heips kaikki! :)
täällä on varmasti ihmisiä, jotka ovat nyt juuri vähän aika sitten eronnut tai on eroamassa, joten eiköhän auteta kaikkia ja jokainen pistäää kokemuksensa/tietonsa mukaan ja laittaa vinkkejä erosta selviämisee, et ei tartte iha suruun kuolla tai yksinäisyyteen.. :)
täällä on varmasti ihmisiä, jotka ovat nyt juuri vähän aika sitten eronnut tai on eroamassa, joten eiköhän auteta kaikkia ja jokainen pistäää kokemuksensa/tietonsa mukaan ja laittaa vinkkejä erosta selviämisee, et ei tartte iha suruun kuolla tai yksinäisyyteen.. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika auttaa
Itse erosin vuosi sitten ja olin tosi rikki, kun pitkä suhde päättyi. En kuitenkaan antanut lupaa itselleni jäädä kotiin itkemään, vaikka tietty sekin on tärkeää että suree ja itkee ja sitä teinkin iltaisin. Mutta paljon töitä, harrastuksia ja ystäviä, niin kyllä se siitä. Lopulta olen huomannut, että tämä on ollut elämäni paras ja onnellisin vuosi. Kun sulkee jonkun oven, niin samalla aukeaa monia uusia ovia. :)
ja vaikka kuinka tekis mieli soittaaa että nyt yritettää viel tai et haluut palata yhteeen ni älkäää missäään nimessä tehkö sitä ja sekä turhat kaipaus txt viestit poies..:)
Tottahan on, että aika auttaa, mutta jokaisella se on yksilöllistä... toisilla se vie kuukauden, toisilla kaksi vuotta... oma seurusteluni päättyi aika ikävästi (pitkä tarina) joulun alla, ja olen yrittänyt pitää itseni "kiireisenä". Siis töitä niin paljon kuin vain mahd... oli hetken aikaa energiaa enemmän kuin pienessä kylässä. Nyt on paha olo tullut takaisin, enkä kestä yksinoloa kämpillä kovinkaan kauaa. Ystävät ja kaverit sanoivat, että rauhoitu, et voi ikuisuuksiin paeta tunteitas tekemällä järjettömästi töitä. mielestäni käsittelin asiaa aika kauan sen tapahduttua... Se kyllä päättyi niin ikävästi, etten vieläkään tiedä vastausta kaikkiin kysymyksiin, joita mietin päivittäin... onko kokemuksia... On polte lähteä ulkomaille töihin ja vaihtaa maisemaa, mutta sain hyvän uuden työpaikan täältä kotimaasta. Ahdistaa silti olla täällä, auttaisiko pois lähtö, en tiedä.. Exäni vain asuu samassa kaupungissa, ja aina pelkään näkeväni hänet jossain. En halua,koska ikävä yllättää entistä pahemmin... Ovat kehottaneet puhumaan jollekin, mutta mitäpä se auttaa, puhua vieraalle, ja kaivaa haavat ihan auki taas... eromme jälkeen olin elämäni ensimmäistä kertaa saikulla (en todellakaan ihan pienistä jää pois)ja iski masennus... pelkään, ettei tilanne oikeasti ole parantunut...
Itselläni tuli ero viikko sitten yli 10 vuoden suhteen jälkeen...menin työpaikkalääkärille, itkin ja kerroin tilanteen...rauhoituttuani juttelin hänen kanssaan. Se auttoi! Sovimme myös uuden tapaamisen. Sain sairaslomaa muutaman päivän että pahin shokki-itkuvaihe menisi ohi, sitten palasin työelämään. Huomasin jopa kaipaavani töihin, etten vatvo asioita päässäni koko ajan. Nyt on vielä muutto edessä, ja sain lääkäriltäni ahdistukseen tabletteja jotka rauhoittaa, kun tuntuu todella pahalta...uskon että kun saan muutettua omaan asuntoon, niin uusi elämä pääsee aluilleen. Vaikka olenkin jo yli 30v. niin uskoisin jonkun pienen flirtin/laastarisuhteen auttavan...;) Kesä tulee, niin eiköhän jotain pientä vipinää löydy ja sellainenhan piristää! Mihinkään vakavaan ei pysty varmaan aikoihin...
Välillä tulee todella pahoja päiviä, jolloin tuntuu että elämä ei voi jatkua...toisinaan taas tuntuu ihan hyvältä. Apua sain myös eroa käsittelevistä kirjoista ja täältä hömppäsivuilta...=) Helpottaa huomata, että monilla muilla on samanlaisia ongelmia/tunteita elämässään. Auttaa kun lukee muitten stooreja...
Tänään on vappuaatto ja joudun sen viettämään yksin ja tiedän että tästä tulee kamala ilta...mutta toivon että huomenna taas herään ja jaksan paremmin! Voimia ja halauksia kaikille eronneille! Eiköhän me selvitä voittajina???
Valitan. En voi auttaa enää. On tullut aika jättää tämä palsta.