Kuvitellaan että olisit mies, joka seurustelee uudessa muutaman kk kestäneessä seurustelusuhteessa. Olisit kahden lapsen yhteishuoltaja. Lapsesi olisivat äidillään viikonloppuna (kuten joka toinen vkl). Lähtisitkö rakkaan harrastuksesi pariin viikonlopuksi vai viettäisitkö aikaa naisystäväsi kanssa? -Olisiko se ratkaiseva tekijä, että tuo naisystävä ei vielä olisi valmis viettämään öitä yhdessä (lapsensa kotona).
Vai se, että "minä kyllä harrastan aina kun mahdollista, tykkää naisystävä mitä tahansa"...?
Tällaisia tulee mieleeni omalla kohdallani. Ehkä se naimisissaoleminen ja lasten kanssa eläminen yksin heitä huoltaen nyt "kostetaan" tässä nykyisessä suhteessa? Nyt jo puheissaan odottelee että pääsisi lisää harrastustensa pariin. Meidän tapaamisistamme ei niinkään ääneen intoile.
Kai sitä pitäisi unohtaa, että itse kaipaa yhdessäoloa. Enkä tarkoita mitään jatkuvaa kyhnäämistä, koska se ei tässä suhteessa toteudu ihan heti.
Jos joku kirjoituksesta sai jotakin selvää, niin heittäköön kommentilla. :)
Vai se, että "minä kyllä harrastan aina kun mahdollista, tykkää naisystävä mitä tahansa"...?
Tällaisia tulee mieleeni omalla kohdallani. Ehkä se naimisissaoleminen ja lasten kanssa eläminen yksin heitä huoltaen nyt "kostetaan" tässä nykyisessä suhteessa? Nyt jo puheissaan odottelee että pääsisi lisää harrastustensa pariin. Meidän tapaamisistamme ei niinkään ääneen intoile.
Kai sitä pitäisi unohtaa, että itse kaipaa yhdessäoloa. Enkä tarkoita mitään jatkuvaa kyhnäämistä, koska se ei tässä suhteessa toteudu ihan heti.
Jos joku kirjoituksesta sai jotakin selvää, niin heittäköön kommentilla. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilmaisinkohan epäselvästi. Yö silloin toinen tällöin on vietetty molempien osapuolten mahdollisuuksien mukaan (lue:lapset...) miehen luona. Ja ihan päiväs-/ilta-aikaankaan emme kumpikaan ole pihdanneet silloin kun yhdessä olemme aikaa viettäneet. :) Eli nyt ei kommenttisi osunut oikeaan...
Siis mulla olisi pari lasta jokka olisi joka toinen viikoloppu mun tykönä?
Uusi naisystävä ei voi olla, kun se ei tykkää olla siellä lasten kanssa samaan aikaan.
Sitten mulla olisi toisena viikoloppuna mahdollisuus harrastaa jotakin mulle rakasta harrastusta ja sä kysyt, että lähtisinkö harrastamaan?
Miksi et menisi mukaan?
Lasten kanssa sä et voi kilpailla, äläkä heidän tapaamisista koita miestä syyllistää, jäät nimittäin varmaan toiseksi. Jos meinaat olla pidempään miehen kanssa, niin kyllä sun tarvii niihin lapsiinkin joskus tutustua.
Kyse ei ole todellakaan siitä, etten minä hyväksyisi hänen lapsiaan - eikä siitäkään, ettei hän hyväksyisi minun. Vaan siitä ongelmasta (vai teenkö nyt turhasta ongelmaa; ehkä jonkun mielestä), että silloin kun miehellä EI ole lapsia, hän asettaa A.I.N.A. harrastukset etusijalle minuun nähden. Ja miksikö en voi lähteä mukaan? Koska en voi jättää kahta lasta yksin viikonlopuksi. Mikseivät mene isälleen? Koska hän on kuollut.
Ei kuulosta helpolta, eihän? :)
Siis ongelma on siinä, että sun mielestä miehen harrastukset aina peittoo mahdolliset vähät kahdenkeskiset hetket?
Kyllä niitäkin pitäisi tavalla tai toisella järjestää, muuten ei homma pääty hyvin.
Osuit naulan kantaan! Koska suhteemme on vielä alkuvaiheessaan, en ole nähnyt viisaaksi heittää kitkeriä kommentteja asiasta. Mutta pidemmän päälle on mahdotonta elää niinkään, että joka toinen vkl hänellä on lapset ja joka toinen vkl hän on harrastuksissaan. Kuten sanoit, eihän se tule toimimaan ihan noinkaan. ...Vaikka harrasukset ovat itsekullekin tärkeitä, on kai suhde ja rakkaus kuitenkin tärkeämpää. Mutta annan ajan kulua ja ymmärrän kyllä häntäkin.
P.S. Taitaa olla maanantai...sataa... :)
ettäs meninkin laitteleen viikonloppuna venettä, se on varmin keino saada kunnon takatalvi :(
Ei vainenkaan mua ei nyt potuta mikään :D
Etkö sä voisi sitten ehdottaa miehellesi jotakin yhteistä juttua ja hommata lastenvahtia?
