Tapasin mukavan miehen internetissä ja juttu luisti usean kuukauden verran. Tapasimme yhteisen lomamatkan merkeissä oikeasti ja matka alkoi upeasti. Jossakkin vaiheessa loittonit. Yritin saada sinusta otetta, mutta tuntuu kuin teflonia olisi raapinut. Loittonin myös itse koska sisälläni myllersivät tunteet, joita en ollut ikinä tuntenut. Kuka minä olen? Kuka sinä olet?
En ole toipunut sinusta vieläkään, vaikka en ole enää kanssasi jutellut. Koska karttelet minua, et vastaa sähköposteihini. Soittamaan en kykene, tuskin edes vastaisit. Sydämeni jäi sinne yhteiseen hotellihuoneeseemme. Itken koko ajan sisäisesti vaikka teen arjen rutiineja tekohymy naamallani. En unohda sinua koskaan.
En ole toipunut sinusta vieläkään, vaikka en ole enää kanssasi jutellut. Koska karttelet minua, et vastaa sähköposteihini. Soittamaan en kykene, tuskin edes vastaisit. Sydämeni jäi sinne yhteiseen hotellihuoneeseemme. Itken koko ajan sisäisesti vaikka teen arjen rutiineja tekohymy naamallani. En unohda sinua koskaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin mies näyttää suoraan, ettei ole enää kiinnostunut. Ehkäpä sä et vaan ollut hänen mieleensä. Tavatessa sen lopulta yleensä huomaa. Sulle kolahti, miehelle ei. Aina sitä kemiaa vaan ei ole ja tunteet ei ole molemminpuoliset. Toivottavasti meni perille, että mies ole kiinnostunut.
ollut hänen mieleensä: Koska et täydellisesti hyväksynyt ettei häntä kiinnosta lomamatkan jälkeen enää. Jos olisit sellainen, niin ehkä hän sitten tykkäisikin, jos olisit siis pelkkä huora hassuttelija, jolla ei ole mitään tarvetta sitoutua tai mitään muutakaan. Sinä et ole sellainen näemmä, etkä siksi pysty enää hänelle muuttumaankaan.
Jotkut ihmiset katsos haluaa mahdotonta ja samalla ei mitään.
Kyllä, tapasin miehen netissä ja juttu todellakin luisti, tosin lyhyemmän aikaa. Tapasimme, mutta en kelvannut hänelle "virheineni" vaikka minä hänet hyväksyin sellaisena kun hän on. Yritin pitää kiinni, mutta hän ei. Tunteita hänellä oli / on, mutta ei riittävästi, vain ystävyyteen. Tunteeni olivat aivan kadoksissa, samaan aikaan vihasin ja kaipasin häntä.
Emme ole pitäneet kunnollista yhteyttä viikkoon, ja se saa minut sekaisin. Hänkin karttelee minua. "Kuoleta tunteesi, niin hänkin joutui tekemään. Ollaan ystäviä jooko". Noin hän minulle asian ilmoitti vaikka 1,5vko:a takaperin hän hymyili tunteilleni jotka olin hänelle sanonut..
Sydämeni jäin jonnekkin "hänen luokseen", niihin keskusteluihin mesessä, puheiluihin, viesteihin..
Sisältä olen vieläkin rikki, vaikka pikku hiljaa alan saamaan itseni kasaan ja hyväksymään tappioni. Minun pitäisi olla kiitollinen jotta voimme kuitenkin ystäviä olla ja edes jonkinlaista yhteyttä pitää.
Mutta jokin hänessä osui ja upposi enkä tiedä miten menettelen jos / kun hän jossain vaihessa on valmis minuun tutustumaan uudelleen ja harkitsemaan muutakin kuin ystävyyttä.
En unohda häntä koskaan.
...samassa veneessä ollaan siskoseni! Meidän pitäisi ehdottomasti mennä baariin ja upottaa surumme useaan cosmopolitaniin :D.
...elämä alkaa jo voittaa, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että en unohda häntä.
...on totta, että on ihmisiä, jotka etsivät sitä täydellistä toista ihmistä. Sellaisille ei voi toivottaa kuin hymyssä suin "Happy Hunting!" Mutta mielestäni on reilua ilmoittaa ne pelisäännöt heti alussa, jos on vain seksin tarpeessa. Sillä näin säästyy siltä turhalta jälkipeliltä. Ja tiedän, että minäkin tein häneen vaikutuksen mutta hän on vain mies, jonka aatoksista ei Freudkaan saisi selvää :D