Väitän, että perinteinen Raamattuun perustuva usko on loppujen lopuksi jo oikeastaan käytännössä kadonnut kotimaisesta valtionkirkostamme.
Asiaa vain ei ole kehdattu ääneen tunnustaa. Kirkko on pitänyt yllä Raamatun oppien jakamisen illuusiota, vaikka todellisuudessa kirkon organisaatio on käytännössä muuttunut erilaisten siirtymäriittien ja sosiaalipalvelujen palvelutuottajaksi.
Kirkon hoitamat rituaalit julistavat uuden lapsen ottamisen perheyhteisöön, lapsen siirtymisen sukupuoliseksi aikuiseksi, avioliiton ja kuoleman. Tämän lisäksi kirkko tekee hieman sosiaalityötä ja neuvoo avioeroa pohtivia koettamaan kuitenkin kerran vielä yhdessä. Ja kiirehdin heti korostamaan, että näin on hyvä.
Uskon hiipuminen kirkon sisällä on tapahtunut pienin askelin ja huomaamatta, kun kirkon toimijat ovat yrittäneet sovittaa koko muuta yhteiskuntaa jo hallitsevan rationaalisen ja tieteellisen ajattelun omaankin toimintaansa ja elämäänsä.
Moderni rationaalinen ajattelu kun ei voi perustua tuhansia vuosia vanhoihin kirjoihin, eikä kauan sitten kadonneessa paimentolais- ja maanviljelijäyhteisössä noudatettuun moraaliin ja etiikkaan. Ne kun tulevat aina vastaan, jos ajattelu perustuu Raamatun tekstien suoraan tulkintaan.
Näistä syistä oikeastaan kaikki läntiset valtionkirkot ovat pikkuhiljaa siirtäneet vain Raamattuun perustuvia oppejaan yhä syrjemmälle jopa niin, että ne ovat oikeastaan jo pudonneet kuormasta kokonaan.
Tämä kehitys on nyt jo niin pitkällä, että koko Raamatun voisi jo pudottaa muutamia Jeesuksen repliikkejä lukuun ottamatta kokonaan pois kuvasta, eikä kotimaisen valtionkirkkomme luonne muuttuisi mitenkään oleellisesti. Raamatun opit on jo venytetty ja sovellettu niin äärimmilleen modernin yhteiskunnan tarpeisiin, että kriittinen tarkastelija ei yhteyttä välttämättä enää havaitse lainkaan.
Kehitys on siis pelkästään hyvä asia, koska kauan sitten kadonneessa patriarkaalisessa ja väkivaltaisessa paimentolaisyhteiskunnassa syntynyt Raamattu ei enää missään tapauksessa kelpaa modernin, demokraattisen yhteiskunnan opaskirjaksi.
Meidän nykyisen valtionkirkkomme levittämä usko on kaikeksi onneksi jo täysin eri uskonto kuin se, joka elähdytti kerettiläisiä polttaneita mustakaapuja. Kirkkomme vain ei halua tehdä selvää julkista pesäeroa synkkään menneisyyteensä, sillä perinteen ylläpitämisen illuusio on toisaalta kirkon tärkeimpiä tehtäviä.
Kirkko vain on pakon edessä joutunut sopeutumaan yhteiskunnan muuttumiseen, sillä rationaalinen ajattelu on muuttunut normiksi koko muussa yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisia päätöksiä ei voida enää perustella pelkillä uskomuksilla ja käsityksillä, vaan länsimaiset ihmiset ovat tottuneet perustamaan päätöksenteon tosiasioille.
Tällaisessa tilanteessa ei kirkollakaan ole muuta keinoa kuin vaivihkaa pudotella kaikki vaikeimmin nieltävät vanhan juutalaisen perimätiedon osat pois omasta opetuksestaan, sillä muutoin kirkko pelaisi itsensä kokonaan ulos yhteiskunnasta.
Pitkään piilossa muhinut tilanne on noussut julkisuuden valokeilaan naispappeudesta nousseen kohun myötä. Kirkolla on ollut pitkät perinteet hyssyttelystä ja villaisella painamisesta, jotta kirkon sisäiset ristiriidat eivät vain nousisi julkisuuteen.
Nyt kipukynnys kuitenkin ylittyi sekä kirkon tärkeimmäksi voimavaraksi jo noussee naispapiston että Raamatun opit naftaliinista kaivaneiden kirkon konservatiivien joukossa.
