Olemme keski-ikäisiä, uusiopari, avoliitossa 2 vuotta. Kun mieheni on väsynyt (tai muuten pahalla päällä), alkaa hän haukkua minua etenkin aikaisemmista suhteistani. Mitään en osannut tehdä oikein hänen mielestään.Hän haukkuu ja solvaa, vaikka asia on kuulunut entiseen elämääni, eikä asioille tietenkään mitään enää voi. Kaikki vanhat asiat hän ottaa esille negatiivisella tavalla aina uudelleen ja uudelleen.
Seuraavana päivänä hän katuu käytöstään ja pyytää anteeksi. Hän ei osaa selittää käyttäytymistään, ja tuntuu olevan todella pahoillaan. Kunnes tulee uusi väsyminen...
Suhteemme on muuten kunnossa ja tyydyttävä. Jos sinulla on kokemusta, kerrothan. Olen ymmälläni.
Seuraavana päivänä hän katuu käytöstään ja pyytää anteeksi. Hän ei osaa selittää käyttäytymistään, ja tuntuu olevan todella pahoillaan. Kunnes tulee uusi väsyminen...
Suhteemme on muuten kunnossa ja tyydyttävä. Jos sinulla on kokemusta, kerrothan. Olen ymmälläni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Seuraavana päivänä hän katuu käytöstään ja pyytää anteeksi."
parempi tuokin,
ku vain haukkuisi, tuo on paljon parempaa, kun tunnustaa.
Ja syy, ihminen on vain niin väsynyt tai muu syy että nuo sanat tulkevat helpommin.
toivottavasti ei alkoholi ei olei teilä ongelma, silloin on vaikea puhua.
Onneksi kuitenkinpuhutaan.
se on mielestaän tärkeintä,
MUUN KAUAN pitäisi puhua että molemmille on asiat selvia ja jos jotain jäi niin samasta huomenna uudelleen.
-----------------------
Toiset kyllä ovat fiksuja aina, mutta he vaativat myös samaa kumppaneilta, usein vaativat siltikin enemmän kuin antavat.
Sun tarttee jotenkin päästä näpäyttään takaisiin niin että tuo kiukuttelu ja vittuilu loppuu. Sinä tunnet miehesi paremmin, joten siinä en voi neuvoja antaa.
Nimittäin hän vielä pyytää anteeksi, mutta tulee aika jolloin anteeksipyyntöä ei enää tulekkaan. Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä vaan tässä jaskaa jauhan
ja väsyneenä tai pettyneenä johonkin hän kääntää oman huonommuutensa sinuun, eli jos sinä olet vielä huonompi, hän on silloin parempi.
Jälkikäteen tietenkin kaduttaa. Turhautumistilanteessa käyttäytyminen ei kuitenkaan muutu ennekuin miehen itsetunto kohenee.
Hän on ehkä pettynyt itseensä eikä pysty sitä hyväksymään. Siksi siirtää sen sinun sättimiseesi. Ei kestä sitä ajatusta että olisi yksin huono.
mistä puhut! Meillä täysin sama homma!! Elä lannistu!! Olen kestänyt jo kauan sitä ja edelleen jaksan kestää.
kestää! Hei, asia on niin kuin tuo ylläoleva tuossa kertoo, miehelläsi on tällä hetkellä alentunut itsetunto. Ja pahinta on, että hän tiedostaa sen itsekin ja kärsii siitä. Häntä todennäköisesti hävettää oikeasti se, miten hän voikaan vajota niin alas. Toisaalta olet se ainoa turvallinen kohde, johon purkaa nuo riittämättömyyden ja turhautumisen tunteet.
Onko hän jäänyt elämässään jumiin jotenkin esim. työasioiden suhteen? Ei ole siellä missä pitäisi, tee sitä, mistä pitäisi? Jaksaako hän enää huolehtia itsestään ulkoisesti, kuten ennen? Mä olen itse ollut kumppanilleni juuri sun kuvaileman kaltanen, aivan kamala! Mä pidin suuresti mun kumppanista, mutta olin elämäntilanteeseeni muuten tosi kyllästyny, tai me oltiin molemmat hänen kanssaan samassa uppoovassa laivassa, joten en kai häntäkään kauheesti arvostanu sillon..mutta kyllä se enemmän niin oli, että mä olin se, joka otti huonosta jamasta suuremmat pultit. Sillon ei voinu olla oma itsensä, se tuntu ihan oudolta ja siitä tilasta halusi todellakin ulos!
kestää, mutta minkäs teet... minua solvaa niin pahasti välillä, etten oikein ymmärrä, kuinka niin voi edes toiselle sanoa ja tehdä!! Kaikkeni teen mieheni eteen ja kiittää siitä kyllä, mutta välillä se unohtaa taas sen arvostuksen ja saan kärsiä siitä nahoissani!!!
Olen yllättynyt järkevistä vastauksista, joita teiltä kaikilta sain. Ei tämä niin hömppäpalsta olekaan, kuin aluksi kuvittelin. Olette kaikki oikeassa, ahaa-elämyksiä olen saanut. Kiitos !