Jos joskus joudun vielä tilanteseen, että minulle tulee miniä, vaadin ehdottomasti hänen vanhemmiltaan käyttöohjeet mukaan. Olen nykyisen miniäni kanssa huomannut, että kun hän antaa ohjeita miten minun kuuluu toimia, hän seuraavana päivänä ei toimi niitten mukaan. Joka ikinen päivä on eri ohjeet, joita kuitenkaan ei minulle ole etukäteen ilmoitettu ja taas mentiin metsään.
En ikinä pysy mukana missä mennään kun hänen mielialansa vaihtelee niin tiuhaan tahtiin.
En ikinä pysy mukana missä mennään kun hänen mielialansa vaihtelee niin tiuhaan tahtiin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minua ei miniät pompota, eikä kukaan muukaan.
vapaan kasvatuksen tuloksia, minä itse ihmisiä, ja tuuliviirejä. Ja mitä muuta voi joku baarin lattialta kerätty ollakaan, saastaa...
En tiedä, mitä ikähaarukkaa tarkoitat "nykynaisilla", emmekö me kaikki naiset elää nykyajassa? Näin minä ainakin olen kuvitellut, sillä tuskin sinäkään eläät kuten 70-luvulla tai usko maailman pysyvän vuodesta toiseen samana.
Ei nykynaisena oleminen ole edes helppoa...
Minä nykynaisena olen kokenut laman lapsena, olen aistinut vanhempieni rahahuolia, vaikkeivät he tietenkään siitä minulle suoraan puhunut. Olen ollut julkisessa päivähoidossa koska äidin oli oltava töissä jotta saimme talonlainan maksettua. Olen käynyt koulussa, jossa oli liian vähän opettajia ja liian suuria luokkia. Olen ollut teini laman jälkeisenä aikana, jolloin painotettiin koulutuksen merkitystä ja jolloin alettiin elämään uutta nousua.
Olen kasvanut aikuiseksi aikana, jolloin laihuutta ihannoitiin, jolloin vain mediaseksikkäät ammatit ovat haluttuja ja aikana, jolloin naisen on oltava täydellinen, jotta hän olisi hyvä. Olen kokenut ne paineet, joita naisiin, vaimoihin ja äiteihin asetetaan, teit niin tai näin, aina menee väärin.
Naisena olet epäonnistunut jos olet lihava tai ruma, sinun on oltava samanaikaisesti madonna ja huora, ja tietysti laiha ja kaunis. Naisena sinun on hankittava koulutus ja ammatti, ja opiskeluaikana suosituimmat tytöt juhlivat kuin pojat. Naisena sinulla on oltava työ tai olet epäonnistunut luuseri, joka elää miehesi rahoilla. Naisena et kelpaa anopille särkyneenä tai heikkona.
Vaimona sinun on käytävä töissä ja tuomaan rahat yhteiseen kekoon, sinunkin on kannettava taloudellista vastuuta. Vaimona olet epäonnistunut, jos kotisi ei ole yhtä täydellinen kuin anoppisi koti oli aikoinaan. Olet epäonnistunut vaimona, jos et kykene tarjoamaan miehellesi aterian joka kerta kun hän tulee töistä. Vaimona sinun on tehtävä kotitöitä, aivan sama miten väsynyt olet 8h työpäivän jälkeen, tai eläätte anopin mielestä sikolätissä.
Äitinä olet epäonnistunut, jos teet töitä ja viet lapset päivähoitoon. Äitinä olet epäonnistunut, jos olet kotiäiti ja annat lasten olla kotona, silloinhan he eivät saa sosiaalisia taitoja. Äitinä olet epäonnistunut, koska teet asioita eri tavalla kuin 70-luvulla. Äitinä olet epäonnistunut, jos käytät eineksiä ja anoppisi mukaan pidät lapset nälissään.
Anoppisi mielestä olet itsekäs, vaikka pyrit vain pärjäämään elämässä ja kohtaamaan paineet. Anoppisi mielestä olet tuuliviiri, koska et aina ajattele kuten hän. Anoppisi mielestäsi olet saasta, koska olet viettänyt samanlaisen nuoruuden kuin hänen poikansa.
_________________________
Jos en olisi lähtenyt edellisestä suhteesta, minulla voisi olla ylläkuvatunlainen anoppi. Onneksi tajusin lopettaa suhteen, kun huomasin, miten paljon poika muistuttaa äitiään...
miten te miniät ja anopit ylipäätään joudutte tuollaisiin tilanteisiin, että pitää käytösohjeista ylipäätään puhua?
Itse olen kunnioittanut anoppejani (2 kpl) kuten ketä tahansa itseäni vanhempaa puolituttua ihmistä ja he ovat kunnioittaneet minua samalla tavoin, kuten puolituttua kunnioitetaan.
