Ajattelin jakaa kanssanne tämän suuren kulttuuriteoksen tuomaa iloa synkkään takatalveen http://www.paskakirja.fi/ Onko kukaan muu perehtynyt tähän kirjallisuuden helmeen? Jos ei, niin suosittelen lämpimästi.
Tässä vielä pieni näyte kirjasta:
Vuosia sitten ollessani pieni poikanen jouduin sairaalaan lastenosastolle muutamaksi viikoksi. Sain siellä ollessani ripuli-oksennustaudin, jonka seurauksena jouduin eristykseen. Kun tauti muutaman päivän päästä hellitti, pääsin takaisin normaaliosastolle. Siellä hoitaja antoi minulle pahvisen kaarimaljan ja vaati minulta ulostusnäytettä.
Meikäpoikahan änkesi paskamakkiin, ja muutaman päivän ripuloinnin jälkeen oli sairaalan lääkkeet ja ruokavalio tehneet tepposensa. Voi herregyyd sitä jöllikkää, minkä minä siihen pahviastialle pykerrin. Aivan järjetön! Pituutta oli maljan päästä päähän ja paksuutta aikuisen miehen ranteen verran, paksuimmalla kohdalla enemmänkin. Entä se haju - jotain raamatullista! Pienenä yksityiskohtana tuotoksestani muistan, että siinä näkyi iloisen oranssina muutama suolessa sulamaton porkkananpalanen, ikään kuin nonparellina suklaakakun päällä.
En ole ikinä nähnyt kenenkään repeävän niin kuin tämä hoitsu repesi, kun kiikutin sen jättirotan sille. En vielä tänälään päivänä. Ilmeisesti hän oli kakkahuumorin ystävä.
Mies, 32, Kajaani
Tässä vielä pieni näyte kirjasta:
Vuosia sitten ollessani pieni poikanen jouduin sairaalaan lastenosastolle muutamaksi viikoksi. Sain siellä ollessani ripuli-oksennustaudin, jonka seurauksena jouduin eristykseen. Kun tauti muutaman päivän päästä hellitti, pääsin takaisin normaaliosastolle. Siellä hoitaja antoi minulle pahvisen kaarimaljan ja vaati minulta ulostusnäytettä.
Meikäpoikahan änkesi paskamakkiin, ja muutaman päivän ripuloinnin jälkeen oli sairaalan lääkkeet ja ruokavalio tehneet tepposensa. Voi herregyyd sitä jöllikkää, minkä minä siihen pahviastialle pykerrin. Aivan järjetön! Pituutta oli maljan päästä päähän ja paksuutta aikuisen miehen ranteen verran, paksuimmalla kohdalla enemmänkin. Entä se haju - jotain raamatullista! Pienenä yksityiskohtana tuotoksestani muistan, että siinä näkyi iloisen oranssina muutama suolessa sulamaton porkkananpalanen, ikään kuin nonparellina suklaakakun päällä.
En ole ikinä nähnyt kenenkään repeävän niin kuin tämä hoitsu repesi, kun kiikutin sen jättirotan sille. En vielä tänälään päivänä. Ilmeisesti hän oli kakkahuumorin ystävä.
Mies, 32, Kajaani
Vastaukset 37
Vanhimmat
Iski elämää kovempi oksennus- ja skeidatatauti toissa päivänä, siitä helvetistä toipuneena voisin tasan tarkkaan väittää ettei yksikään ihminen vedä elämää suurempaa pyythonia emalia koristamaan vaikka mihin graaliin sitä koittaisi..
oli syksyllä maailman kauhein yrjö- ja paskatauti. Keltanen jaffa tuli välittömästi pihalle samanlaisena ku oli mennykin, olemmista päistä yhtä aikaa. Oli lähellä etten joutunu sairaalaan nestehukan takia.
sitä mies tykkäisikin läpi yön kestävistä sessioista niin jos se kohdistuu lavuaarin ja pöntön välille niin ei naurata vaikka sitä välillä hymähtääkin sappinestettä vääntäessä, "tähänkö mä kuolen?"...
Jaffaa tai ei, Liiterin halpis cola ei pysy sen paremmin sisällä, etsii sen lähimmän ulostien kuitenkin...eikö ole kivaa verrata ripulitauteja keskenään, on kuin armeija kaverit keskenään jotka kuntsareilla kerskuu..=)
sillon ei kyllä tosiaan paljoa naurattanu. Paskajutut lähentää ihmisiä aivan selvästi. Töissä oli yks nainen, jonka kanssa vertailtiin paljon kokemuksia. Jotkin hienohelmat niitä paheksu.
johtuu mutta "tuliko hyvä kakka?" kysely on saanut kulttimaineen tietyssä porukassa ollessa, onko huolestuneisuus vai tietty rispecti kaverin teräsvatsaa kohden kauhean kaadon jälkeen kateellisuutta vai mistä moinen johtuu..?
