niin että kun herään alkaa samantien ikävät ajatukset pyörimään mielessä. niitä ei saa millään pois. tapauksia on noin 10 jotka vain pyörivät mielessä kokoajan kuin filmi. esim. katson tv:tä en voi keskittyä kun kokoajan ikävät muistot mielessä.
olen elänyt 2vuotta näin ja olen henk/fys loppu.
täysin loppu. hikiä puskee ja oksettaa aika vain avaa haavat eikä paranna. onko jokin aivoleikkaus mahdollista?
olen elänyt 2vuotta näin ja olen henk/fys loppu.
täysin loppu. hikiä puskee ja oksettaa aika vain avaa haavat eikä paranna. onko jokin aivoleikkaus mahdollista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suosittelisin sinulle mielenterveystoimistoa, että pääsisit juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Hän auttaa sinut ulos tuosta kierteestä.
Mistä nautit? Tee sellaisia asioita mistä pidät ja puuhastele jotain. Ikävät asiat tulee yleensä pintaan jos vaan on paikallaan ja on tekemättä mitään. Kunnon kävelylenkki nauttien keväästä saattaisi myös olla avuksi. Aurinkoista kevättä, muista että sateen jälkeen paistaa aina aurinko (ennemmin tai myöhemmin)
Oletko kokenut jonkun traumaattisen kokemuksen lähiaikoina? Olet varmaan ahdistunut.
En ole mikään psykiatri, mutta itse painiskelen posttraumaattisen stressihäirön eli PTSD:n kanssa parhaillaan. Mieheni kuolema oli minulle niin järkyttävä kaikkine yksityiskohtineen, että toisaalta yritän unohtaa mitä tapahtui, ja yön yksinäisinä tunteinä en muuta ajattelekaan.
PTSD:n oireita ovat yliherkkyys äänille, hajuille, mauille - kaikki aistit ovat koko ajan valmiina toimimaan. Säpsähtelen kovia ääniä.
Keskittyä ei voi mihinkään, ei televisioon, ei lehtiin , ei kirjoihin.
Yöllä näkee painajaisia, hikoilee ja välillä kylmänväreet tulevat, vaikka on hiki.
Vatsa ei toimi normaalisti, aamuisin oksettaa, vatsa kääntyy ylösalaisin, kun alkaa ajatella ikäviä ajatuksia. Ja niitä ajatuksiaan ei voi hallita, ne tulevat ja lähtevät ryntäämään omia polkujaan.
Tulee ahdistuskohtauksia ja alan hengittää vain sisäänpäin, hyperventilaatio. Pelkotiloja, vapinaa ja tärinää. Joskus silmissä sumenee ja huimaa. Uni ei tule ja ruoka ei maistu.Koko ajan täytyy olla liikkessä ja toisinaan ei pysty sängystä nousemaan.
Aivoleikkauksia ei onneksi tehdä, mutta terapiaa on saatavilla. Soita terveyskeskukseen tai yksityiselle psykiatrille. Ja puhuminen ystäville auttaa.
Päivät saa jotenkin kulumaan mutta yöt on yhtä
kauhua. Ajatusta ei tunnu saavan tapahtuneesta
irti kirveelläkään. Hiki, vapina, pahoinvoiti, painajaiset, ahdistus, jopa pelko omasta kuolemasta välillä... kaikki ovat tuttuja tunteita.
Olen nyt alkanut lainata kirjastosta kirjoja,
mitä tahansa joka saa ajatukset muualle.
Lueskelen öisin, se hieman helpottaa. Tai istun
netissä surffaamassa pahimpina hetkinä.
Vinkinksi; vaikka ehkä kuulostaakin raadolliselta; lukekaa Valtteri Suoomalaisen kirja Kuolet Vain Kahdesti. Kertoo obduktiosta
mutta "humoristiselta" kantilta. Luin sen n.
kk ex-mieheni kuoleman jälkeen, enkä kauhistunut vaan kirjasta jäi hyvä mieli.
Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä paikkakuntasi kriisikeskukseen. Itse olen tänään viimeksi ollut keskustelemassa paikkakuntani kriisikeskuksessa asiantuntijan kanssa.
Näillä palstoilla kun saa jos jonkin laista apua, niistä nyt ei taida olla apua sinulle sinun tilanteessasi.