Soveltuvuustestit

Se on 'työhaastattelu', joten valmistudu samalla tavoin.

Jollaki ottaa aisaan, ku saa nöyryyttää nuorta työntekijää. Ei tämmösiä tarvita, tulokset vääristyy jo sen takia, että hakija tietää olevansa testissä ja pyrkii toimimaan sen mukaan.
Vanha entinen keino palkata työntekijä oli paljon parempi. Jutusteltiin pomon kanssa, kierrettiin työpaikkaa ja esiteltiin tulevat työtoverit. Reilua!

Olen itse käynyt ko. testeissä. Olin nuorin niistä henkilöistä jotka olivat samassa testeissä, eli 10 vuotta nuorempi kun niistä nuorin. Eli tämä tapahtui ryhmä testinä. Siinä oli se ryhmä joka haki sitä tehtävää mikä minäkin. En pärjännyt hirveän hyvin, tai jotenkin mutta ei parhaiten ainakaan. Siinä oli hirveän jännittävää olla koska piti vastata "palikka" testeihin jossakin ajassa ja sitten kun näkee, että toinen kirjoittaa ja on kohta valmis niin huh huhh. No kuitenkin, kokemus oli hyvä. Se yks hakija oli niin stressantunut ja hoki koko ajan, että väsyttää (päivä kesti ca 8 tuntia) ja että voisi tämä jo loppua. Se oli ihan punainen ja sillä oli hankalaa ymmärtää tehtäviä. Niinpä sille piti sitten oikein tarkasti selostaa miten sitä ja tätä tehdään. Okej, ei siinä mitään mutta ne valitsi sen sinne ko. työpaikkaan... hmm olipa valinta. En tiedä oikein miksi, koska ainakin yhtä tehtävää se teki ihan väärin.. ehkä sillä oli tosi hyviä työkokemuksia, mutta ei kait sen tietämiseen tarvi maksaa hirveästi rahaa ja laittaa testeihin. Eli soveltuvuustesti missä olin: luonnetesti, "palikka" testit, ryhmätehtävä, yksitellen haastattelu (2x) ja varmasti jotain muutakin mitä olen unohtanut

Olen ollut soveltuvuustesteissä sekä työtä että opiskelupaikkaa hakiessa. Mielestäni psykologinhaastattelut ovat erittäin nautinnollisia ja mielenkiintoisia hetkiä, itse en niitä osaa jännittää. Kuviopäättelytesteissä pääsen yleensä loistamaan joten kaikenlaiset älykkyystestit ovat suosikkejani. Ongelmia tuleekin sitten enemmänkin siellä alakohtaisissa soveltuvuustesteissä, niissä alan jo jännittämään.

Kun hain nykyistä työpaikkaani kävin useammassa haastattelussa ja olin tietoinen että on tosi hyvä säkä että niin monesta hakijasta hakemuksen perusteella pääsin edes ensimmäisiin haastatteluihin. Pomo kertoi että parhaat valitaan sitten vielä jatkoon ja psykologisiin testeihin joissa on juurikin kuviopäättelyä, jotka ovat siitä hyviä testejä ettei niihin voi juurikaan valmistautua.

Olin ihan täpinöissäni että jee jee, nyt pääsen loistamaan! Kuinkas ollakkaan, testit eivät todellakaan olleet mitään kuviopäättelyitä vaan kooditestejä ym todella vaikeita ja monimutkaisia tehtäviä joissa aika pyöri näytöllä kokoajan ja kysymyksiä oli ilmeisesti tahallaan tehty järjetön määrä käytettävään aikaan suhteutettuna. Kyllä innostus laski pian :D

No, eihän siinä muu auttanut kuin pitää pää kylmänä ja valita linja jonka ottaa. Itse valitsin tarkan ja hitaan, toiveena että se tulkittaisi täsmällisyydeksi ja jos aika loppuisi kesken niin kenties antaisi kuvan ettei ylityöt niin häiritsisi. Ikävä homma tässä on se ettei koskaan voi etukäteen tietää mitä työnantaja tällä testillä haluaa selvittää.

Minun onnekseni tässä todellakin katsottiin paineensietokykyä ja sitä ettei mene lukkoon kun näkee että aikaa on vähän, kysymykset ovat erittäin monimutkaisia sisältäen paljon numero-, ja kirjainyhdistelmiä ja niitä on kohtuuttoman suuri määrä. Tarkkuus ja hitaus oli tärkeää, summamutikkaan räiskimällä ja panikoimalla olisi antanut siis sen huonon kuvan.

Näihin on aika vaikea valmistautua, typerää mutta totta: Omana itsenään oleminen olisi varmaan sekä helpointa että viisainta. Jos paikkaa ei saa, siihen ei välttämättä sitten riittäisi ne rahkeetkaan.