menosta kaikille tiedottaminen kuuluu tietenkin asiaan ja on tehokasta työajan käyttöä. Kokemusten vertailu on hulvatonta viihdettä.
eikä totta puhuen herätä mielenkiintoani. Mutta oliko ne juuri tämän teoksen kirjoittajat, jotka tv haastattelussa kertoivat kirjan idean lähteneen jonkun sukulaisen, ettei ollut jopa mummo..en muista, kertomasta paska-aiheisesta vitsista ja siitä lähti tuo ajatus kaiken aiheeseen liittyvän kokoamisesta kirjaksi.
esipuheen mukaan ajatus lähti sukujuhlissa liikkeelle.
todistaa sen, että maailmassa on vielä vaikka kuinka aiheita, jotka eivät ole päässeet esille ja huomionkohteeksi, vaikka liittyvät olennaisesti ihmisen arkipäivän elämään...tai sitten, olisiko tämä paskakirja Se, jonka jälkeen voimme todeta, että nyt on kaikki kirjoitettu eikä mitään enää ole jäljellä. :) Mene ja tiedä.
Minulla on ollut hyllyssäni jo yli 10 vuotta kirja nimeltä "The encyclopedia of bodily fluids", jossa käsitellään ansiokkaasti paskan lisäksi myös kusi, räkä, vaikku, sperma ja muut ruumiineritteet. Herkullista luettavaa.
Sitten ilmeisesti Kaikesta todellakin on kirjoitettu.
tämä luo helvetinmoiset paineet. Mistä voi enää kirjottaa?
Tämä on paskajuttu.
Joskus varhaisteininä jouduin aivotärähdyksen vuoksi makaamaan sairaalassa viikon verran. (ihan tosi joskus ennen pidettiin viikkokin sairaalassa tuommosen takia). No kun olin niin nuori, niin ei kehdannut paskoa siihen astiaan ja sitten parin päivän päästä kun yritti, niin ei millään tullut. Se on vaikea paskantaa selälleen maatessa. Kokeilkaa vaikka, heti. Sitten meni nelisen päivää ja hoitaja pisti suoleen ruiskulla vettä. Johan rupesi tulemaan, ja sitä tuli niin paljon, että sain luvan nousta ylös ja mennä vessaan ja se haju oli aivan kuvottava, ihan paska.
Onneksi oli oma huone. (ihan tosi, joskus ennen sai ihan oman huoneen sairaalassa). Ja ikkunat oli auki koko loppupäivän.
Olin Interrail-matkalla kaverini kanssa ja edennyt Korfulle saakka. Menimme öisimään jonkun paikallisen mummon luo. Majoitus oli idyllisesti kattoterassilla viiniköynnösten katveessa. Mummo kertoi että hänen sisävessaansa saa käyttää tarpeen tullen, mutta painotti erityisesti, että pönttöön ei saa laittaa paskapapereita, vaan ne pitää sujauttaa erilliseen roskikseen.
Noh, aamulla kauhea paskahätä herätti minut ja hiippailin mummon vessaan tarpeilleni. Pungersin kaameimman kokoisen jöötin mitä olen ikinä suoltanut, varmasti ainakin parikymmentäsenttisen ja ranteen paksuisen. Ihmettelin, kuinka sellainen vonkale on edes voinut mahtua suoleeni. Ällistelin pökälettä tovin ja tuumsin, että jos pönttö pystyy sen vetäisemään nieluunsa, niin meneehän siinä toki pari pientä vessapaperin suikalettakin kyytipoikana.
Vaan mitä vielä! Nykäisin vetimestä ja vesi pöntössä alkoi kohota uhkaavasti piripintaan asti. Ja seassa uiskenteli edelleen ehjänä ja komeana se paskapökäleeni, suuri kuin kutuhauki. Mietin hetken vaihtoehtoja ja päätin hiippailla vessasta vähin äänin. Vaan eikö mummo tietenkin ollut haukkana paikalla ja jäin rikoksestani kiinni ns. housut kintuissa. Sain kuulla kaikki kreikkalaiset manaukset ja ajattelin jo joutuvani vankilaan tai ainakin korvaamaan vahingon jotenkin. Onneksi ystävällinen naapurin setä tuli karhupumppuineen pelastamaan tilanteen. Mutta kyllä minua hävetti!
tarina! Missäs maissa sitä paskapaperia ei saanu työntää pönttöön?
Joku oli ollut jossain, sanotaan nyt vaikka Kreetalla ja siellä oli tullut kesken turistiretken kamala paskahätä ja sitten hän päätti menne vähän syrjemmälle ja rykästä kököt siihen. No sitten kävi niin, että siinä takana olikin ollut jotain paikallisia ja tämä joku siihen vain että 'Hi, I'm from Sweden'
just pöntöllä istuessani et mikä luonnonlaki se on että puhelin soi aina silloin kun on istahtanut pöntölle ja alkanut lorottaa/ähistää.
