Opiskelen ammatillisessa oppilaitoksessa , olen lähemmäs 30v. nainen niiden nuorten joukossa siellä siis...ns. kaverikseni on opiskeluaikojen alusta lyöttäytynyt 16-vuotias likka, samalla luokalla viel ollaa....olen sellainen niinkuin moni meistä ihmisistä varmaan on että kaipaa omaa rauhaa välillä, ja tää likka seuraa mua koko ajan, välitunnille, vessaan, pummii jämiä tupakast, vahtii mitä teen, vahtii ilmeitäni, ei anna hetkeäkään rauhaa, on niin sanotusti tarrautunut kiinni, läheisriippuvainen tai jotain...mua ahistaa ihan oikeesti joka päivä kun en saa olla rauhassa!!!!voihan kavereita olla mut toi menee liian pitkälle!!apua mitä teen kun en suoraankaan kehtaa sanoa että "mee muualle" tms. mitä hittoo tollasen ihmisen kaa siis....miten siit pääsee eroon????en jaksa enää....
mitä tehdä:/
alkaa ahistaa.........
5648
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
susta jotain äidinkorviketta kai....Yritä vaikka johdatella häntä muitten tyttöjen joukkoon....
Olisi hyvä kun voisit vaikka muutaman päivän olla joskus koulusta pois niin varmasti sillä välillä oppisi olemaan niiden muidenkin kanssa.
joo ja kuvittele että monet ihmiset elää tommosessa parisuhteessa kymmeniä vuosia. Ja semmosesta mustasukkasesta läheisriippuvaisesta, narsistisesta ja väkivaltaisensorttisestakin onkin tosi vaikeeta päästä eroon. Niin monta käsittämätöntä tarinaa on kuultu. Terapiat ei auta, poismuutto ei auta ellei jaksa olla tosi tiukkana ja laittaa syrjään kaikki säälintunteensa ja syyllisyydentunteensa. Tommosista ei pääse eroon kuin ryhtymällä kylmäksi ja inhottavaksi, eikä ainakan ilman hyviä ystäviä jotka tukee ja kannustaa ja auttaa yli vaikeimpien karikoiden. Eli jos sulla on taipumusta joutua tontyyppisten ihmisten "kavereiks", oo varuillas myös parisuhteiden kanssa...
Enkä tarkota sitte mitään "normaalia" ihastumiskuvioo, jossa ei millään malttas pysyä erossa siitä toisesta. Ehkä sillä sun teinillä on menossa semmonen, ne tunteet on vaan ihania ja käytävä läpi. Mutta mulle tuli nyt mieleen tommoset vakavammat asiat.
Kohta alkaa onneksi kesälomat, niin saat siitä rauhan siksi aikaa.
Asuin opiskeluaikoina solukämpässä, jossa meitä oli kolme likkaa yhteensä. Toisen kanssa synkkas hyvin, mutta tää kolmas oli tällainen, ei välttis ihan terve. Takertu ja seurasi kaikkialle kuin varjo. Hällä oli myös erilaisia rituaaleja joita toisti päivittäin jne. Eli jotai neuroottista käyttäymyistä muutenkin. Tuo asunto oli onneks homeessa ja mä tosi allerginen, joten sain hyvän syyn alkaa heti hakemaan uutta asuntoa. Tämä toinen, jonka kanssa synkkas hyvin, tunsi kai sääliä tätä kolmatta kohtaan, kun ehdotti, että etsitään yhdessä uusi kolmen asuttava solu. Minä laitoin jyrkän - EI - sanan kehiin. Päätin, että mieluummin vaikka yksin olkimajassa, kuin että oma vapaus riistetään! Ehkä olin ilkeä ja sydämetön, mutta pakko se on ajatella omaa jaksamista! Ei kenenkään ole pakko alkaa täysi-ikäiselle huoltajaksi! Lopulta etsimme tämän toisen kanssa, jonka kaa meni hyvin yksiin, kahden asuttava solu. Ehkei tuollaisessa auta ku selkeästi osoittaa, ettei halua toisen roikkuvan perässä. Olla siis pikkasen "tyly". Vaikkei se niin kivaa oliskaan.
IHAN SUORAAN että haluat omaa rauhaa ja esim että haluat/osaat käydä vessassa yksinkin jne.
Olen ite kolmekympppinen ja olen huomannut että ihmisille itää uskaltaa sanoa mitä aattelee! Sitä en nuorempana tiennyt...
Ihan ystävällisesti ja asiallisesti vaan. Muu ei auta...