Kukaan ei kävele kenenkään kotiin kutsumatta tai ilmoittamatta.
Kukaan ei neuvo toistaan siitä, miten elämää pitäisi elää.
Kukaan ei kommentoi rumasti mielipiteitään toisen valinnoista (kodin, lastenkasvatuksen, sisustuksen, siivouksen, puolisovalinnan, entisen elämän tai minkään muunkaan suhteen)
Kukaan ei myöskään hauku toistensa sukulaisia.
Koskaan ei ole tarvinnut vääntää kättä käytöksestä, toisen tontille astumisesta tai muusta. Enhän minä joudu muidenkaan kodissani käyvien vieraiden kanssa tappelemaan, eivätkä ne joiden luona vieraana käyn, joudu kanssani tappelemaan. Miksi siis anoppien tai miniöiden kanssa tilanne olisi yhtään erilainen.
Minulla on ollut ihanat anopit ja he ovat ilmeisesti pitäneet minua mukavana miniänä.
Listasit mainion listan, jos noita toteutettaisiin, niin mikäs olisi ollessa.
Ongelma lienee se, että jos anopin ja miniän pelisäännöt ei ole samat. Ja jos ei pystytä edes asiasta keskustelemaan saati sopimaan.
Se kohtelias, toista kunnioittava osapuoli voi olla ihan kumpi tahansa, koskaan ei etukäteen tiedä. Ja voi olla niinkin, että molemmissa on vikaa ja parantamisen varaa, ei vaan kykyä eikä halua sopia, antaa periksi. Myöntää olevansa osasyyllinen, erehtyväinen, inhimillinen.
Jäärät kohtaavat. Ja pahimmillaan sekoittavat siihen erimielisyyteen muunkin perheen mukaan.
Suomalaisten kaksi kriisiä: anoppi vs.miniä sekä perinnön jako sisarusten kesken !!!!!!!!!! :)
Toimisiko tässäkin tilanteessa vanha tuttu "kultainen sääntö"? Eli kohtele miniääsi kuten sinä haluat hänen kohtelevan sinua. Nyt kuulostaa siltä, että miniäsi määrää ja sinä teet kuten käsketään ja pyydetään. Miksi?
Eikö olisi helpompaa asettaa suhteellenne rajat ja näyttää, ettet ole vietävissä? Eikö olisi helpompaa, jos toimisit kuten haluaisit hänenkin toimivan sinua kohtaan: ole kohtelias, kuuntele häntä ja keskustele sivistyneesti. Älä aseta liian suuria vaatimuksia äläkä suutu, jos hän ei tee kuten haluat. Ole johdonmukainen, ole aina samaa mieltä samoista asioista mutta jousta kun on ihan pakko, muista kertoa, että kyseessä on jousto.
Miksi ihmeessä olet edes ajautunut tilanteeseen, jossa miniäsi antaa sinulle ohjeita? Ei ihmissuhteisiin, edes miniä-anoppi-suhteisiin tarvitse käyttöopasta. Hankalia ihmisiä löytyy kyllä, mutta heidän kanssaan tulee oman kokemukseni mukaan toimeen parhaiten olemalla johdonmukainen ja varma omista mielipiteistään, haluistaan ja aikomuksistaan (siskollani on erittäin vaihteleva mieliala, joten minulla on asiasta kokemusta).
Miksi olet miniäsi palveluksessa ja vielä noin alistetussa asemassa?
Sinuna menisi mieluummin työttömyyskortistoon.
Miksi anopit ja miniät eivät käyttäydy toisiaan kohtaan, kuten esim. lähinaapureitaan tai työtovereitaan kohtaan?
Kylään mennään kun kutsutaan. Talossa ollaan talon tavoilla.
Kaappeja ei kaivella.
Ruokaa ei moitita.
Järjestys se on jokaisella, vaikka huonompikin.
Niinhän toimii naapurisopu.
Kummallista, että miniä/anoppisuhde on joidenkin mielestä erilainen.
Mikä se aiheuttaa?
Olen sitä mieltä, että nämä "pahat anopit" on niitä äitejä, jotka eivät ole pojistaan pystyneet irti päästämään.Ja näin ollen kaikki naiset ovat huonoja naisia heidän pikku murusilleen, täydellisilleen pojilleen.Ja kun poika onnistuu mamman vastustelusta ja martyyrin elkeistä huolimatta perheen perustamaan aloittaa äiti kulta miniän mustamaalauksen, josko edes eroaisivat ja äityliini pääsisi taas poikansa ykkösnaiseksi.
itse asiantuntija! Mustasukkaisuus näkyy kirjoituksen läpi tuhansien tietokoneiden läpi!
"Ota se korsi ensin pois omasta silmästäsi jne..."
