Seurustelua 5 vuotta, yhdessä asumista melkein 2 vuotta.
Mieheni on kahden kesken ihana, hellä ja ottaa minut huomioon kuin kuningattaren. Kaikki tämä kääntyy päälaelleen, kun olemme mieheni opiskelijaystävien seurassa. Olen varma, että hän häpeää minua. Hän ei puhu minulle, vain ystävilleen. Olen kuin pelkkää ilmaa kaikille. Heillä on omat juttunsa ja minä olen vain häilyväinen haamu joukossa. Mieheni ei esittele minua, hän ei halaa minua kenenkään nähden ja jos itse teen aloitteen häntä halatakseni hän on erittäin vaivautuneen oloinen. Minusta tuntuu siltä, että kun itse opiskelen ammattikorkeassa ja he yliopistossa, olen jotenkin huonompi ja ei-toivottu heidän seuraansa. Oloni on erittäin epävarma ja toivoton. Mitä voisinkaan enää tehdä? Olen yrittänyt parhaani mukaan tutustua mieheni uusiin ystäviin, mutta vain yhden heistä tunnen joten kuten. En ole ujo, mutta jotenkin heidän luotaantyöntävyytensä tekee minusta sellaisen. Jos mieheni edes esittelisi minut kihlattunaan (joka olen ollut jo 3 vuotta) niin olisin onneni kukkuloilla....
Mieheni on kahden kesken ihana, hellä ja ottaa minut huomioon kuin kuningattaren. Kaikki tämä kääntyy päälaelleen, kun olemme mieheni opiskelijaystävien seurassa. Olen varma, että hän häpeää minua. Hän ei puhu minulle, vain ystävilleen. Olen kuin pelkkää ilmaa kaikille. Heillä on omat juttunsa ja minä olen vain häilyväinen haamu joukossa. Mieheni ei esittele minua, hän ei halaa minua kenenkään nähden ja jos itse teen aloitteen häntä halatakseni hän on erittäin vaivautuneen oloinen. Minusta tuntuu siltä, että kun itse opiskelen ammattikorkeassa ja he yliopistossa, olen jotenkin huonompi ja ei-toivottu heidän seuraansa. Oloni on erittäin epävarma ja toivoton. Mitä voisinkaan enää tehdä? Olen yrittänyt parhaani mukaan tutustua mieheni uusiin ystäviin, mutta vain yhden heistä tunnen joten kuten. En ole ujo, mutta jotenkin heidän luotaantyöntävyytensä tekee minusta sellaisen. Jos mieheni edes esittelisi minut kihlattunaan (joka olen ollut jo 3 vuotta) niin olisin onneni kukkuloilla....
Vastaukset 19
Vanhimmat
yliopistoystäviensä käytös on tyypillistä tämän ikäisille "poikasille". Sun täytyy tavalla tai toisella kääntää huomiosi itseesi. Ei muu auta.
Miehesi ei häpeä sinua, vaan julkisia hellyydenosoituksia yleensä. Hän pelkää näyttävänsä toisten silmissä heikolle ja nössölle. Hän on siis vielä henkisesti keskenkasvuinen ja epävarma.
Yo-opiskelijoilla on tapana jauhaa opiskeluistaan ja siihen liittyvistä asioista keskenään. Se ei tarkoita, että sinä olisi huonompi. Se on vain heitä yhteen liittävä asia.
Toki on olemassa yo-opiskelijoita ja "akateemisia" (inhoan koko sanaa!), jotka kuvittelevat olevansa jotain erikoista. Itse DI:nä pidän sitä naurettavana ja lapsellisena. Niin helppoa kuin akateemisten papereiden saaminen on, en viitsisi niillä hirveästi kerskua ja elvistellä.
Ole kuin et olisikaan. Jos seurasi ei miestäsi tai hänen kavereitaan kiinnosta, oma on tappionsa.
ole opiskellut itseäsi teknillisten tieteiden tohtoriksi, kun se DI:paperien saaminen oli kuin
tikkari lapselle.
