Olen reilut 10kk tehnyt tätä surutyötä, välillä elämä on näyttänyt hymyilevän. Vaan ei enää. Vajoan enemmän itsesääliin, vaikka tiedän sen olevan juuri sitä. En tunne olevani hyvä missään, ja äitinä erityisen huono. Mistä minä osaan hakea ammattiauttajaa? Kunnalta? Pitääkö mennä ensin tavalliselle lääkärille? Mitä vaihtoehtoja on? Luulen, että eron lisäksi minun pitää selvitellä asioita lapsuudesta asti. Mitä toivon, että pääsisin vain pois kaikesta, lapset ne ovat, jotka pitävät elämässä. Mutta en ole yhtään hyvä äiti enää, jos olen edes koskaan ollutkaan. JOs mielehellä oli paha olla niin monta vuotta, niin mistä tiedän, jos lapsillani on paha olla kanssani? He vain ovat lojaaleja vanhemmilleen, eivätkä sitä oloaan osaa kertoa.
Ammattiauttaja?
ErostaAikaa
123111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Surutyö kestää n.2,5 vuotta.Hae pahaanoloosi apua kunnan perheasioita hoitavalta taholta,useimmissa kunnissa/kaupungeissa perheasiain neuvottelukeskuksia,kriisipalveluita...tms.
Puhuminen on paras keino mennä eteenpäin,puhu,puhu,puhu....
Jonain päivänä näet vielä auringon nousevan,olen siitä aivan varma...aika ja itselleen armollisena oleminen auttaa sinut siitä,missä nyt olet!!
Näitä lukiessa tulee aina toive,että pystyisi itse olla apuna,kun tiietää miten asioita voi toinen kokea ja tuntea.
Voimia Sinulle ja uskoa huomiseen!!!
Surutyö on normaalia. Jos et surisi, et olisi mitään koskaan tuntenutkaan. Itse erotessani ryvin aikani itsesäälissä, kunnes hakeuduin perheneuvolaan. Siellä minut saatiin ajattelemaan, että paras äiti lapsilleni olen, kun yritän jaksaa vaikkapa yhden päivän kerrallaan. Myös lapset tekevät surutyötä niin kauan kuin näkevät vanhempien tekevän. Lojaalisuutta sekin.
Yritä ajattella asioita tulevaisuuden kannalta. Yritä olla miettimättä mennyttä, ja keskity tulevaan. Juttele lasten kanssa tulevista tapahtumista: ensi viikosta, viikonlopusta, kesästä, syntymäpäivistä jne. Tulet huomaamaan, että ero ei ole maailmanloppu, vaikka välillä siltä tuntuukin.
Ja ota yhteys ammattiauttajaan. He eivät syötä sinulle omia ajatuksiaan, eikä sitä, miten "pitäisi tuntea tai ajatella", vaan saavat sinut omilla aivoillasi ajattelemaan.
Tsemppiä sinulle! Jos yhtään lohduttaa, niin muistutan vielä, ettet ole tilanteessasi yksin. Meitä on monia samoin kokevia. Elämä jatkuu ja vaikeudet kasvattavat.
Meillä menossa harkintavaihe erossa,olemme puolessa välissä.Se olin minä joka lähdin.Olin niin väsynyt kaikkeen ja mies oli erityisen ilkeä minulle,erittäin mustasukkainen ja alistava.Eron jälkeen hän lupasi muuttua,jos tulen takaisin.Aikansa hän pyysi enkä palannut.
Nyt hänellä on uusi rakas ja se sattuu ihan hirveästi!Olen itsekin ihan hämmästynyt,kuinka paljon sattuu.Tunne itseni ihan arvottomaksi,kun mies näin pian löysi uuden ja tuntuu olevan aika vakavissaan,koskapa lapsillekin kerrottu.Nyt vain toivon,että miehellä olisi vielä halua jatkaa meidän kanssa,mutta luulenpa sen olevan turha toive.
Olen jo mielestäni luovuttanut halun elää,mutta nuo lapset pakottaa jatkamaan.Kuinka suloista olisi lähteä täältä,mutta se tuska joka lapsille jäisi,on niin musertava ajatuskin,etten ikinä voisi päättää päiviäni!Sydän kyllä itkee ja toivoo,että kaikki tulisi paremmaksi.
Miehet eivät käsittele eroa samalla lailla kuin naiset. Eivät he osaa yksin käsitellä tunteitaan tai surra. Miesten tapa on hankkia siihen tuskaan äkkiä laastari. Tulipa tuossa joku tilastokin, kuinka kauan nämä "laastarisuhteet" kestää ja muistaakseni n. 5% elää toistensa kanssa sitten loppuelämän.
Sinun arvolla ei ole mitään tekemistä tämän löytyneen uuden onnen kanssa, mies vain ei osaa olla yksin.
Et kai sinä alistavaa, ilkeää, mustasukkaista miestä halua vierellesi vain siitä syystä, että on nyt löytänyt jonkun muun.
En toki haluakaan,mutta tietenkin se vaivaa,etten antanut hänelle mahdollisuutta näyttää muuttuneensa.Ja se ajatus hänestä toisen sylissä saa mut hulluksi,ihme ja kumma.
Kyllä ajat vielä helpottavat. Itsellänikin on ollut "suloisia poispääsyn ajatuksia" eron jälkeen, mutta lasten takia ja ansiosta kyllä jaksaa. En tiedä niistä, joilta lapset on viety. Itsemurha on ratkaisu joka pysyy suvun mukana sukupolvien ajan. Se vaikuttaa suuresti lasten itsetuntoon jne.
