joutuisi taas kuuntelemaan itkemistäni..
Pyysin sua treffeille. Kerroit että et tällä hetkellä halua seurustelua. Seuraavalla viikolla näin sut käsi kädessä jonkun tytön kanssa...
Pyysin sua treffeille. Kerroit että kiinnostaisi myös ja otit numeroni. Et ottanut yhteyttä koskaan ja nyt treffailet jotain toista naista..kuulin kavereiltas.
Kehuit aina vain mun peppua. Niinpä, ei tässä naisessa mitään muuta kiinnostavaa olekaan.
Tapasin sut nettitreffien kautta. Tapailtiin aika pitkään, monta kuukautta ja oli hauskaa yhdessä..tosin sä taisit vain feikata kaiken. Hyvä suoritus, menin täydestä. Lopetit yhteyden pitämisen. Jäi tosi kova ikävä ja paha mieli. Halusin tietää oliko sanasi vain tyhjiä valheita ja sorruin pieneen kieroiluun. Loin uuden profiilin, ja otin yhteyttä ja sain udeltua miksi lopetit yhteyden pitämisen.. En ollut sytyttänyt kuulemma millään lailla...
Näin sut baarissa. Tulin juttelemaan sulle. Vaikutit kiinnostuneelta. Käytiin treffeillä. Treffien jälkeen otit yhteyttä ja kerroit että et ole kiinnostunut. Kai karhun voimalla rumakin nainen näyttää kiinnostavalta...
Tässä oli viimeisen neljän vuoden saldo. Ja itse olen aloitteet tehnyt, koskaan ei kukaan missään tule tekemään tuttavuutta kanssani.
Kaverit väittää että mun ulkonäössä ei ole mitään vikaa. Ei kuulemma johdu ulkonäöstäni se että miehet ei kiinnostu. Tiedän, että valehtelevat, mutta niin kai kavereiden kuuluukin... Olen kaveripiirin viimeinen sinkku.
Kulunut vuosi on ollut tosi raskas. En jaksa enää. Olen itkenyt niin paljon. Haluaisin kokea sen mitä muutkin. Olen käynyt psykologilla -> ei hyötyä, kukaan ei ota tosissaan. Luulevat kai, että mua auttaa se, että mun ulkonäön sanotaan olevan kunnossa. Tiedän kuitenkin kokemusten pohjalta, että näin ei ole.
Jos olet lihava, voit aina laihduttaa itsesi kauniiksi. Mutta, jos sulla on rumat kasvot, et voi muuttaa itseäsi vaikka kuinka hymyilisit, vaikka kuinka urheilisit tai vaikka kuinka eläisit terveellisesti.
Haluan repiä itseni riekaleiksi ja haluan kuolla pois. Haluaisin antaa elämäni jollekin joka tästä elämästä voisi nauttia. On opiskelupaikka, on rahaa, on kavereita, on harrastuksia, on hyvä osa-aika työ. Mutta kaikki on vaan niin turhaa ja merkityksetöntä. En jaksa enää. Vihaan itseäni Tukehdun tähän häpeään.
tänäyönä taivaaseen? en anna periksi. Kertokaa jos teillä on kokemusta plstigakirurgiasta. Onko esim Eiran sairaalassa osaavia ammattilaisia? Entä toi Norström? En tiedä saisinko kauneusleikkauksestakaan mitään apua, mutta ainakin käytän viimeisen oljenkorteni, ennen kuin annan lopullisesti periksi.
Pyysin sua treffeille. Kerroit että et tällä hetkellä halua seurustelua. Seuraavalla viikolla näin sut käsi kädessä jonkun tytön kanssa...
Pyysin sua treffeille. Kerroit että kiinnostaisi myös ja otit numeroni. Et ottanut yhteyttä koskaan ja nyt treffailet jotain toista naista..kuulin kavereiltas.
Kehuit aina vain mun peppua. Niinpä, ei tässä naisessa mitään muuta kiinnostavaa olekaan.
