Te jotka seurustelette ulkomaalaisen miehen tai naisen kanssa, niin törmäättekö usein kielimuuriin tai lähinnä kulttuurieroihin, jonka vuoksi teidän on vaikea ymmärtää toisianne ja tulee väärinkäsityksiä? Itse seurustelen ranskalaisen miehen kanssa, hän tosin on tällä hetkellä Aasiassa työkomennuksella ja minä täällä Suomessa. Mieheni puhuu kohtuullisen hyvää suomea, mutta välillä tuntuu, että hän töksäyttelee asioita ja minä pahoitan mieleni. Käytämme suomen ja englannin kieltä sekaisin keskusteluissamme. Olen usein miettinyt johtuuko se siitä, että hän ei osaa ilmaista itseään oikein vieraalla kielellä vai onko hänen kulttuurissa tapana töksäytellä asioita. Tosin on kokemusta suomalaisistakin miehistä ja kyllähän hekin osaavat töksäytellä ihan omalla äidinkielellään;)
Kielimuuri ja kulttuurierot
Välillä väärinymmärretty
101341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ranskalaisilla on kautta maailman ylimielinen ja koppava maine.
Parisuhteissa nyt aina on niita juttuja, kun toinen sen kummempin toksayttaa jotain josta toinen loukkaantuu. Omalla kohdallani olen huomannut, etta asioista tulee helpommin keskusteltua vierasta kielta puhuvan henkilon kanssa, koska ensimmaisena tulee mieleen, etta mitahan se nyt tarkoittaa, eika loukkaannu heti. Suomalaisen kanssa taas loukkaantuu helpommin, koska olettaa, etta se tarkoituksella sanoi jotain loukkaavaa.
Joo kyllä sitä aina pari kertaa miettii, että ymmärsikö nyt ihan oikein ja yrittää avata keskustelua ja varmistaa, että puhutaanko nyt ihan samasta asiasta:) Alkuaikoina oli huvittavia tilanteita, kun toinen yritti olla oikein romanttinen ja "lepertelyt" suomen kielellä töksäytellen oli aika hauskoja:) Nyt niihin on tottunut.
mitä "töksäyttää" tarkoittaa? - kysyy ulkomaalainen ryökäle :).
Kyllä mun mielestä paljon "töksäyttelyjä" tapahtuu vahingossa. Ainakin minulle. Tällä hetkellä kommunikoin lähinnä englannilla ja portugalilla, ja usein huomaan, että sanoin jotain hassusti. Varsinkin portugaliksi en osaa olla niin "kunnioittava" kuin pitäisi. Suomeksi kun ei tule/tarvitse niin usein teititellä. Kun kielen hallitsee hyvin, sillä voi riidellä, kertoa (omia) vitsejä ja tunnustaa rakkautta. Ja hei, töksäytelläänhän me välillä omalla äidinkielelläkin, tahtomattaan. Ainakin minä. Mutta varmasti tässä tapauksessa johtuu vieraasta kielestä. Ja toisaalta, puhuttu kieli on vain 10% kommunikaatiosta, joten eiköhän sen huomaa muustakin kuin puheesta jos jokin mättää..
Ulkomaalaisessa vaimossa on eräs erinomainen piirre verraatuna suomalaiseen. Kielen ja erilaisen kulttuuritaustan takia hän ei edes kuvittele minun osaavan lukea ajatuksia rivien välistä. Puolin ja toisin selitämme asiat juurta jaksain väärinkäsitysten välttämiseksi.
Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu sanoa asiat paljon kaunopuheisemmin kuin suora ja joskus epäkunnioittavalta kuulostava suomalainen tapa.
Sanoin jo suhteemme alkumetreillä, että jos vaimoni luulee minun sanoneen jotain epäystävällistä tai loukkaavaa, niin miettii, miksi minä niin olisin sanonut. Jos näytän olevani hyvällä tuulella ja muuten juttelen mukavia, miksi minä yhtäkkiä pistäisin jotain epäkohteliasta väliin? Rouva on ymmärtänyt asian oikein hyvin.
