Lähes vuoden olen ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä, mutta nyt tuli ero. Tosin olen ollut melkein koko ajan intissä, joten "normaalia" yhdessäoloa on ollut aika vähän. Hän väitti että rakastaa minua vielä, mutta se että olen niin paljon poissa on saanut hänet miettimään kaikenlaisia asioita jotka tekevät meidän yhdessäolon mahdottomaksi. Lisäksi hän on ihastunut johonkin muuhun, vaikka hän vaittää että sillä ei ole suurta merkitystä hänen päätökseensä rohkenen epäillä muuta.
Tuntuu niin absurdilta että hän vieleä väittää rakastavansa minua, miksi emme sitten enää ole yhdessä? Emme edes koskaan ole riidelleet mistään, ja kaikki tuntui paratiisilta hänen kanssaan. Pelkään että uskoni rakkauteen on kuollut, jos tämä ei ollut rakkautta, mikä sitten on?
Nyt on täysin tyhjä olo, mikään ei tunnu miltään, paitsi suru. Ulkona on kaunis ilma, mutta minun ei huvita tehdä mitään. Toivin että joskus pääsisin tästä yli.
Tuntuu niin absurdilta että hän vieleä väittää rakastavansa minua, miksi emme sitten enää ole yhdessä? Emme edes koskaan ole riidelleet mistään, ja kaikki tuntui paratiisilta hänen kanssaan. Pelkään että uskoni rakkauteen on kuollut, jos tämä ei ollut rakkautta, mikä sitten on?
Nyt on täysin tyhjä olo, mikään ei tunnu miltään, paitsi suru. Ulkona on kaunis ilma, mutta minun ei huvita tehdä mitään. Toivin että joskus pääsisin tästä yli.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle! Varmaan kamalinta mitä voi tapahtua on juuri tämä armeijan aikana jättäminen. Siellä kun ei taida pahemmin voida surrakkaan.
Mutta usko kun sanon, pahalta se tuntuu täällä siviilissäkin. Tyttösi ei ollut sinun arvoinen jos ei huomannut miten paljon häntä rakastit ja heitti onnenne hukkaan.
Löydät vielä Sen oikean, me kaikki löydämme, kunhan jaksamme uskoa rakkauteen. Rakkaus ei tule käskien, se tulee kun sitä ei osaa edes odottaa.
@>--}------