Usko pois, en usko sanaakaan niistä sun opinnoistasi, olet korkeintaan amisviiksi, heipparallaa............
Miehesi on urpo, muuta en voi sanoa. Jos heille ihmisen "arvon" ratkaisee opiskelupaikka, anna miehen meenä, kuka tollaista tarvitsee? Uskomatonta meininkiä.
Kun menin ensimmäisen kerran yliopistoon kauan sitten jäi mieleeni monen opiskelijan leuhkan ja itseään täynnä olevat ilmeet.
Sellaisia " minä olen älykäs " - ilmeitä näkyi varsinkin naisilla. Näyttivät tosi fiksuilta =)
Luulen, että käsitit väärin. Jos olisit laittanut lattiaharjasi hetkeksi seinää vasten nojalleen ja pitänyt pienen tauon olisit huomannut sen itsekin.
Muillakin kerroilla asian havaitsi. Aluksi se mietitytti. Lopulta asiaa ei enää miettinyt ollenkaan. Silmä tottui näkemäänsä.
Sori vaan jos kirjoittamisen tasoni saa aikaan inhon väristyksiä ja näet minut ali-ihmisenä lattiaharja kädessä typerä katse silmissäni ihmettelemässä fiksujen naisten fiksuja ilmeskaaloja yliopiston sokkeloissa =)
Olen todella pahoillani siitä etten älyä laittaa oikeisiin paikkoihin sinne kuuluvia välimerkkejä enkä huomioi sanajärjestystäkään turhan tarkasti.
kun menit amikseen. Ei ne yliopisto-opiskelijat kuule ole tuollaisia käytökseltään, mutta tarviihan siinä jonkun pissiksen taas irvistellä.
Kaikki tuntemani yliopisto-opiskelijat ovat todella fiksuja ja kaikkea muuta kuin ylpeitä, vaikka aihetta olisikin.
kukas ne talot rakentaa siivoaa ja ruuvat laittaa noille opiskelija nördäreille kun ne ammatti ihmiset?? löin eräälle oppineelle hepulle tällä lauseella luun kurkkuun kun meinasi sanoa tyhmät duunarit..
ehkäpä ne opiskelija pojutkaan ei sitä ole huomannut että kyllä sitä ammattitaitoa muuhunkin tarvitsee kun vaan tietokoneen näppäimien näpyttelyyn ja muuhun insinööri toimintaan..
esim nämä ns fiksut opiskelijat on tehnyt pohjapiirroksia ja ratkaisuja "talonrakennuksiin jne" ja tiedätkös ovat niin huonoja ratkasuja tehneet että kuolleetkin pyörii haudassa!! ETTÄ!! maalaisjärki on ainoata oikeata fiksuutta ja sitä löytyy ammattikoulun käyneiltä!!
JA jos hän ei hyväksy sinua tuollaisena kun olet niin ehkä kannattaisi vaihtaa puoliso sellaiseen joka hyväksyy.. omakin mieheni on koulutettu ja hyvin ja minä ole tälläinen "duunari" mutta hän on kehunut fiksuksi monessa asiassa ja on ihan luonnollisesti kavereidensa seurassa myös minun kanssa:) josko joskus johonkin jotakin vinkkiäkin kyselee;D
sano sille että "we need to talk" ja sit kysyt siltä et minkä takia se on sellainen ja
tai ehkä hän on vain niin ylpeä että hänellä on sinut ja jos hänen kaveillaan ei ole ketään, niin hän ei halua kääntää veistä haavassa eli halailla mitään
Miksi kysyt meiltä? Mikset ota asiaa esille miehesi kanssa kun olette kahdestaan? Kysyt suoraan miksi se käyttäytyy niin välinpitämättömästi kun olette ihmisten ilmoilla. Sanot suoraan miltä susta tuntuu...jne.
