pettämiseen olevan alunperin väärin tehdyn kumppaninvalinnan.
Ei ole erikseen pettäjätyyppejä, vaan henkilöitä, jotka eivät vielä ole löytäneet sitä itselleen oikeaa.
Oikean osuessa kohdalle, loppuu haikailu paremmasta.
Ei ole erikseen pettäjätyyppejä, vaan henkilöitä, jotka eivät vielä ole löytäneet sitä itselleen oikeaa.
Oikean osuessa kohdalle, loppuu haikailu paremmasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vanhoihin pilluenkkoihin?
Kannattaa säilyttää tuo asenne. Sinun ei tarvitse siten koskaan miettiä elämää sen syvällisemmin eikä menettää yöunia. Olisihan se ihan kamalaa alkaa pohtimaan vaikka sellaista asiaa, että puolisot ovat sinänsä olleet ihan hyvä ja sopiva pari, mutta ovat muuttuneet esimerkiksi parinkymmenen vuoden avioliiton aikana.
Jos pettämiseen löytyisi yleisiä ja yleispäteviä selityksiä noin helpolla, tässä maassa ei olisi enää kovinkaan monta pettäjää tai sitten pettämisen jälkeisessä kimurantissa tilanteessa pyörivää paria. Jos tuo väittämäsi olisi totta, kaikki pettämisen kohdanneet parithan ottaisivat välittömästi eron heti tapahtuneen jälkeen, koska mitäpä sitä väärän kanssa yrittämään.
Voin ihan omakohtaisena kokemuksena sanoa, että mieheni pettämisen käsittely oli vaikeaa juuri siksi, että avioeron puolesta puhui monta asiaa ja toisaalta yhdessä jatkaminenkin tuntui mahdolliselta. Edes siinä tilanteessa ei ollut itsestään selvää, että olemme toisillemme täysin väärät ihmiset. Emme myöskään ajatelleet, että meidän rakkautemme on ikuista ja täydellistä. Jouduimme varmaan molemmat ensimmäistä kertaa elämämme aikana sellaiseen tienhaaraan, josta olisi voinut kääntyä moneen suuntaan ja tehdä kohtalaisen hyvän ratkaisun.
syitä on varmasti satoja, yleisin kuitenkin on varmasti alunperin väärä valinta.
Kannattaa säilyttää tuo asenne. Sinun ei tarvitse siten koskaan miettiä elämää sen syvällisemmin eikä menettää yöunia. Olisihan se ihan kamalaa alkaa pohtimaan vaikka sellaista asiaa, että puolisot ovat sinänsä olleet ihan hyvä ja sopiva pari, mutta ovat muuttuneet esimerkiksi parinkymmenen vuoden avioliiton aikana.
Jos pettämiseen löytyisi yleisiä ja yleispäteviä selityksiä noin helpolla, tässä maassa ei olisi enää kovinkaan monta pettäjää tai sitten pettämisen jälkeisessä kimurantissa tilanteessa pyörivää paria. Jos tuo väittämäsi olisi totta, kaikki pettämisen kohdanneet parithan ottaisivat välittömästi eron heti tapahtuneen jälkeen, koska mitäpä sitä väärän kanssa yrittämään.
Voin ihan omakohtaisena kokemuksena sanoa, että mieheni pettämisen käsittely oli vaikeaa juuri siksi, että avioeron puolesta puhui monta asiaa ja toisaalta yhdessä jatkaminenkin tuntui mahdolliselta. Edes siinä tilanteessa ei ollut itsestään selvää, että olemme toisillemme täysin väärät ihmiset. Emme myöskään ajatelleet, että meidän rakkautemme on ikuista ja täydellistä. Jouduimme varmaan molemmat ensimmäistä kertaa elämämme aikana sellaiseen tienhaaraan, josta olisi voinut kääntyä moneen suuntaan ja tehdä kohtalaisen hyvän ratkaisun.
On paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina vailla jotakin. Ehkä he uskovat parisuhteen olevan aina täydellistä ja tyydyttävän heidän jokaisen tarpeen.
He eivät osaa arvostaa sitä, mitä heillä on, vaan he etsivät aina parempaa. Koska sitä teydellistä kaiken tyydyttäjää ei voi löytyä, sillä kumppaneillakin on aina omia tarpeitansa, mielipiteitä ja toiveita, ärsyttäviä piirteitä, vaikka he olisivatkin toisilleen sopivia.
Jotkut etsivät aina parempaa, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, riippumatta siitä, mitä heillä jo on. Ehkä he hakevat jatkuvaa hyväksyntää ja todistetta sille, että he ovat haluttavia ja kelpaavat. Siihen ei auta utopistinen täydellisen kumppanin löytyminen, koska pointti on siinä, ettei oman kumppanin ihailu riitä. Terapia saattaa auttaa.
Tutkimusten mukaan yleisin syy pettämiseen on pettäjän oma henkilökohtainen kriisi - vaikkapa ikäkausi- tai muutoskriisi. Sitten, kun on petetty, joutuu hyväkin parisuhde vaikeaan kriisiin. Toiset selvittävät sotkun yhdessä ja rakentavat suhteensa uudelleen. Toiset eroavat, eivätkä enää töppää uudessa suhteessaan.