Elän avioliitossa joka on vaihtelevasti onnellinen ja täyskatastrofi. Luin tätä palstaa ikään kuin sattumalta, ajankuluksi. Huomasinkin yllätäen, että osa kertomuksista on kuin suoraan omasta elämästäni...
Ajatus avioerosta tulee nyt koko ajan ajatuksiini. Moni täällä on tavallaan alkanut elää uudelleen/saanut elämänsä takaisin. Nämä jutut pistää miettimään vai alanko vain samaistua lukemaani.
Pää on niin täynnä ajatuksia.
Ajatus avioerosta tulee nyt koko ajan ajatuksiini. Moni täällä on tavallaan alkanut elää uudelleen/saanut elämänsä takaisin. Nämä jutut pistää miettimään vai alanko vain samaistua lukemaani.
Pää on niin täynnä ajatuksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ettei yksikään jonkun muun kirjoitus ole juuri sinun :)!
No tuota, ihan saman ilmiön saat aikaan jos luet "kodin lääkäri" -kirjasta. Huomaat että jokaisen sairauden oireet löytyy.
Ei kannata ottaa kaikkea tosissaan/kirjaimellisesti mitä täällä kirjoitetaan.
löytää täältä palstalta samanlaisia elementtejä kuin omassa avioliitossa on, kuin päätyä samaan ratkaisuun, eli avioeroon.
Tätä palstaa lukiessa, tulee väistämättä sellainen olo, kuin että parisuhteen ongelmiin ratkaisu olisi aina avioero. Ja näinhän se ei ole. Fiksut ja aikuiset ihmiset yrittävät ennen avioeroa kaikkea muuta, ja vasta kun kaikki muu on tehty, voi miettiä eikö mikään pelasta tätä liittoa.
Tällaisella palstalla on lisäksi se ominaisuus, että kun näitä juttuja lukee, rupeaa oma viha nousemaan pintaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että nämä ovat muiden tarinoita, eivät tarinoita minun kumppanistani, siitä huolimatta, että tarinoissa voi olla jotain samankaltaisuuttakin.
niin muista se, että ero on vasta viimeinen ratkaisu, jos muut keinot ei auta. Jos suhde toimii siis välillä ja toinen ei petä, niin älä luovuta helpolla.
Nykyään luovutetaan liian helpolla ja kuvitellaan, että elämä on auvoisempaa, kun päästään "vapaaksi". Ongelmia tulee aina, kun toisen kanssa elää, mutta ne on melkein aina voitettavissa. Ongelmat eivät ratkea aina heti, mutta sitkeys palkitaan.
Muista siis, että mikäli puolisosi on muutoin kunnollinen, eikä petä ja valehtele jatkuvasti, niin yritä kaikkesi. Älä luovuta liian helpolla
Elämä jatkuu mutta paljon on itsestäsi kiinni mitä loppuelämästä tulee. Minä ikuinen optimisti ja elämänmyönteinen ihminen olen saanut takaisin sen elämäniloni joka eroprosessissa tilapäisesti katosi. Jonkin aikaa olin melko kauhea ja masentunut, mutta ymmärsin ettei tilanteeni ole kenenkään syy. En kadu avioliittoa, en lapsia, enkä eroa. Ne olivat eräs elämänkokemus vaikka elin siinä kuvitelmassa että avioliitto on ikuista. Ehkä elämässä tulee vielä uusia mahdollisuuksia. Voimia sulle.
kun olen jättänyt erohakemuksen oloni on helpottunut. Täällä olevat jutut kuvaavat monesti omaa elämääni, mutta silti oma tarina on oma tarina. Ero ei aina ole oikea ratkaisu. Minulle se oli, monen vuoden harkinnan jälkeen... Edelleen mietin olisiko ollut muita ratkaisuja, mutta kun rakkaus loppuu, tulee 3 osapuoli kuvioon, ei enään edes ammattiapu auta. Ero kannaattaa harkita tosi tarkkaan, mutta ei kannata hukata omaa tai lasten elämää huonoissa oloissa. Tämä on vain meidän jokaisen ainoa elämä.
Voimia kaikille jotka asiaa harkitsee tai käyvät jo läpi!
ei ole noin mustavalkoista. Olisiko mahdollista, että molempien tietyt ominaisuudet kärjistyvät? Jotkut ihmiset saavat meidän raivon partaalle, toiset taas vain ymmärtämään.
PMS on hoidettavissa eikä sitä kannata hävetä tai syyllistää itseään. Sukupuoltaan kun ei voi valita.
http://www.tohtori.fi/?page=5590070&id=9759387
Meillä on eroa harjoiteltu 14 vuoden ajan, ei nyt aivan tunnin mutta päivän-parin tarkkuudella 4 viikon välein.
Hakekaa apua, puhukaa asiasta (vastaanotto saattaa olla parempi menkkojen alettua).