Mies on varmaan ujo tai muuten sosiaalisesti hukassa. Ehkä hän ei oikein osaa olla oma itsensä kavereiden kanssa ja sitten kun sinä olet kuvioissa mukana, tilanne menee kummalliseksi. Säälittävää... Onko sinun pakko olla yhdessä hänen kavereidensa kanssa, jos se ei luonnistu? Luulisi kyllä, että miehesi kaverit huomioisivat sinut, jos ei muuta niin kohteliaisuudesta. Miten itse käyttäydyt, osaatko hakea kontaktia luontevalla tavalla tai oletko ihmisenä kovin erilainen miehesi kavereihin verrattuna? Minusta olet joka tapauksessa väärässä paikassa, koska jos miehesi ei koe tilannetta luontevaksi, niin ei siitä voi hyvää seurata. Kuulostaa todella siltä, että miehesi ei syystä tai toisesta haluaisi sinun olevan paikalla...
sillä onhan se nyt ihan kornia, että mies kavereidensa kanssa alkaisi sun kanssas halailemaan.
Tyhmä olet ja naurettava.
Hae jokin amisviiksi, joka pussaa koko ajan.
Taidat nähdä pelkkää unta.
Miehesi ei esittele sinua ystävilleen saatikka kerro, että olette kihloissa !? palauta sormus ja äkkiä. Jos hän sinua tuossa mittakaavassa häpeää teillä tuskin on yhteistä tulevaisuutta.Vai aikooko hän piilotella sinua lopunikäänsä??
Eikö noita amk vs yliopisto -keskusteluita ole ihan tarpeeksi tuolla opiskelu-palstalla?
En usko, että kyseessä on mikään koulutukseen liittyvä asia.. Itselläni on avomies, joka käy töissä, minä opiskelen yliopistossa ja meillä on vähän samanlainen meno..
Miehen kaverit semmosia, että ei älyttömästi juttele mulle, paitsi yks nyt ottaa mut huomioon, muuten saa sit vaan haamuna häilyä mukana. Oma mies ei puhua pukahdakaan mulle, ei ees aina vastaa, jos yritän jutella. Pussailla/halia ei saa julkisilla paikoilla tai kavereiden läsnäollessa.
Monesti on tullut mitta täyteen, ja oon kyllä asiasta ilmaissut avokille. Kyselly, että häpeääkö hän mua, vai mikä tuollaiseen ääliömäiseen käytökseen on syynä. Vastaukseksi sain sen, että hän ei vain oikein osaa kavereiden seurassa näyttää mulle tunteitaan.. Eikä tykkää halailla julkisilla paikoilla.
Noh, tällä hetkellä tilanne on sellanen, etten enää lähde mihinkään avokin ja hänen kavereidensa kanssa. Silti mieheni ruinaa minua joka ikinen kerta mukaansa, vaikka kuinka selitän, että mulla tulisi kuitenkin olemaan todella tylsä ja ikävä ilta heidän seurassaan.. Yleensä sitten mies jättää itsekin menemättä.. En tiedä, mikä logiikka miehen touhuissa sitten on, mutta muuten menee onneks ihan hyvin :)
nyt avokkia häpeääkin, kun ei ole naimisissa, vaan elää synnissä.
Jos tuo on tilanne, niin teistä vain toinen on kiinni tasa-arvoisessa suhteessa. Mietipä kumpi.
Elämänkumppanin valinta ei aina onnistu, ja sinun on nyt laitettava tökerö kumppanisi kovan paikan eteen: kerro tuntemuksistasi ja kysy mitä hän niistä ajattelee. Ymmärrän, että on tosi vaikeaa, jos itse on rakastunut, ajatella "järkevästi", mutta todellisuus tulee taatusti eteen.
myös että mieheni vertailee todella paljon itseään muihin. Myös tuo alemmuuden tunne siitä, että on koulutettu yhtä astetta alammalla tasolla on minulle tuttua. Kun on VAAN ammatikoulun käyneitä ja on ammattikorkean käyneitä. Tiedän mitä tarkoitat kertomuksellasi.