Tapasin sut nettitreffien kautta. Tapailtiin aika pitkään, monta kuukautta ja oli hauskaa yhdessä..tosin sä taisit vain feikata kaiken. Hyvä suoritus, menin täydestä. Lopetit yhteyden pitämisen. Jäi tosi kova ikävä ja paha mieli. Halusin tietää oliko sanasi vain tyhjiä valheita ja sorruin pieneen kieroiluun. Loin uuden profiilin, ja otin yhteyttä ja sain udeltua miksi lopetit yhteyden pitämisen.. En ollut sytyttänyt kuulemma millään lailla...
Näin sut baarissa. Tulin juttelemaan sulle. Vaikutit kiinnostuneelta. Käytiin treffeillä. Treffien jälkeen otit yhteyttä ja kerroit että et ole kiinnostunut. Kai karhun voimalla rumakin nainen näyttää kiinnostavalta...
Tässä oli viimeisen neljän vuoden saldo. Ja itse olen aloitteet tehnyt, koskaan ei kukaan missään tule tekemään tuttavuutta kanssani.
Kaverit väittää että mun ulkonäössä ei ole mitään vikaa. Ei kuulemma johdu ulkonäöstäni se että miehet ei kiinnostu. Tiedän, että valehtelevat, mutta niin kai kavereiden kuuluukin... Olen kaveripiirin viimeinen sinkku.
Kulunut vuosi on ollut tosi raskas. En jaksa enää. Olen itkenyt niin paljon. Haluaisin kokea sen mitä muutkin. Olen käynyt psykologilla -> ei hyötyä, kukaan ei ota tosissaan. Luulevat kai, että mua auttaa se, että mun ulkonäön sanotaan olevan kunnossa. Tiedän kuitenkin kokemusten pohjalta, että näin ei ole.
Jos olet lihava, voit aina laihduttaa itsesi kauniiksi. Mutta, jos sulla on rumat kasvot, et voi muuttaa itseäsi vaikka kuinka hymyilisit, vaikka kuinka urheilisit tai vaikka kuinka eläisit terveellisesti.
Haluan repiä itseni riekaleiksi ja haluan kuolla pois. Haluaisin antaa elämäni jollekin joka tästä elämästä voisi nauttia. On opiskelupaikka, on rahaa, on kavereita, on harrastuksia, on hyvä osa-aika työ. Mutta kaikki on vaan niin turhaa ja merkityksetöntä. En jaksa enää. Vihaan itseäni Tukehdun tähän häpeään.
tänäyönä taivaaseen? en anna periksi. Kertokaa jos teillä on kokemusta plstigakirurgiasta. Onko esim Eiran sairaalassa osaavia ammattilaisia? Entä toi Norström? En tiedä saisinko kauneusleikkauksestakaan mitään apua, mutta ainakin käytän viimeisen oljenkorteni, ennen kuin annan lopullisesti periksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensiksi pitäisi saada itsetunto kuntoon.
Ei kauneusleikkaukset sitä tee.
En edes usko, että olet mikään ruma.
Kauneus ei ole muutenkaan pelkästään kasvot.
Jos pidät huolta itsestäsi, niin se on jo kaunista. Hymy on hyväksi myös. Tuo hyvät puolesi esiin. Osaat ainakin kirjoittaa kivasti. Onhan sekin jo kaunista.
Olet nyt saanut kolhuja tuon yhden miehen kanssa. Unohda se mies ja keskity tulevaan, niin huomaat voivasi jo paremmin. Et voi antaa yhden ihmisen lannistaa.
Löydät varmasti vielä parempaa.
Periksi ei saa antaa.
ei se ole kasvoistakaan kiinni!
Minua on aina kehuttu kauniiksi, olen sellaista missi/mallitasoa kasvoista, eikä kropassakaan mitään häpeämistä ja silti suhteeni ovat suunnilleen olleet tuota samaa. Minä en sytytä, minä en ole tarpeeksi kiinnostava.
Ja minäkin mietin mikä minussa on vikana! Joskus on käynyt mielessäni hankkiutua tappeluun jotta olisin tavallisen näköinen taisteluarpineni ja voisin tutustua miehiin muuten kuin pärstän perusteella :(
Mä en ole kaunis, mutta mussa on sanottu olevan iloa ja sellaista hyvää mieltä ja se kuulemma näkyy läpi. Lämmitti tuo kehu paljon enemmän kuin mikään kehu kauneudesta. Joskus ajattelisin, että olisin onneni kukkuloilla, jos joku sanoisi mua vaikka oikeasti järkeväksi, sen sijaa, että yrittäisikään sanoa kauniiksi.