Ett ainaski kainostelet miehesi lapsia. Tuntuu että nyt tulee kärpäsestä härkänen. Oon varmaan huono vastaamaan kun ei ole niitä lapsia mutta mikä estää ottamasta lapsiasi mukaan harrastuksiin. Tuskin ny A.I.N.A harrastukset on etu sijalla tai sitten ollaan pahasti metässä. Minusta yhdessäolo on sovittelua ei määräämistä ja kiristystä
Jos nyt oikein vielä valitan niin totean, että omat lapseni ovat niin murkkuja jo, ettei mitään lastenvahtia enää... :) Mutteivat vielä siinäkään iässä, että voisi koko vkl:ksi jättää keskenään.
Kyllä yhteistäkin menoa suunnittelemme kun on sopiva aika.
Heh, äsken mietin asiaa ja kyllä nyt ON maanantai ja jotain muutakin vielä "pielessä" :))
Mies harrastaa ja minä vikisen niin kauan kuin vikisen ottamatta asiaa puheeksi. Eiks se usein näin mene! :)
Kiitos kommenteistasi ja eiks ne oo luvanneet tänne lämpimämpää - pääsette veneilemään. Niin, miesystäväni vene on vielä laittamatta kuntoon- sitten järvelle jollain kokoonpanolla!
Oon mies ja en seurustele (tällä hetkellä) ja ei oo lapsia. Mutta lähen harrastuksen pariin ja syy on siinä ett se nosti ukon pintaan jostain itesäälin pyörteistä. Mikä estää lähtemästä mukaan? En sitä sano jotta parisuhteessa ei voi tehdä myönnytyksiä ja viettää naisystävän kanssa aivan kahdenkeskeisiä viikonloppuja mutta tunne on sellanen jos aletaan rajoittaan harrastuksia puolin ja toisin niin se ei hyvään pääty. Jos harrastus on kilpailuluontoinen painu kannustaan tuut saamaan menetetyn ajan takas älä ainaan ala morkkaan ett taasko tuonne on lähettävä.On muuten varmin tapa päästä ukostas eroon ja jos todella välität niin tuskin sitä haluut. Tää on vain mielipide ja valitettavasti läheltä nähty ja ei hyvään päättynyt, no ku väärä harrastus ja tästä lähin kysyn seurustelun alku vaiheessa hyväksyykö harrastuksen ja jos ei niin: naps" ja takas sinne mistä on tullukin!
en uskonut sinulta tuollaista tekstiä.
Petyin ja tuli ex mieleen.
"silti ihan hyvällä"
Sitä tulee kärtyseks ajan myötä. Se vaan on jos harrastus on saanut ajatukset pois siitä syöveristä sitä myös arvostaa ja toiseks jos toinen nalakuttaa ja pistää joka asiaan kapuloita rattaisiin siinä tulee harrastus yhä läheisemmäks ja autotalli kutsuu... Jos tämä porukka jonkas kanssa liikutaan niin pidetään niitä pisteen keruu iltoja eli pidetään vaimoja/ tyttöystäviä hyvänä (joilla on) ja unohdetaan harrastus. Minusta parisuhde on joustavuutta ja siihen mennään ja se aika toiselle kaivetaan vaikka väkisin mutt harrastuksesta periks antaminen ei saa olla yks puolista. Teksti saatto olla aikas kärkevää mutt kokemuksesta en lähe enää toiselle antaan periks myötäänsä siitä ei saa muuta kuin rupia pers....n ja maksut perästä.Ja miks lopetta homma mikä on parasta mitä voi housut jalassa tehä:DDD
noi kaks ei olis toistensa korvaajii vaan toistensa täydentäjii. sillee, et vaiks se yhteine aika olis kultaaki kalliimpaa, nii omaaki aikaa tarvii olla.
niitte kai pitäis täydentää toisiaan eikä sulkee toisiaan pois.
et se ketä menee, sen pitäis kai tajuta, et yhdessäki pitäis olla ja järkätä sille tilaa. ja se ketä ei olis nii aktiivisesti menos, sen pitäis tajuta, et se menemine olis yhdessäolon takii tärkeetä.
kompromissii teidän pitäis kai lähtee hakeen toho juttuun.. ja tää osaa oikeen sanoo mitä sitte, jos se kundi kelaa, et sen harrastukset olis tärkeempii kuin ihmissuhteet. äijät osais olla joskus melkosii pölkkypäitä. monesti tajutaan juttui vasta sitte, ku olis liian myöhästä.
Harrastus vai addiktio kyseessä? Onko aina kiinni harrastuksessaan? Hyvät huippu-urheilijat usein ovat, kuten fanaattiset keski-iän finlandiahiihtäjät/maratoonaritkin.
Mutta naisen vimma asettaa miehen rakkaat harrastukset kilpailulinjalle itsensä kanssa on kyllä uskomatonta. Itse seurustelin ja menin naimisiinkin femakon kanssa, joka yritti rajoittaa minulta harrastusta, joka oli minulla ollut jo vuosia ennen seurustelun aloittamista ja jota hän itse innolla seurasi ja kulki mukana suhteen alkuaikoina.
Ei onnistunut vaikka harrastuksen lopetinkin myöhemmin, kun kasvoin siitä ulos.
"Se mihin hän sinussa ihastuu, sen hän haluaa sinulta myöhemmin kieltää" Voi teitä naisia.