsille propellin pienoislennokkiin, jos menee vituralleen...
Mielenkiintoinen saundimaailma sulle tulossa, jos body on mäntyä ja mikitys ihan oikea telen mikitys. Ei välttämättä huonompi, riippuu vähän siitä männystä
Ei IKINÄ mitään havupuuta kaulaksi! Ne ovat vihoviimeisen pehmeitä ja hajoavia ja joku kuusi sopii lähinnä vain sellunkeittoon. Varsinkin jos on sahattu poikkisyyn.
Kitaran kaulan rakentaminen on vähän niinkuin tekisi jousipyssyä. Jousenrakentajilla ja historianharrastajilla on melko hyviä vinkkejä, kannattaa tsekata.
Onko kukaan kokeillut tehdä kaulaa saarnesta? Se on perinteinen suomalainen jousipuu.
...oli nimenomaan juuri tuo mainitsemasi eli eihän siitä kuusesta mitään kaulaa saa.
Saarnea olen kokeillut mitä erilaisempiin puuhommiin, ja olen sitä mieltä, että siitä saa parempia jouskareita kuin kitarankauloja. Bodyissa se sen sijaan on mitä parhain materiaali, esim. Fenkku käyttää sitä paljon etenkin stratoissa. Myös itselläni on saarnesta itse tekemäni strato, hyvä saundi ko. materiaalissa. ja kaunis puu, jos jättää kitaran naturaaliksi. Oma stratoni tosin on musta, kun siihen aikaan soittelin heviä ja kaikki oli niin mustaa että. Väri on kyllä jo nyt niin kulunut monesta paikkaa että taida siiklata loputkin pois.
Jos saarnesta tekee kaulan, niin suosittelen vähintään kahdesta palasta laminoimista siten että syykuviot ovat "vastakkain" ja myös otelaudan vastaisesti, jolloin kaikki puuosat kampeavat erisuuntaan, jos elämistä alkaa tapahtumaan.
Vaahteraa ehdottaisin edelleen kuitenkin ensihätään.