Kuinka paljon täällä liikkuu tällaisia luusereita jotka eivät kelpaa kenellekkään? Olen itse nainen, alle 20 vuotta ja jo tässä iässä alkaa toivo mennä. Minkäs teet jos olet epäsosiaalinen, raitis (ei jaksa roikkua baareissa), ruma ja vielä huonosti kouluttautunut :D . Muita en ala syyttämään yksinäisyydestäni kuin itseäni. Varmaan pitäisi keksiä jotain muuta tekemistä kuin parisuhteesta haaveilun, sen verran masentavaa on. Olenko ainut?
Me epäkelvot
Epäkelpo N
131671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet alle 20v. ja ajattelet noin? Etkö ymmärrä, että jotkut ihmiset tapaavat vasta ehkä kolmekymppisinä? Minäkin olin 24v. kun aloin ensimmäisen kerran seurustelemaan. Siihen asti vietin omaa elämää. En ole katunut hetkeäkään, enkä jäänyt yhtään mistään paitsi. Sen sijaan osasin arvostaa parisuhdetta vielä 10v. jälkeenkin, kun olin omat juoksuni juossut nuorena.
Kun mietit kirjoitustasi 20v. päästä, tajuat miten lapsi vielä olet tuollaisine ajatuksine.
en kelpaa kellekään. Parisen kertaa olen "kelvannut" mutta jätetty. Kirves kaivoon!
Tervetuloa kerhoon. Olen itsekin vielä alle parikymppinen, mutta joka päivä ajattelee miten yksin toisaalta on. Joka päivä ajattelee myös, että kun olisi vain joku jota rakastaa. Entä jos minulla ei koskaan ole ketään ketä rakastaa! En halua vaipua itsesääliin, mutta tälläistä minä mietin.
Mä oon 33v mies ja myös yksin. Kauan aikaa olin suhteessa mutta nyt yksinäisempi kuin koskaan, tai voisi sanoa että väkijoukossa yksin. Sitä vaan yritän sanoa että loppujen lopuksi ekaksi pitää tulla toimeen yksin koska kenenkään toisen kautta ei voi elämää elää. Sunkin kannattaa yrittää voittaa se yksinäisyys eikä yrittää poistaa sitä parisuhteella koska joskus todennäköisesti on taas yksin.
koirat , tanssi , tms... jossa liikkuu ihmisiä .
Ei yksinäisen kannata mennä kuppiloihin norkoilemaan ,josko tärppäisi .
Aktiivisesti harrastava sinkku löytää kyllä kumppanin oli sitten ulkonäkö mikä tahansa , jossei muualta niin ks. harrastuksen parista .
Harrastukseni ovat äijämäisiä ja työ miesvaltaista. Mistä niitä sitten löytää?
Enpä tosiaan ole ainoa... ja joku sanoi että ei parikymppisellä ole vielä mitään hätää. Mutta sehän riippuu ihan ihmisesta. Itse olisin ollut jo 15 vuotiaana aivan valmis vakavaan seurusteluun ja nyt vähän alle 20 veenä alkaa jo hiukan turhauttaa. Kun ei kyse ole siitä ettei unelmien aviomiestä löydy vaan siitä, etten ole koko ikänäni edes halannut miestä. Kyllä siinä hiukan alkaa toivo hiipua...:/
on munasta puutetta, kyllä sä sitä saat kun meet baariin ja kysäset jos ei tule kysymään.
sitä ajatteli ihan samalla lailla. "En koskaan löydä ketään ja kukaan ei huoli mua" yms... Mutta nyt kun ikää on jo 25v alkaa huomata, että ihan oikeassa olin. :)
..kuin edellinen. Aivan liian usein ja innokkaasti kannustetaan parikymmpiä, että on vielä paljon hyvää aikaa ja monet menee vasta yli 30v naimisiin... Yleensä kuitenkin ihmisen perusluonne pysyy hyvin samanlaisena läpi elämän ja jos 20v mennessä ei ole kumppania löytynyt niin tuskin sitä koskaan löytyykään. Näin ainakin minulla ja muutamilla jotka tunnen. Olen siis 33v. Lopuksi voisi vielä kannustaa, että sinkkuuteen tottuu ja 30 jälkeen siitä alkaa nauttia. Tänäänkin aivan ihana päivä. Eilen ostin uudehkon urheilullisen auton (johon ei mahdu lastenvaunuja). Saa nukkua pitkään ilman lasten kirkumista. Nyt lähden ajelulle maaseudulleja illemmalla syömään yhden sukulaisen luo.
se mikä ei tapa siihen tottuu.
Sama ongelma kuin aloittajalla poisluettuna se raittius:D Kaikki muut piirteet kyllä itsestään tunnistan.
Kyllähän sitä muuten kannattaa niitä harrastuksia hommailla sellaisista kunnista jossa kokoontuu posliininmaalaus, piirrustus, piano, eläkelaisten kerho, seurakuntahöpötykset ja AA. Kaikki niin miehisiä ja hyviä harrastuksia tavata uusia ihmisiä, kyllä.
Siihen meni sekin toivo:D
Alkaa tämä kyllä mennä omalta osalta koomisuuden puolelle.