Sanoisin, että kyse on enemmän persoonasta. Ranskisten mielestä nimenomaan usein suomalaiset töksäyttelevät asioita - usein tilanteissa, joissa suomalaiset pitävät itseään pelkästään rehellisinä. Ranskalaiseen kohteliaisuuteen kuuluu puhua ihmisistä ikäviä sitten vasta selän takana, näin kärjistetysti. ;)
Tietysti voi olla, että se kieli vaikuttaa, tai toisaalta kyse voi olla ranskiksesi huumorintajusta. Ranskalaiset voivat joskus laukoa ikäviä toisista ihmisistä ja sitten jos siitä hermostuu, ihmetellään "se piti ottaa toisessa asteessa, älä ole tosikko..." ...hassua kyllä, itseironia ei näillä samoilla tyypeillä sitten taas kovinkaan usein kukoista. :P
Kerroit, että miehesi on komennuksella. Etäsuhteessa pienetkin sanatvalinnat tai pilkunpaikat voivat saada suunnattomia merkityksiä, ellei toisen elekieltä pääse samalla seuraamaan. Samoin sitä sitten helposti hautoo ja analysoi liiaksi näitä pikku vivahteita ja kasvattaa niistä huomaamattaan elämää suurempia asioita.
Mikäli miehesi tyyli vaivaa sinua, ota se avoimesti ja suoraan puheeksi hänen kanssaan. Heti, kun hän mielestäsi töksäyttää jotain, kerro hänelle, ettei tämä tuntunut mukavalta ja miksei.
Mun mielestä ulkomaalaisten kanssa pystyy helpommin aloittaa keskustelu ja keskustella noin yleensä. Minulla on ulkkismies (ranskis myös) mutta myös Suomessa huomaan, että töissä tai opiskeluissa tulen paljon paremmin juttuun ulkomaalaistaustaisten kanssa kuin suomalaisten. (Nämä ulkkikset ovat siis jo kauan asuneet Suomessa ja osaavat hyvin suomea eli suomea puhutaan).
Anyway, itse olen myös joskus ymmärtänyt väärin asioita... joskus olen siis puhunut eri asiasta tai ymmärtänyt väärin esim. vitsin tms. ja joskus olen pahoittanut mieleni siitä mitä mieheni on sanonut. Nopeasti hän on kuitenkin huomannut, että jokin vaivaa mua ja siitä sitten kysynyt... ja tovin kuluttua saankin sitten sanotuksi mikä minua häiritsi. Usein olen siis ymmärtänyt väärin... tai sitten joskus saatan heittää siitä jotakin vastavaa takaisin... Ei koskaan kuitenkaan mitään sen vakavampaa. Kyllä niitä sattuu kaikille!
Mieheni ei omasta mielestäni töksäyttele.. ehkä suuttuessaan, kuten minäkin. Mutta puhumme asiat läpi ja se on sillä selvä.
Miehesi on vaikea ehkä huomata suuttumustasi jos on ulkomailla, entä kotioloissa? Jos ei huomaa, sinun kannattaisi ehkä suoraan kysyä asiasta...
Mieheni hymyilemme, jos emme aina ymmärrä toisiamme. Olen siis oppinut kiinalaisen tavan, olla menettämättä kasvoja, toivottavasti:) Jos jää kaivelemaan, tietysti selvitämme asian.
Aikoinaan ranskalainen kysyi englanniksi oliko mun nälkä "Are you hungry?" Mutta kun he eivät osaa lausua H-kirjainta niin siitä tuli "Are you angry?" Luulin siis viestin olevan suurinpiirtein "Taasko sä mökötät?", suutuin siitä ja syntyi käsittämätön riita. Periaatteessa ranskalaiset eivät ole ainakaan omalla kielellään töksäyttelijöitä, vaan päinvastoin vetävät herneen nenään just niistä vivahderikkaista äänenpainoista, jotka sillähetkellä haluavat kuulla loukkaavina. Siis "hyvää huomenta, kulta" saattaa aamuäreä ranskalainen käsittää pelkkänä vittuiluna jos sanot sen puolihuolimattomasti...
Arabi taas saattaa "vihata" kaikkea, kerran kimpaannuin siitä jatkuvasta vihaamisesta, kunnes sain selityksen, että siinä kielessä ei ole eri sanoja vastenmielisyyden ja vihaamisen kuvaamiseksi. Eli hän ei osannut vieraalla kielellä sanoa, että ei oikein kauhesti pidä tonnikalapizzasta, vaan hän suoraan kääntäen sanoi vihaavansa sitä. Minä tietysti aiheettomasti suuttumaan siitä, että kaikkeen täytyy aina suhtautua niin vihamielisin tuntein...
Tosin kyllä kuulin myös suomalaismiehen British Airways lennolla mainostavan lentoemännälle: "Coffee please, I hate tea!"