Tilanteella voi olla vain positiivisia seurauksia. Valtionkirkkomme tie kohti rationaalista ja modernia kevyt-uskonnollisuutta voi vain vauhdittua, kun kirkon sisällä myyräntyötään tekevät vanhoilliset joko lähtevät ovet paukkuen tai heidät heitetään ulos.
Valtionkirkon muuttuminen jo tehnyt siitä aivan uudella tavalla sallivan ja erilaisuuttakin ymmärtävän. Tarve taistella uskontoa vastaan kuihtuu samalla, kun uskonto ei enää entiseen tapaan yritäkään tukahduttaa ihmisten omaa ajattelua ja pakottaa kaikkia jäseniään valmiisiin kaavoihin.
Raamatun ja helvetin kauhut unohtavasta uudistuneesta kirkosta voisi tulla humanistinen voimavara, joka jakaa lohtua ja rohkaisua niitä tarvitseville.
Olisi siis koko yhteiskunnan edun mukaista, että äärivanhoillinen kirkollinen siipi siirtyisi valtionkirkosta omiin lahkoihinsa harjoittamaan keskenään omia menojaan ja ruokkimaan vanhoja ennakkoluulojaan.
Kirkollisverovaroilla ylläpidettyä valtionkirkkoamme ei silloin enää käytettäisi vanhentuneiden ennakkoluulojen, pelkojen ja vihan levittämiseen.
Valtionkirkon piirissä ei kuitenkaan valitettavasti välttämättä ajatella näin. Kirkon aseman eroosiota on seurattu siellä käsiä väännellen jo vuosikymmeniä, eikä merkittävän kirkon sisäisen aktivistiryhmän menettäminen houkuttele toiminnasta vastaavia.
Kirkon päätöksentekijöiden on kuitenkin hyvä muistaa, että perälaita vuotaa silloinkin, jos he antautuvat vanhoillisten edessä. On aivan varmaa, että hyvin koulutetut, aktiiviset naiset hylkäävät kirkon suurin joukoin, jos kadonneen paimentolaiskansan oppeihin takertuneet kirkon vanhoilliset saavat jatkaa vihankylvöään valtionkirkon nimissä.
Jos asia kiinnosti, lue lisää osoitteessa http://koti.mbnet.fi/hjw
Asiaa vain ei ole kehdattu ääneen tunnustaa. Kirkko on pitänyt yllä Raamatun oppien jakamisen illuusiota, vaikka todellisuudessa kirkon organisaatio on käytännössä muuttunut erilaisten siirtymäriittien ja sosiaalipalvelujen palvelutuottajaksi.
Kirkon hoitamat rituaalit julistavat uuden lapsen ottamisen perheyhteisöön, lapsen siirtymisen sukupuoliseksi aikuiseksi, avioliiton ja kuoleman. Tämän lisäksi kirkko tekee hieman sosiaalityötä ja neuvoo avioeroa pohtivia koettamaan kuitenkin kerran vielä yhdessä. Ja kiirehdin heti korostamaan, että näin on hyvä.
Uskon hiipuminen kirkon sisällä on tapahtunut pienin askelin ja huomaamatta, kun kirkon toimijat ovat yrittäneet sovittaa koko muuta yhteiskuntaa jo hallitsevan rationaalisen ja tieteellisen ajattelun omaankin toimintaansa ja elämäänsä.
Moderni rationaalinen ajattelu kun ei voi perustua tuhansia vuosia vanhoihin kirjoihin, eikä kauan sitten kadonneessa paimentolais- ja maanviljelijäyhteisössä noudatettuun moraaliin ja etiikkaan. Ne kun tulevat aina vastaan, jos ajattelu perustuu Raamatun tekstien suoraan tulkintaan.
Näistä syistä oikeastaan kaikki läntiset valtionkirkot ovat pikkuhiljaa siirtäneet vain Raamattuun perustuvia oppejaan yhä syrjemmälle jopa niin, että ne ovat oikeastaan jo pudonneet kuormasta kokonaan.
Tämä kehitys on nyt jo niin pitkällä, että koko Raamatun voisi jo pudottaa muutamia Jeesuksen repliikkejä lukuun ottamatta kokonaan pois kuvasta, eikä kotimaisen valtionkirkkomme luonne muuttuisi mitenkään oleellisesti. Raamatun opit on jo venytetty ja sovellettu niin äärimmilleen modernin yhteiskunnan tarpeisiin, että kriittinen tarkastelija ei yhteyttä välttämättä enää havaitse lainkaan.