Siis mikä mustasukkaisuus? minulla on mies, mutta ei anoppia.Puhun siitä mitä olen ympärilläni nähnyt.Joillakin äideillä on sairas suhde poikiinsa, ovat tehneet pojista poissaolevan miehensä korvikkeita ( ilman seksiä).Anoppi siinä mustankipee on ,kun poika lähtee helmoista samasta syystä kuin aviomies aikoinaan..eli naisen yletön kontrollinhalu karkoittaa kaikki ihmiset ympäriltä.
hauskoja kommentteja ;))))
Minä olen kaverille montakin kertaa kaappeja järjestellyt, miniälle sellainen ei tulisi kuuloonkaan, hän ottaa siihen mieluummin vieraan ja maksullisen henkilön.
Ruokaa ei ole mistä arvostella, ne viisi nakkia minkä hän joskus keittää tai lämmittää mikrossa miehelleen, ei juuri arvosteluja kaipaa.
Järjestyksestä meillä on niin eri käsitys että siitä emme voi edes keskustella.
Kyllän ei miniä kutsu koskaan mutta joskus kerjäämällä saan käydä kuitenkin lapsia katsomassa.
Naapurien kanssa olemme huomattavasti paremmassa sovussa ;))))
Mitäs menet miniän luo, jos niin kärsit siellä?
Sanoin ed. puheenvuorossani, että naapurin ruokatarjoilua ei tule arvostella.
Jos siellä tarjoillaan nakkeja, niin pärskitkö sielläkin halveksivasti? Ja älä sano, ettei naapurissa ikinä ole nakkitarjoilua. Sillä kyllä on. Nakit ovat ihan hyvää ruokaa.
Sinulla on kärsivällinen naapuri, koska päästää sinut kaivelemaan kaappejaan.
Onneksi et ole minun naapurini. Minun kaappeihini ei mene kukaan.
naurattaa ;) eta taida osata lukea toisen kirjoittamaa teksitä etkä edes ymmärrä omaa kirjoittamaasi. Rauhoituhan ja katsele rauhassa kuka mitäkin kommentoi ja opettele ainakin muistamaan mitä itse kirjoitit niin et sekoile ;))))
minäkö kaivelen naapurin kaappeja ;))))) ja kärsin ;;)))) ja pärskin nakkeja naapurissa ;)))
voi pyhä jysäys....en ole naapurissa nakkitarjoilulla käynytkään saatika kaappeja kaivelemassa ;))))) hohhoijjaa....sun kanssas
Edelleen iloisena siitä, että emme ole naapureita, onnittelen sinua sisälukutaidostasi ja kirjoitetun ymmärtämisestä.
Samassa tilanteessa, joskin tarvitsisin anopin käyttöohjeet. Yhtenä päivänä asia on näin, toisena noin. En pysy perässä. Joskus hyvänä hetkenä anoppi on jossakin toisessa yhteydessä nähnyt tämän ominaisuuden itsekin, eli mielipide ja toimintaohjeet menevät laidasta laitaan sen mukaan mistä tuulee. Mutta ihmissuhteissaan anoppi näkee itsensä alituisesti aina oikeassa olevana, muissa aina kaikki vika.
Välimaaston löytäminen työlästä. Aina puhaltaa ihan toisaalta. Yritin aikani, nyt pyrin suhtautumaan kuin ikävään naapuriin tai työkaveriin eli anopin puhuessa mietin ihan jotain muuta ja jätän höpinät omaan arvoonsa. Asia on jo seuraavana päivänä muuttunut toiseen suuntaan kumminkin. Pulassa on, jos lähtee siihen mukaan.
Yrittäkää nyt hyvät naiset tulla keskenänne toimeen.
En ota vastaan miniältäni ohjeita kuinka minun pitäisi toimia.
Ei kannattaisi edes yrittää, nauraisin koko jutulle.
Juuri noin ajattelevat ne ihmiset, jotka tekevät toisten elämästä helvetin.
Kyllä se elämä varmasti tuntuukin helvetiltä, jos yrittää koko ajan ja joka tilanteessa, määrätä ja käskyttää muita.
Katsos, kun sellainen ei onnistu, kaikkia sinä et voi koskaan määrätä. Vai olitko kenties ajatellut hakea presidentin tai ihan kuningattaren työpaikkaa?
Oletko kuvitellut, että he ovat despootteja ja itsevaltiaita?
Viimeinen taisi länsimaisesssa maailmassa olla Venäjän tsaari Nikolai II, joka oli Jumalan armosta yksinvaltias.
Monessa Afrikan maassa maan isä on raaka tyranni, mutta en voi kuvitella, että vertaisit suomalaista appivanhempaa Idi Aminiin.
Mutta kai niitäkin vertailijoita lienee.
En puutu lasteni ja heidän puolisoidensa elämään.
Autan jos todella tarvitsevat apua.
Mutta muuten pidän omat menoni, enkä ala hypyytettäväksi.
Näin mielestäni pitää olla.