auttakaa oikeesti.. meillä on n.4kk ikäinen poika ja olen hyvin onnellinen hänestä ja miehenikin taitaa olla kunhan ei vaan tartte tehä yhtään mitään siis tähän kuuluu syötöt, vaipan vaihdot, nukuttamiset lohduttamiset ja myöskin leikkimiset eli siis mies ei halua tehdä mitään.. pitää mielellään sylissään niinb kauan kunnes pojalle tulee joku hätä.. jos haluan vähän aikaa levähtää tai vaikka nukkua pienet päikkärit etten aivan päästäni sekoa unen puutteen takia niin siitäkin joudun nostamaan tappelun että saan ne pienet unet. mitään herrastuksia ei saa olla, en voi käydä edes yksin päivässä joka sekin olisi päivän kohokohta että saisi hengähtää.. mutta kun ei tuo mies pärjää lapsen kanssa.. ja sit mun pitäs tehä kaikki koti työt.. missä välissä..?? en vaan jaksa enää.. nytkin mies lähti baariin kavereiden kanssa.. mäkin kyl joskus haluisin jossain käydä.. tällä hetkellä jo ajattelen eroakin.. mutta kun kaikki muut toimii suhteessa ja rakastan kyseistä miestä mutta ei tämä näinkään voi jatkua.. anteeksi että puran tänne tämmöisen romaanin mutta kaipaisin mielipiteitä jos vaikka jollain muullakin olisi samanlainen tilanne tai jos muuten haluaisi antaa neuvoa.. että mitä tehdä kun ei se ero ton lapsenkaan kannalta ole hyvä idea kukn haluan kuitenkin että lapsella on molemmat vanhemmat.
auttakaa..
sad...
61590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keskustelitteko käytännöistä ennen lapsen hankintaa? (Jos ette niin ihmettelen kovasti, miksi elämän suurimpien päätösten seurauksista ja toimintamalleista ei ole puhuttu) Miehelläsi voi olla kotoa/kavereilta peritty malli siitä, ettei mies osallistu lasten hoitoon. Nosta kissa pöydälle ja vaadi muutosta perustellusti. Mutta älä sitten syyllistä miestäsi jos hän tekee asioita eri tavalla kuin sinä! Rohkaise häntä omanlaiseensa isyyteen. Älä puutu heti kun vauva vähänkin inahtaa vaan anna miehesi ensin yrittää hoitaa tilanne. Järjestä "pakollisia" tilanteita, joissa miehesi joutuu huolehtimaan vauvan tarpeista. Linnoittaudu vaikka vessaan ja valita ummetusta :)
kyllä juttelimme ja mies sanoi että kyllä auttaa parhaamman mukaan että ainoa missä minun täytyy ymmärtää niin on se että hän käy töissä jolloin ei arkiöisin voi hoitaa.. ja sen ymmärrän täysin hyvin..ja sopii minulle täysin kun vain auttaisi sitten muulloin edes koti töissä jos se lapsen hoitaminen on niin vaikeata..
sitä piti vielä sanoo että tuota vessa temppua olen koittanut.. ei auta.. jos poikaa itkee niin ei tapahdu mitään mies vaan istuu poika sylissä sohvalla ja hytkyttelee muuta hyvinhän itsekin sen verran tietää ettei pojulla auta semmonen vaan täytyy lähteä käveleen ympäri kämppää ja heti hiljenee.. kun tulen vessasta ja poika huutaa edelleen niin miehellä on naama kuin norsun vi**u.. ja taas joudun minä lohdutteleen vaikka haluaisin välillä syödäkin..
Minäkin tein kaikki hommat kotona, kun poika oli pieni. Tosin sain välillä miehen meneen yksin kauppaan ja lisäksi hän kylvetti pojan myös. Kannattaa koittaa jakaa vastuuta. kauniisti puhuen. Toivottavasti hän jatkossa kantaa enempi vastuuta !
olet ilmeisesti alusta asti hoitanut liikaa yhteistä lastanne.
meillä yleensä puhuminen auttaa jos tuntee olonsa ikäväksi. Keskustelet miehesi kanssa asiasta. kerrot ettei tämä voi jatkua. Hänellä on täydet mahdollisuudet hoitaa lastanne ja opetella hoitamaan jos ei osaa. Yleensä itse annan neuvoja silleen et "mä yleensä teen näin, mut ei se aina auta, voithan sä kokeilla jotain muutakin." Ettei koe syyllistäväksi, eikä kaikkitietäväksi.
Kertoa hänelle, että vauvat kaipaavat lohdutusta, mutta ei vauvan itku aina ole pahasta.
Kysyä miksi hän ei hoida? Johtuuko siitä, että hän kokee itsensä kykenemättömäksi, vai laiskaksi? Sanoa sille, ettet hoida itsekään, jos täällä on oikeus näköjään laiskotella.
Jos ei mikään muu auta, sanot sille, että nyt sä hoidat kokonaisen päivän vauvaa ja mä teen jotain muuta. Pelkästään sen takia, että sä oot sen isä ja äiti tarttee vapaata, eikä mitään muttia. Ideana se, että hän huomaa, että lapsen tarpeita on palkitsevaa tyydyttää, hänkin voi onnistua siinä, ottaa vastuuta lapsestaan ja huomaa kuinka raskasta pienen lapsen hoitaminen oikeasti on.
Ainahan on helppo sanoa, että tee näin ja näin, mutta ei tossa auta muu kuin ottaa härkää sarvista.
Olisiko eron jälkeen yhtään sen helpompaa tuskin? Taloudellinen tilanne kenties huonompi. Miksi erota, jos rakastat häntä ja lastasi ja hän teitä.
Kysy häneltä rakastatko mua? Sanot, että niin mäkin sua, mutta mä en jaksa olla yksin vanhempi. Pyydä häneltä tukea. Että se aika, jonka miehesi laittaa teidän lapseenne tulee varmasti parisuhteenne laadussa moninkertaisena takaisin.
Mutta on mullakin yksi tuossa lattialla, joten täytyy mennä sitä hoitamaan. Tai saan hoitaa häntä :)
Tsemppiä :)
Sano miehellesi, että haluat hänet mukaan vauvansa hoitoon. Anna kylvetys vaikka hänen tehtäväkseen ja jos sanoo, ettei osaa ole siinä vierellä aluksi. Vaipanvaihtokin alkoi meillä sujua, kun itse "purin" ja pesin ja isä sitten "pakkasi" vauvan puhtaaseen vaippaan. Käykää vaikka koko perhe yhdessä kävelyllä ja silloin tällöin voit jäädä kotiin ja lähettää ne kaksistaan. Näin se meillä aloiteltiin ja ihan hienosti isäkin oppi kaikki temput. Muista vaan ettet liikaa omi ja anna sen tehdä ne virheet. Kerro myös isälle, että se suhde lapseen kannattaa luoda jo vauvana, murrosikäiseen ei enää noin vaan tutustuta. Kyllä se siitä helpottuu, teillä on niin uusi tilanne elämässä! Puhu myös neuvolassa!!