Ero tuli yli 10v kestäneen suhteen jälkeen. Onko muilla kokemuksia, miten kauan kestää päästä jaloilleen? Miten saa voimia muuttaa pois omasta kodista? Tämä vaan tuntuu ihan ylivoimaiselta...hirveitä ahdistuskohtauksia tulee kun mieleen muistuu väkisinkin kaikki hyvät yhteiset hetket ja se miten joutuu tästä eteenpäin tekemään kaiken yksin!! Lapsia ei ole, rakas koira ja 2 kissaa onneksi muuttavat mukana...mutta silti! Ei tällaista vaan voi kestää!?
Ja miten jos joskus löytää uuden kumppanin...oletteko pystyneet olemaan vertailematta häntä exään? Vai onko joku löytänyt jopa paremman puolison kuin exä oli? Ja miten selviää siitä kun huomaa exän löytäneen uuden naisen...?
Helpottaisi kuulla muiden tarinoita samanlaisesta tilanteesta... =(
Ja miten jos joskus löytää uuden kumppanin...oletteko pystyneet olemaan vertailematta häntä exään? Vai onko joku löytänyt jopa paremman puolison kuin exä oli? Ja miten selviää siitä kun huomaa exän löytäneen uuden naisen...?
Helpottaisi kuulla muiden tarinoita samanlaisesta tilanteesta... =(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Olen itse kohta 2 v. sitten virallisesti eronnut nainen, jolla on kaksi lasta, tosin jo aikuistumassa. Itse olen tehnyt lujasti työtä erosta selviytyäkseni. Eihän se liitto kovin ruusuinen ollut, mutta kesti kuitenkin yli 20 vuotta. Kun sitten otettiin aikalisä miettimistä varten, mies löysikin uuden nuoremman naisen, jonka kanssa on jo vauvakin. On rankkaa alkaa tämän ikäisenä rakentaa omaa ja uutta identiteettiä, mutta apua saa, jos jaksaa hakea. Perhe- ja kasvatusneuvolat ja mielenterveystoimistot auttavat kyllä. Ystävät ja sukulaiset auttavat, kirjallisuutta on paljon, eroseminaareja on olemassa... Tämä nettipalstakin on hyvä keino purkaa ja saada apua. MUTTA aikaa tämän työstämiseen menee. Tunteet on käytävä läpi: tuska, murhe, ikävä, haikeus, raivo, kaiho, ilo, kaipaus... tunteiden kirjo on valtava ja aivan normaalia. Välillä tuntuu, että kaikki on hyvin ja selviää, seuraavana päivänä tekisi mieli ryömiä maan alle ja vain itkeä. Se kaikki kuuluu tähän surutyöhön suhteen päättymisen jälkeen. Lopulta jonakin päivänä huomaat, että olet selvinnyt vahvempana kuin koskaan. Enää et suostu mihin vain suhteeseen, vaan haluat elää aidosti ja rehellisesti itsesi näköistä elämää. Onneksi sinulla on ihanat eläimesi: niista saat lohtua ja rytmiä arjesta selviämiseen. AJ jos olet työssä, sekin pitää sinut normaalielämässä kiinni. Älä jää nyhjöttämään neljän seinän sisään vaan liiku ja harrasta! Voimia sinulle!
Kai teillä oli myös jonkin verran niitä huonoja hetkiä? Kyllä 10 vuoteen mahtuu vaikka mitä? Mihin se suhde loppui? Kyllästymiseen vai? Ihmiset kun eivät ole yksiavioisia.
Itselläni loppui 10-vuoden suhde viime kesänä. Kuten sullakin niin koiruus jäi mulle, lapsia ei ollut. Mies jätti ja haukkui perään, muutin pois asunnosta ja olin aivana rikki 5kk. Uusi "koti" tuntui kylmältä...Ei tullut syötyä, ja päästäkseni pois aloin lenkkeillä.
Nyt, melkein 10 kuukauden jälkeen voin sanoa että se oli paras asia mitä olisi voinut tapahtua. Uutta miestä ei ole, mutta laitoin koko elämäntapani remonttiin ja nyt 10kg hoikempana ja energisenä tiedän etten enää ikinä jää yhtä kamalaan suhteeseen.
Enää en voisi vähempää välittää mitä exä tekee, se on muiden ongelma.
Pärjäät varmasti, ja hienosti. Kesä tulee ja aurinko paistaa, minä kävelin entisen mieheni ulos elämästäni ja päästäni.. lähe säkin lenkille ja tee samoin! Koira tykkää ja olo paranee! Ihan varmasti kun saat oman asunnon niin elämä alkaa kantaa.
Ja sitten -ajallaan- tulee niitä miehiä.. kuten minulla kavereina ensin. Enkä vertaa entiseen, tähtään niin paljon korkeammalle. ;-)
Voimia, jaksamista... ja positiivisiä ajatuksia!
Vaikka nyt ei tunnu siltä niin kyllä se siitä!:-)
Kiitos vastauksistanne! Auttaa kun joku osaa sanoa edes jotain. Pitää kai uskoa että aika se on joka parantaa...
Varsinkin sinulle joka kirjoitit "kyllä se vähitellen..", tilanteesi vaikuttaa aika samanlaiselta kuin minun, ja aionkin tehdä juuri niinkuin sanoit! Kunhan ensin saan tämän suuremman surun hälvenemään...pelottaa silti se pois muuttaminen, mutta kai siitäkin selviää, niinkuin varmaan kaikesta muustakin..kiitos sinulle! =)