Koita olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, mitä sulla on. Välillä suututtaa kun jollain ihmisellä on kaikkea, mitä haluta voi, mutta kun pitää vaan nurista. Ehkä se on sitä omaa ylpeyttä, että haluaisi olla jotakin muuta kuin on. Mut luulen, että sun pitääkin käydä sen itsetunnon kanssa pohjalla, että se vahvistuu, ja että siitä karisee turhamaisuudet ja se perustuu oikeille asioille. Mä ajattelen, että ihmisellä on jonkun asian kanssa kriisi niin kauan, että se tekee tehtävänsä ja muokkaa sua toisenlaiseks ajattelutavoilta.
en kaipaa mitään mielestäni turhaa. En esim kaipaa kehuja ulkonäöstäni. Mutta VIHAAN ulkonäköäni, koska näytän niin kummalliselta ja typerältä ja naurettavalta. Haluaisin semmoisen ulkonäön, että sitä ei tarvitsisi ajatella, ettei tarvitsisi hävetä koko aikaa. Aamullakin voisi lähteä opiskelupaikalle meikkaamatta, ilman että näyttää huomiotaherättävän typerältä ja rumalta.
pelkästä tottumuksesta jo roskien vientiä varten.
Jos tosiaan kuvittelet, että suurin osa ihmisistä on nykyajan käsityksen mukaan kauniita laittamatta, niin erehdyt tosi pahasti. Kaikki kauniit ja hyvän näköiset huolehtivat itsestään ja (siten myös) ulkonäöstään.
Susta ei taida tulla siedettävää ennen kuin saat pääsi kuntoon.
heh :)
Ja naama on kaunis, jos hymyilee ja on hyvä olo.
Mulla on ollut aina vientiä ja kysyntää, vaikken ole omasta mielestäni juuri minkään näköinen, lähinnä ruma.
Tai sitten se johtuu siitä, etten halua sitä huomiota. Koskaan ei mene tasan. ;)
Masentuneelta vaikutat. Jospa juttelisit lääkärin kanssa.
enemmän siitä että kaverit olisivat sanoneet juuri noin että ei sun ulkonäössä ole mitään vikaa...Siis hei missäköhän sitten olisi? Luonteessa vai?...
Taidat olla aika nuori jos et ole ymmärtänyt vielä ettei kaikki sovi kaikille vaikka olisi kuinka "täydellinen". Sitäpaitsi tosi moni nuori mies seikkailee sinne sun tänne ja puhuu kaikenlaista ja mielipiteet vaihtelee tuulen suunnan mukaan. Suuri osa miehistä ovat tällaisia lopun elämäänsä.
Varmasti tulet vielä kokemaan monia hyviä hetkiä elämässäsi. En silti lupaa että löytäisit ketään. Enhän itsekään ole löytänyt 23 v. ikääni mennessä. Silti olen kaikesta paskastakin huolimatta kokenut monta hyvää hetkeä, vaikka niitä huonojakin on paljon ollut.
Koita nauttia nuoruudestasi niin kauan kuin sitä riittää. Vanhetessa ongelmat ei suinkaan lopu ne vaan vaihtuu erilaisiin. Ehkä se sietokyky entisiä ongelmia kohtaan vaan paranee, joten lopulta eipä niitä ongelmia ainakaan vähemmän ole, sitä vain oppii tulemaan niiden kanssa toimeen :)
Niin ja mikäänhän ei elämässä mene välttämättä tietyn kaavan mukaan, vaan voi myös olla tilanteita jolloin ei opi sietämään tuskaa aiheuttavaa asiaa ja silti joutuu elämään sen kanssa.
-olen kyllä sitä mieltä että jos elämän muut asiat ovat kunnossa..työtä ,kavereita jne..niin miksi ihmeessä itket ulkonäköäsi?
Jos et ole itseesi tyytyväinen niin se vaikuttaa kyllä siihen minkä näköinen olet muiden silmissä.Jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan.Suosittelen katselemaan kuvia lapsista, jotka sairastavat sitä tautia joka vanhentaa ennenaikaisesti..ei paljon pienet murheet omasta ulkonäöstä paina sen jälkeen..