Kehitys on siis pelkästään hyvä asia, koska kauan sitten kadonneessa patriarkaalisessa ja väkivaltaisessa paimentolaisyhteiskunnassa syntynyt Raamattu ei enää missään tapauksessa kelpaa modernin, demokraattisen yhteiskunnan opaskirjaksi.
Meidän nykyisen valtionkirkkomme levittämä usko on kaikeksi onneksi jo täysin eri uskonto kuin se, joka elähdytti kerettiläisiä polttaneita mustakaapuja. Kirkkomme vain ei halua tehdä selvää julkista pesäeroa synkkään menneisyyteensä, sillä perinteen ylläpitämisen illuusio on toisaalta kirkon tärkeimpiä tehtäviä.
Kirkko vain on pakon edessä joutunut sopeutumaan yhteiskunnan muuttumiseen, sillä rationaalinen ajattelu on muuttunut normiksi koko muussa yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisia päätöksiä ei voida enää perustella pelkillä uskomuksilla ja käsityksillä, vaan länsimaiset ihmiset ovat tottuneet perustamaan päätöksenteon tosiasioille.
Tällaisessa tilanteessa ei kirkollakaan ole muuta keinoa kuin vaivihkaa pudotella kaikki vaikeimmin nieltävät vanhan juutalaisen perimätiedon osat pois omasta opetuksestaan, sillä muutoin kirkko pelaisi itsensä kokonaan ulos yhteiskunnasta.
Pitkään piilossa muhinut tilanne on noussut julkisuuden valokeilaan naispappeudesta nousseen kohun myötä. Kirkolla on ollut pitkät perinteet hyssyttelystä ja villaisella painamisesta, jotta kirkon sisäiset ristiriidat eivät vain nousisi julkisuuteen.
Nyt kipukynnys kuitenkin ylittyi sekä kirkon tärkeimmäksi voimavaraksi jo noussee naispapiston että Raamatun opit naftaliinista kaivaneiden kirkon konservatiivien joukossa.
Tilanteella voi olla vain positiivisia seurauksia. Valtionkirkkomme tie kohti rationaalista ja modernia kevyt-uskonnollisuutta voi vain vauhdittua, kun kirkon sisällä myyräntyötään tekevät vanhoilliset joko lähtevät ovet paukkuen tai heidät heitetään ulos.
Valtionkirkon muuttuminen jo tehnyt siitä aivan uudella tavalla sallivan ja erilaisuuttakin ymmärtävän. Tarve taistella uskontoa vastaan kuihtuu samalla, kun uskonto ei enää entiseen tapaan yritäkään tukahduttaa ihmisten omaa ajattelua ja pakottaa kaikkia jäseniään valmiisiin kaavoihin.
Raamatun ja helvetin kauhut unohtavasta uudistuneesta kirkosta voisi tulla humanistinen voimavara, joka jakaa lohtua ja rohkaisua niitä tarvitseville.
Olisi siis koko yhteiskunnan edun mukaista, että äärivanhoillinen kirkollinen siipi siirtyisi valtionkirkosta omiin lahkoihinsa harjoittamaan keskenään omia menojaan ja ruokkimaan vanhoja ennakkoluulojaan.
Kirkollisverovaroilla ylläpidettyä valtionkirkkoamme ei silloin enää käytettäisi vanhentuneiden ennakkoluulojen, pelkojen ja vihan levittämiseen.
Valtionkirkon piirissä ei kuitenkaan valitettavasti välttämättä ajatella näin. Kirkon aseman eroosiota on seurattu siellä käsiä väännellen jo vuosikymmeniä, eikä merkittävän kirkon sisäisen aktivistiryhmän menettäminen houkuttele toiminnasta vastaavia.
Kirkon päätöksentekijöiden on kuitenkin hyvä muistaa, että perälaita vuotaa silloinkin, jos he antautuvat vanhoillisten edessä. On aivan varmaa, että hyvin koulutetut, aktiiviset naiset hylkäävät kirkon suurin joukoin, jos kadonneen paimentolaiskansan oppeihin takertuneet kirkon vanhoilliset saavat jatkaa vihankylvöään valtionkirkon nimissä.
Jos asia kiinnosti, lue lisää osoitteessa http://koti.mbnet.fi/hjw
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli puolet hyvää ja toinen puolivähemmän hyvää. Et tohtorin hattua tuolla väitökselläsi kyllä ainakaan minulta saa!
Jumalan Sana ei vanhene koskaan, taivas ja maa katoavat, ennenkuin Jumalan laista pieninkään piirto katoaa!