Tietenkään siihen ei ehdi vastaamaan. Sitten se ihan takuuvarmasti on tullut tuntemattomasta numerosta tai siis sellasesta joka ei jää muistiin.
Ja sitten sitä miettii että meniköhän siinä mun elämäni mies vai elämäni työtarjous.
pistänyt saman asian merkille. Heti kun menee tyhjennykselle tai suihkuun, puhelin alkaa soida, ihmiset ottaa mesen kautta yhteyttä ja sähköpostia pukkaa. Kun jotain odottaa koneen tai puhelimen ääressä, mitään ei tapahdu.
koko ajan paskalla, jos ne miehet teillekin silloin löytys, heh heh.
Kun miehet eivät älyä kotoa tulla hakemaan, niin pitää kokeilla jos ne paskahyysistä tulis.
....
Suomessa julkaistaan aivan liikaa kirjoja. Aivan liikaa.
kun en itse keksinyt ideaa.
Paskakirjan tekijät keräävät näköjään ihmisten kertomuksia julkaistaakseen sen kirjana (kerätäkseen rahat toisten tekemästä työstä) ja nyt kun on Äijyys-muoti valtaamassa markkinoita, niin miten olisi Kyrpä-kirja? Vähän Vagina Monologuesin tapaan, mutta suomalaisten äijien kertomuksia kyrvästään, suhteestaan siihen ja kommelluksistaan sen kanssa? Myisi kuin häkä- ei tarvitse kuin kerätä tarinoita ja solmia kustannussopimus.
onkohan sellanenki jo tehty? En ainakaan muista, mutta mistäs sen tietää. Idea on hyvä; varsinkin kuvamateriaalin kerääminen Kyrpä-kirjaan kiinnostaa.
En ole kuullut moista tehdyn, mutta aihepiiri kiinnostaa kyllä (siis genitaalit) jos ajattelee vaikkapa juuri Vagina Monologuesia tai vaikkapa de Pradan Pimpit-kirjaa. Mikö ettei, jos sen hyvin tekee ja markkinoi, niin menestyisi kansainvälisestikin- Conan O'Brienin markkinoinnin ansioista suomalainen hulluus on kansainvälinen myyntivaltti.
ihan hemmetin hyvä idis. Varmasti saisi julkisuutta ja siten myös myisi. Höhhöh, kun olisi vaan aikaa.. olisi hauska projekti.
Siihen vois käyttää samaa kaavaakin, mikä löytyy jo tuosta Paskakirjasta tyyliin:
Kyrpä sanana:etymologia, sanonnat ja sananlaskut
Kyrvän tuho:nautintoaineet, ruma akka, sairaudet, sukupuolitaudit
Kyrpä ja raha:miten tienata kyrvällään
Kyrpä ja minä:psykologiaa kyrvän kantilta
Kyrpä taiteessa:pornografia
Kyrpä harrastuksena:runkkaaminen ja kyrvän venyttely
Kyrpäkysely:Iloisia tai epämieluisia hetkiä kyrvän parissa.
Runsaasti kuvamateriaalia ja miesten omakohtaisia kertomuksia.
olisi jo tiedossa. Vakavasti otettava Etukeno (menestyskirjailija Kurosen ja valtakunnan kauneimman Susanna Sievisen kustantaja) tuntuu olevan kiinnostunut tämän tyylisestä materiaalista.
Provikat mulle, jos joku pöllii mun idean ja oikeasti väsää sellaisen kirjan, kiitos.
vaan tekemään. Kai siellä jonkinlainen asiantuntijakin on hyvä olla mukana, mulla kun ei tuota kyrpää ole.
Ensiksi pitäisi saada kustantajalta ennakkoa että raaskisi nousta perseeltään. Ja jos siihen jotain tieteellisiä artikkeleita ja esseitä ottaisi mukaan, niin niiden kirjoittajille pitäisi maksaa. Paska homma.
niitten virallisesti tieteellisiä tartte olla.
Eikä niiden kirjoittajien tarvitse virallisesti olla edes olemassa.
että tekee koko kirjan ihmisten kokemusten perusteella. Täysin kieli poskessa ja unohtaa kaiken tieteellisen. Mutta miten sen kuvamateriaalin kanssa? Miten se pitäisi käytännössä järjestää? Kai siihen kyrvän omistajan lupa tarvitaan ainakin.
Toisaalta `tieteellinen` näkulma antaisi aiheelle syvyyttä. Jotain vapaamuotoisia esseitä biologilta, historoitsijalta, seksiteraopeutilta ja vaikkapa Jouko Turkalta. Ja sitten niitä tavallisen kaduntallaajan kokemuksia ja kommelluksia. Valokuvia ei kirjaan, koska kirjaa ei luokiteltaisi viihteeksi enää. Joku Nalle Virolaisen kuvitus sopisi kyllä hyvin.
on jo tehty. Joseph Cohenin toimesta. Paljon kuvia, vähän tekstiä.