Hei!
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 vuotta ja meillä menee hyvin. Muutin n.vuosi sitten hänen perässään kaupungista maaseudulle, todella paljon kauemmaksi kuin missä asuin. Jätin koko entisen elämäni: työpaikan, ystävät ja harrastukset. En tunne täältäpäin ketään muuta kuin poikaystäväni ja asumme samassa talossa hänen vanhempiensa kanssa. En ole löytänyt koulutusta vastaavaa eikä muuten mieluista työpaikkaa,vaikka olen jatkuvasti hakenut työpaikkoja. En ole ikinä elämässäni asunut maalla ja tuntuu, etten millään sopeudu tänne. Poikaystävälläni on vakituinen työpaikka täällä maalla ja hän on hyvin kotiseuturakas, eikä suostu muuttamaan minnekään muualle. Rakastan todella poikaystävääni, mutta tunnen olevani umpikujassa. En voi jatkaa elämääni näinkään, työ on kuitenkin tärkeä osa elämää ja samoin ystävät.. Tarvitsen siis hyviä neuvoja! Mitä teen??
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 vuotta ja meillä menee hyvin. Muutin n.vuosi sitten hänen perässään kaupungista maaseudulle, todella paljon kauemmaksi kuin missä asuin. Jätin koko entisen elämäni: työpaikan, ystävät ja harrastukset. En tunne täältäpäin ketään muuta kuin poikaystäväni ja asumme samassa talossa hänen vanhempiensa kanssa. En ole löytänyt koulutusta vastaavaa eikä muuten mieluista työpaikkaa,vaikka olen jatkuvasti hakenut työpaikkoja. En ole ikinä elämässäni asunut maalla ja tuntuu, etten millään sopeudu tänne. Poikaystävälläni on vakituinen työpaikka täällä maalla ja hän on hyvin kotiseuturakas, eikä suostu muuttamaan minnekään muualle. Rakastan todella poikaystävääni, mutta tunnen olevani umpikujassa. En voi jatkaa elämääni näinkään, työ on kuitenkin tärkeä osa elämää ja samoin ystävät.. Tarvitsen siis hyviä neuvoja! Mitä teen??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse maalaismies, vaikkakin nyttemmin työn ja koulutuksen perässä kaupunkiin ajatunut. Ymmärrän hyvin miestäsi, kun juuret on kotiseutuun kasvaneet, on ne siellä niin tukevasti että hänelle voi olla vaikeaa nähdä mistä sinun viihtymättömyytesi johtuu. Jos päätät palata takaisin kaupunkiin, miehesi ehkä seuraa sinua, mutta voisin kuvitella että ei hän oikeesti siellä kaupungissa kuitenkaan viihtyisi.
Ymmärrät varmaan että et voi tuoda mukanasi kaupungista maaseudulle kaikkia niitä asioita joita ehkä "entisestä elämästäsi" kaipaat. Voisitko ajatella asian niin, että et yrittäisikään hakea takaisin niitä asioita mistä jouduit luopumaan, koska ei niitä sinne maaseudulle kuitenkaan saa (ystäviäsi ja kaupunkielämää) Uudessa elämäntilanteessa joudut ehkä avamaan "pelin alusta" omien harrastusten ja kiinnostusten kohteiden osalta. Maaseudulla ei harrastuksia löydy sillä tavalla valmiina kuin kaupungissa, vaan monta asiaa joutuu rakentamaan itse alusta alkaen. Tempaistaanpa hatusta esimerkkinä vaikka tanssikurssi. Jos kaupungissa haluat tanssikurssille, niin senkun katsot lähimmän kurssipaikan, ilmottaudut mukaan ja menet paikanpäälle oikeaan aikaan. Maaseudulla sama asia toimii niin että tutkailet ensin löytyykö seudulta olemassa olevaa organisaatiota tai järjästöä joka voisi tällaisen kurssin ottaa osaksi omaa toimintaansa. Ilmoitat heille että voit hankkia päiväksi opettajan paikalle kunhan he hankkivat tilat ja riittävän määrän osallistujia. Monilla maaseudulla toimivillä järjästöillä on innostusta lähteä vaikka minkälaiseen puuhaan mukaan jos vain löytyy joku innokas organisaattori.
Ehdotukseni siis on että älä haikaile kaikkea sitä mistä olet joutunut luopumaan. Katsele ympärillesi ja mieti että mitä itse voisit tuottaa sellaista mikä saisi sinut itsesi ja mahdollisesti muut samalla seudulla asuvat viihtymään paremmin. Hetken päästä huomaat olevasikin paikallisen kyläyhdistyksen/metsästysseuran/puolueen paikallisaktiivi ja ystäväpiirisikin on laajentunut kummasti.
Eipä ihme, jos olet hämmentynyt. Monta suurta muutosta elämässä ja monia avonaisia kysymyksiä.
Edellisellä vastaajalla oli varteenotettavia neuvoja maalaiselämään liittyen. Mieti löytyykö niistä toteuttamiskelpoisia vinkkejä.
Minä näen suurimpana kompastuskivenä tuon vanhempien kanssa samassa talossa asumisen. Onko se tilapäinen siirtymävaiheen järjestely vai kenties ihan pysyväinen ratkaisu?
Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja minulle oli ylipääsemättömän vaikea kotiutua ja tuntea paikkaa omakseni, kun appiväki oli liian lähellä. Ihan mukavaa väkeä, ei siinä mitään, mutta sopeutuminen siihen kuvioon oli mahdotonta.
Minulta meni yli kymmenen vuotta, ennenkuin totesin, että ei tule mitään. Saatiin asiat sitten järjestettyä niin, että appiväki muutti muualle ja lopultakin minulle koitti kotiutumisen aika.
Jos liikaa alkaa ahdistamaan, niin ei sun pakko ole siellä asua. Muutat takaisin sinne omalle kotipaikkakunnalle. Vielä ehdit rakastua uudelleenkin johonkuhun, joka asuu lähempänä.
Kiitos kovasti neuvoistanne, mutta kukaan teistä ei ottanut kantaa työttömyyteeni. Olen ollut työttömänä pian puoli vuotta ja koko tämän ajan, mitä olen asunut maalla olen hakenut töitä. Pitäisikö minun vaan elellä täällä työttömänä? Pienillä paikkakunnilla on vaikeampaa saada mieluista työtä ja oletan, ettei työpaikoissa juuri ole nuoria, joihin tutustua. Olen itse kuitenkin vajaa 30-vuotias. Isommilla paikkakunnilla taas työtä on enemmän tarjolla, on valinnanvaraa ja koulutusta vastaavaa työtä. Lisäksi en usko, että mistään kylätoimikunnasta on hyötyä minun kohdallani, siellä ei ehkä ole sellaista, mikä juuri minua kiinnostaa. Tuskimpa siellä mitään hiphop-tanssikurssia järjestettäisiin pyynnöstä.;) Tämä nyt oli vain esimerkki..