Valtionkirkko on sortunut jo pois Jumalan Sanasta ja joutaakin hävitä!
Voisin minä baskerin antaa sinulle tuosta kirjoituksestasi! Tohtorin hattua siis en! :)
Mukava lukea punnittuja ajatuksia. Joitakin huomioita:
"länsimaiset ihmiset ovat tottuneet perustamaan päätöksenteon tosiasioille."
Nyt meni karjan kehumiseksi. Viihde ja turhuuden turut sekä markkinointiviestinnän kyllästämät ihmiset eivät tee ostopäätöksiään tiukan rationaalisesti, vaan mutun ja mulle-vietin pohjalta. Tyhmien kehumisella saa kannatusta ajatuksilleen, lienet huomannut.
"Uskon hiipuminen kirkon sisällä on tapahtunut pienin askelin ja huomaamatta, kun kirkon toimijat ovat yrittäneet sovittaa koko muuta yhteiskuntaa jo hallitsevan rationaalisen ja tieteellisen ajattelun omaankin toimintaansa ja elämäänsä."
Rationaalinen ajattelu pohjautuu vain osin faktoihin, vaikka haluaisimmekin ajatella toisin. Elämän ja maailmankaikkeuden suurimmat mysteerit ovat pysyneet mysteereinä. Tässä mielessä vain agnostikko voisi perustella rationaalisuutensa, mutta kuten tunnettua, agnostikon täytyy pitää turpansa kiinni, koska hän ei voi ottaa kantaa Jumalaan, joten järjen ääntä ei häneltäkään tähän asiaan saa.
"Meidän nykyisen valtionkirkkomme levittämä usko on kaikeksi onneksi jo täysin eri uskonto kuin se, joka elähdytti kerettiläisiä polttaneita mustakaapuja."
Ajatuksestasi henkii se taustaoletus, että kristinuskon sanomaan sisältyisi lähimmäisen polttaminen. Siten kommenttisi "Moderni rationaalinen ajattelu kun ei voi perustua tuhansia vuosia vanhoihin kirjoihin" joutuu tässä kohden roviolle. Näin pelkästään siksi, että käsky lähimmäisen rakastamisesta on siis paljon vanhempiaa perua kuin mainitsemasi keskiaikaiset poliittiset vainot.
"On aivan varmaa, että hyvin koulutetut, aktiiviset naiset hylkäävät kirkon suurin joukoin, jos kadonneen paimentolaiskansan oppeihin takertuneet kirkon vanhoilliset saavat jatkaa vihankylvöään valtionkirkon nimissä."
Oletus vihan kylvämisestä sopii myös melko huonosti lähimmäisen rakastamiseen. Raamatussa lukee selvästi naisen vaikeminen seurakunnassa, mutta yhtä selvästi kerrotaan naisprofeetoista. Ainoa mikä ei ole selvää, on se miten asiaa tulisi tulkita ns. oikein. Sensijaan selvää pitäisi olla, että tämä on uskon- ja omantunnonkysymys. Valitettavasti asian saama julkisuusarvo on niin houkutteleva, että se vetää puoleensa runsaasti eturyhmien kiinnostusta. Sekulaari vaietkoon seurakunnassa, saattaisin tuumata.
"Raamatun opit on jo venytetty ja sovellettu niin äärimmilleen modernin yhteiskunnan tarpeisiin, että kriittinen tarkastelija ei yhteyttä välttämättä enää havaitse lainkaan.
Kehitys on siis pelkästään hyvä asia, koska kauan sitten kadonneessa patriarkaalisessa ja väkivaltaisessa paimentolaisyhteiskunnassa syntynyt Raamattu ei enää missään tapauksessa kelpaa modernin, demokraattisen yhteiskunnan opaskirjaksi."
Eiköhän tuo viimeinen virke olla jo riittävin perustein kumottu, mutta luterilainen kirkko on kyllä selkeästi vesittänyt Raamatun sanomaa. Ehkäpä jatkamme tästä vielä.
eiteitä ei tulla koskaan "tappamaan,
tehän kerroitte jo tarinoissa rivien välissä
mitä oikein halusittekaan kertoa. Alkulähtökohta
kaikelle on, että ihminen oppii erehdyksistään
tai mitä suustaan päästelee...toivottavasti.
Tarina tosiaankin jatkuu "toisten otsikkojen alta
ettette kuolisi ikävyyteen päällä maan, kiitos...