Ilo löytyy pienistä asioista. Ehkäpä sinäkin löydät vielä jonkun.
Googletapa netistä vaikka perheterapia taikka avioero taikka joku muu vastaava ja oman paikkakuntasi nimi. Varmaan saat joitakin osumia, joista otat yhteystiedot ja soitat ajanvaraukseen. Kerro, että olet aika huonossa tilanteessa ja apua pitäsi saada melko pian. Perheasian neuvottelukeskus on seurakunnan palvelu. Siellä ei käsitellä uskonasioita ollenkaan, vaan perhetyöntekijät hoitelevat nämä asiat. Itse kävin eron jälkeen jonkun aikaa viikottain vastaanotolla ja sain mielestäni apua selviytymiseeni. On niitä tietysti muitakin ja jos tarvitset jotain tehokkaampaa terapiaa, kannattaa yrittää esim. terapeutin taikka psykiatrin vastaanotolla käyntiä tilanteesi arvioimiseksi.
ei ole hyvä olla,niin ei tarkoita sitä, ettet ole hyvä äiti ja vaimo. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja joillekin vain ei mikään ole tarpeeksi tai hyvä.
Sinä olet varmasti hyvä äiti, kun sitä jopa pohdit. Älä vaivu synkkyyteen ja mene heti lääkärille,joka voi antaa lähetteen mielenterveystoimistoon.
Muista, että olet aina arvokas, varsinkin lapsillesi. Lapset eivät aina sitä osaa sanoa ja näyttää varsinkin murkkuikäisiä, mutta muista, että olet heille silti aina tärkeä.
pitää nyt todella hakea apua ja koota itsesi. Kun olet tasapainoinen, siitä nauttii sinun ja lastesi lisäksi kaikki muutkin läheisesi.
Varsinaiseen kysymykseesi vastaan, koska et näemmä ole tässä ketjussa saanut asianmukaisia vastauksia.
Apua psyykkiseen suru-/erotyöhösi on saatavilla, vaihtoehtoja on useita:
- varaa aika terv.keskuslääkärille ja kerro murheesi, hän ohjaa eteenpäin.
- mene terveyskeskuksen sairaanhoitajan vastaanotolle (ajanvarausta ei tarvita) ja kerro murheesi, hän ohjaa eteenpäin
- jos olet työelämässä, mene työterveyshoitajan juttusille, hän ohjaa eteenpäin.
- varaa aika terveyskeskuksesi psykologilta
- varaa aika yksityiseltä psykiatrilta tai psykologilta (Tarvittaessa kartoituksen jälkeen voi psykiatri kirjoittaa KELAlle terapialausunnon, jos tilanteesi vaikuttaa sellaiselta, että tarvitset pitkäaikaista terapiaa...)
- varaa aika mielenterveyskeskuksesta (maksuton), mitään lähtettä et tarvitse
tarvita lähetettä. Menin sen vuoksi itse lääkäriin ja hän sanoi laittavansa lähetteen.
Olin itsekin kuin ap eli väsynyt ja ehkä vähän masentunut mieheni vuosia kestäneen pettämisen jälkeen. Sain apua ja olen edelleen itse tahtonut käydä välillä muiden juttusilla.
Suosittelen menemään mielenterveyskeskukseen. Sieltä saa usein myös avun ja ainakin jonkun joka kuuntelee
Suosittelen ensimmäiseksi menemään yleislääkärille. Vaikka surkea olotilasi näyttää johtuvan erosta, on myös mahdollista, että ero on surkean olosi seurausta. Tai ettei niillä ole mitään tekemistä keskenään.
Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa yleinen terveydentila. Jos ei muuten, sillä suljetaan pois mahdollisten fyysisten sairauksien sivutuotteena aiheuttama masennus. Kilpirauhashormoni (vajaatoiminnan yksi oire on masennus ja apeus), kaikki virtsa- ja veriarvot, sydän. Tarkista ruokavalio ja liikunta. Ammattilaisen avulla.
Jos kaikki näyttää olevan ok, yleislääkäri tietää parhaiten mihin lääkärille sinun kannattaa suunnistaa seuraavaksi.
Ihmisten erilaisuudesta johtuen on vaikea arvioida onko 10 kk erosta paljon vai vähän elämänhaluun suhteutettuna, sekä siihen, mitä kaikkea pitäisi kuitenkin jaksaa vaikkei jaksaisi, tai kuinka paha masennus on vielä normaalin rajoissa. Itsetunto kärsii yleensä erossa enemmän tai vähemmän, ja sen kurominen voi viedä aikaa. Paljon aikaa, jos yksikseen askartelee.
Ystävät kuuntelevat kyllä tiettyyn rajaan asti, mutta heillä ei ole ammattilaisen eväitä auttaa loppuun asti.
Halua sinulla ilmeisesti löytyy. Aloita alkeista. Muista että lääkäritkin ovat yksilöitä (ja kiireisiä, valitettavasti). Heilläkin on erilaisia kokemuksia, ja jos yksi ei tunnu sinusta kuuntelevan tai ymmärtävän juuri sinua, vaihda toiseen. Terveyskeskuksesta voi saada yllättävän hyvää apua ainakin alkuun pääsemiseksi.
Voimia ja parempaa tulevaisuutta Sinulle!