Sanoitteko jäähyväiset?

Nooh, tutulta kuulostaa. Luulenpa, että useimmat erot ovat tuollaisia. Meillä ainakin oli. Koko prosessi oli aivan outo. Kumppani ilmoitti haluavansa eron. Sen jälkeen alkoi uhkailu, kiristys ja parjauskamppanja.

Sellaisessa tilanteessa ei tuntunut oikealta kiittää yhteisistä vuosista. Tai hyvästellä ja toivottaa hyvää jatkoa.

Ehkäpä on niin, että joskus jättäjän on pakko kiihdyttää itsensä pyhään vihaan, jotta voisi tehdä eron kunnolla. Ehkä sellaisessa tilanteessa, jossa ihminen joutuu valitsemaan tulevaisuutensa suunnan, hänen täytyy perustella voimakkaasti itselleen, miksi se toinen vaihtoehto on huono. Siksi mahdollisuuskin toiseen vaihtoehtoon on tuhottava.

Kyllähän aikuinen ihminen toki ymmärtää milloin omien tekojen ja puheiden takia paluuta jonkun ihmisen yhteyteen ei enään kertakaikkiaan ole. Joillekin ihmisille sellainen kertakaikkinen riuhtaisu on tarpeen.

Toisinaan se riuhtaisija katuu ja hakee yhteyttä. Minä ainakaan en sellaisessa tilanteessa halunnut mitään yhteyttä enään. Vaikeassa tilanteessa ihminen näyttää oikean minänsä. Miksi ahneeseen, pahaa tehneeseen ihmiseen pitäisi olla yhteydessa vaikka 90% yhteisestä ajasta olisi ollut hyvää? Kyllä se oikea karva siinä erossa paljastui.

Hyvä niin.

ei mitään sanottavaa hänelle

Erosimme yhteisestä sopimuksesta ilman vihaa, joten sanoimme myös jäähyväiset käymällä eropapereiden allekirjoituksen yhteydessä syömässä häissämme kaasona ja best manina olleiden ystäviemme kanssa.

Ei siinä tilanteessa sanota yleensä hyvästejä.
Saa olla tyytyväinen jollei saa kuulla solvauksia.

Miten ihmeessä joku ajattelee, että jäähyväispuheet kuuluisivat eron loppuun kun koko
muu elämä ja ajastusmaailma on täysin sekaisin.
Onko täällä kirjoittelevat eronneita vai muuten
vain tästä aiheesta kiinnostuneita ja nokkansa joka paikkaan lykkääviä.

Ero on pitkä prosessi. Riippuu siitä missä vaiheessa prosessia fyysisesti erotaan, kuinka ero saadaan vietyä loppuun.

Itse kävimme parikin kertaa piknikillä, noin kaksi vuotta eron jälkeen ja jätimme jäähyväiset. Silloin mieli on rauhottunut ja pystyi sanomaan myös ne kiitokset. Parasta siinä oli, että sitten oli täysin valmis uuteen eikä liiton "kummitukset" seurannneet perässä.

Loppuun saakka viety ero surutyön jälkeen tuntui todella hyvältä!

Eipä ollut mitään sanottavaa. Menin sanattomaksi ex-vaimon pudottamasta pommista. Joskus tekisi mieli otta puhelin käteen ja sanoa, mutta mitäpä sillä on enää väliä.

Enpä tuota kommentoinut, muutin pois ja sanoinkohan hei. en kiittänyt vuosista joina toinen yritti tuhota minut, en itkenyt onnesta, olin aika jäässä ja tunteeton, ainut mihin voimat riittivät oli selviytyä seuraavaan päivään.

En koskaan kiitä, en hyvästele, en sano yhtään mitään, onneksi muksut ovat niin isoja että osaavat hoitaa asiansa toisen osapuolen kanssa ilman yhteyden ottojani.

Ositus meni hyvin koska luovuin kolmanneksesta, en jaksanut pitkittää asiaa, en tapella, halusin summan jolla selviän uuteen alkuun.

Kyllä joskus kaikki on revittävä rikki, koska suuri mätäpaise ei muuten purkaannu, eikä lähde paranemaan.

Eip siinä hyvästelty, oltiin jo muututtu niin vieraiksi toisillemme. Vihaa ja katkeruutta jäi molemminpuolin suhteen jälkeen, sen jälkiin. Toisaalta myös helpotti lähteä, oltiin vain riidelty kuukausia ennen eroa. Ei sitä jaksanut enää. Yritin jotain kaunista sanoa erään puhelinkeskustelun aikana, mutta meni sioille. Toinen kun näkee huutamisen ainoana tapana kommunikoida.

Mutta sitten on toinenkin ero takana, lyhyemmästä suhteesta. Silloin molemmat itki, oltiin vihaisiakin, mutta hyvästit sanottiin. Toinen sanoi: "En tarkoittanut sua koskaan loukata".

Laitoin silloisen Yön uuden levyn soimaan Rakkaus on lumivalkoinen,, Menin viereen ja ilmoitin että en jaksa enää ja mun on pakko lasten kanssa lähteä. mies alko itkee. jonkun viikon päästä muutimme eri paikkakunnalle. pian käytiin ajelemassa syksyisenä sadeiltana ilman lapsia. Juteltiin ja itkettiin. Mies toi minut kotipihalle ja radiosta alkoi soimaan yön Niin on muistoja vaan.. Nii sitä erottiin, aikaa on kulunut vuosia, mutta ollaan vieläkin tosi hyvät kaverit.