Miksi se on niin vaikeaa (minulle siis?) Haluaisin niin kovasti kysyä mieheltä että tykkääkö se minusta, haluaisiko seurustella vai miksi se kanssani hengaa?
Onko normaalia että mies joka ei haluaisi seurustella soittelee mulle esim.joka toinen päivä(joka toinen päivä minä soitan sille..Ü)kyselee kuulumisia ja kertoo omiaan.
Teettekö te miehet koskaan keskustelun avauksia suhteen tilasta?
Vai kiinnostaako se edes teitä?
Onko normaalia että mies joka ei haluaisi seurustella soittelee mulle esim.joka toinen päivä(joka toinen päivä minä soitan sille..Ü)kyselee kuulumisia ja kertoo omiaan.
Teettekö te miehet koskaan keskustelun avauksia suhteen tilasta?
Vai kiinnostaako se edes teitä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Johan vanha vitsikin kertoo miten mies mielummin tekee polttoitsemurhan kuin vapaaehtoisesti käy naisen kanssa keskusteluja parisuhteen tilasta. Ne kun huhujen mukaan harvemmin ovat miehen kannalta kovin mairittelevia. Vakioaiheita kun kuulemma on suhteen eteneminen ja mieshän ei koskaan halua minkään muuttuvan.
Tosin teillähän ei kirjoituksestasi päätellen edes ole parisuhdetta. Jos moisen haluaisit, sinun lienee pakko ottaa riski pakeista ja avata sanallisen arkkusi. Onnea yritykseen!
sanoin suhde. Suhdehan se on seksisuhdekin tai vaikka opettaja-oppilas suhde.
Eikö miehellä siis mielestäsi ole tarvetta määritellä tilannetta sanoin?
Miksi suhteen eteneminen olisi huono asia?
kyllä mies käy ihan mielellään ja vapaaehtoisesti keskusteluja parisuhteen tilasta kun riittävän tiukka paikka tulee. Kokemus puhuu nyt. Tosin siinä vaiheessa ei enää keskustelut auta.
Tuo on muuten ihan täyttä legendaa, että naiset tahtoisivat jutustella jotenkin suuressa määrin parisuhdeasioista. Itse ainakin tykkään enempi puhumattomuudesta ja yleisestä jurottamisesta, ei kaikkea jaksa/kannata aina vatvoa. Siinäkin on tarpeeksi kun vatvoo omassa päässään.
Ja kuka niillä keskusteluilla nyt mairitteluihin pyrkisikään. Niiden on tarkoitus olla vittumaisen piinallisia jos kerran aihetta keskustelulle ylipäätään on. Muussa tapauksessa ollaan hiljaa ja tyytyväisiä.
Mihin se "suhde" siitä muuttuisi?
kannattaako katsella muita miehiä sillä silmällä vai olisiko se oikea nyt tässä.
tuota kysymystä, se oikea ei ole siinä.
se naisen "käsky", et "nyt jätkä pitää alkaa tapahtumaan, jos ylipäätänsä jotain meinataan" :)
Lainaus naisen sanakirjasta...
http://www.hintatakuu.net/naisen-logiikka.php
Se on ihan sun päätös = eihän asiaan ole kuin yksi ratkaisu, ja sen pitäis olla sullekin selvä.
Tee sä mitä tahdot= kosto on kauhea.
Meidän pitäis puhua = mä aion nyt avautua ja sä kuuntelet
En mä ole loukkaantunut = tietenkin mä olen loukkaantunut, ääliö
Että jos otan asian esille niin ajanko sen pois? Mistä sen tietää miten ihmiset reagoi. Varsinkin kun ei vielä niin kauhean hyvin tunneta toistemme syvimpiä tuntoja ja ajatuksia... Ja tosiaan, välillä ollaan kuin paita ja perse ja sitten kun tulee muutaman päivän tauko niin mietin jo että no se varmaan oli sitten tässä. Ja sitten taas sama meno jatkuu. Taitaa olla omassa päässä jotain vikaa :)
Ei ihmissuhteessa voi olla varpaisillaan.
Esim. ensi viikonloppuna kutsut miehesi kylään (sano vaikka, että otetaan jotain ja mennään sitten vaikka ulos). Kun mies on tullut kotiisi, sanot, että haluat keskustella vakavasti. Sano tykkääväsi hänestä, jolloin mies tod. näk. myöntelee, että niin hänkin sinusta. Sitten voitte keskustella, mikä on sinun lempikirkkosi ja mitä hän pitää eri lasten nimistä (tee lista ennakkoon). Muista aina välillä saada mied todistelemaan, että pitää sinusta todellakin vakavasti. Ulos ei tietenkään kannata mennä, eikä mitään juomia tarjoilla. Lähetä mies kotiinsa keskustelujen päätteeksi, mutta muista sopia miehelle velvotteita tapaamiseen esim. heti seuraavalle päivälle, kun käytte katselemassa hääpukuja tms. kiinnostavia ja hauskoja juttuja. Näin sitoutat miehesi sinuun.
sinun kannaltasi on se, mitä sinä haluat. Kerropa se miehelle ja kysele häneltä, mitä hän haluaa. Jos halut eivät ole yhteneväiset, niin tiedät mitä tehdä.
, jos mies ei ota jossain vaihees ja jos yhdessäolemisesta ei ole suoraan pääteltävissä missä mennään.
Yleensä vihjailen ensin et mitä haluaisin tietää. Jos se ei toimi niin kysyn. Kysyn siinä vaiheessa, kun pinna alkaa olla sen verta jo koetuksella, että homma ei mene enää omalla painollaan vaan riskin jutun päättymisestä siihen paikkaan voi ottaa.
Missä sitä sitten pitäisi olla menossa?
menos siinä, mitä on suhteelta odottamassa. Et jos haluaisi vakavan suhteen niin sitä kohti. Mut jos haluaa jotain muuta, niin sit siinä. Musta on kohteliasta ilmoittaa ajoissa, et mitä haluaa. Tavallisesti alussa ei voi vielä tietää, mitä haluais ja ei voi tietää mitä mieltä toinenkaan on. Sit ku tietää omat mielihalunsa, ja sen et homma alkaa mennä joksikin muuksi, niin musta siinä kohtaa (vähintään silloin) on keskustelun paikka. Ei oo oikein et jompikumpi joutuu olemaan mukana jossain, missä ei ehkä haluaisi olla mukana, mieluummin vaikka ero sitten.
Myönnän, et mun pitäis ehkä oppia sanomaan heti selvästi et mitä odotan suhteelta ja mitä en. Mut puollustuspuheenvuorona sanon, et se on aina vähän arka asia et miten sen sanoo, ja et ennenku itse tietää mitä pontenttiaalia jutussa on.
Se vakava suhde sitten tarkoittaa? Sitä, ettei tapailla muita vai avioliittoa vai mitä?
Siitä sit eteenpäin kattomaan, mihin asti rahkeet riittää. En paljasta tän enempää henk. koht. toiveitani yleiselle palstalle.
ole väliä, et mitä sillä vakavalla suhteella tarkotetaan...molempien osapuolilla pitää olla sama näkemys suhteen tulevaisuudesta ja samat tulevaisuuden unelmat, jotta suhde pysyy toimivana ja motivoi jatkamaan sitä.
Ihmeellistä, et pitää nykyään kysyä, et mikä on vakava suhde. Uskomatonta. No hei, varmaan joku epämääräinen hoito-juttu, eiks joo ;) :D