AVOERO JA LAPSI

Haluan erota avomiehestäni, mutta en voi. Minulla on edellisen mieheni kanssa ihana tyttö, koulussa. Lapseni kärsii tästä suhteesta aivan kamalasti. Tyttö tykkää "isäpuolesta" ihan kamalasti, mutta minä en. Mies on ihana, luotettava ja kaikkea, mutta niin erilainen kuin minä. Meillä ei ole yhtään yhteistä harrastusta saatika kiinnostuksen kohdetta.

Tyttärelläni on koulussa ennyt hyvin niin kauan kun olemme yhdessä olleet. Heti kun meillä on tullut rakoilua suhteeseen (heitin miehen kerran yösi ulos)tyttöni muuttui agressiiviseksi ja taas alkoivat vanhat tutut ongelman myös koulussa.

En uskalla erota miehestäni lapsen takia, en tahdo että lapseni kärsii erostamme ja heidän yhteisistä hetkistään. Tiedän, että erosta ei seuraisi muuta kuin vaikeuksia koulussa...

Surullista mutta totta. Minun täytyy vain kärsiä tämä elämä...
131264
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Mikä teidät sai yhteen, jos teillä ei ole avosi kanssa mitään yhteistä? Vai onko vain tapahtunut normaalia väljähtymistä suhteessa? Sinulla on ollut useampia (tai ainakin yksi) aiempia parisuhteita, mihin ne ovat kaatuneet? Mitä niistä voisi oppia? Pelkästään lapsen takia ei kannata pysyä suhteessa, lapsi kyllä vaistoaa vaikeudet jossain vaiheessa, mutta periaatteessa hyvää suhdetta kannattaa yrittää elvyttää jos se on vain laimentunut.

Äänestä
  • epäilenpä vain,että teidän suhteessa on ny ne hyvät asiat jääneet arjen alle,niin sanotusti.Koittakaa keskustella asiasta,jos mies on ihana ja kaikinpuolin ok,miks ettiä toinen????Ilmeisesti miehesi on todellinen herrasmies,kun lapsesikin hänestä tykkää!Mikä vittu ihmisiä vaivaa,kun maristaan olemattomista?Varo,ettei sulle käy niin,että eroat miehestäsi ja huomaat tehneesi virheen ja on liian myöhäistä.Antaisin sulle miellelläni ex-mieheni,hän oli herrasmiesmäinen,meillä oli jotain yhteisiä juttujakin,mutta hän ikävä kyllä paljastui valehtelevaksi ja pettäväksi mulukuksi!!!!

    Äänestä

  • piti mennä nimimerkille avoero ja lapsi

    Äänestä

  • HELPPO YHTÄLÖ: Taas yksi YH-äippä etsii ELÄTTÄJÄÄ! (ja vaihtelee äijiä mielensä mukaan ja tumppaa edellisen kun ottaa uutta tilalle!)

    Äänestä

  • Totuus. kirjoitti:

    HELPPO YHTÄLÖ: Taas yksi YH-äippä etsii ELÄTTÄJÄÄ! (ja vaihtelee äijiä mielensä mukaan ja tumppaa edellisen kun ottaa uutta tilalle!)

    "Mies on ihana, luotettava ja kaikkea, mutta niin erilainen kuin minä. Meillä ei ole yhtään yhteistä harrastusta saatika kiinnostuksen kohdetta....Minun täytyy vain kärsiä tämä elämä..."

    Kirjoittaja taitaa kuulua niihin ihmisiin, jotka laittavat vastuun omasta onnellisuudestaa elinkumppanin harteille. Opetelkaa ihmiset ensin olemaan onnellisia yksin ja sitten vasta muuttakaan yhteen! Ja jos ei tavallinen arki mukavan ihmisen kanssa riitä, niin on parempi ylläpitää kahden huushollin systeemiä. Ei se toinen ihminen ole olemassa vain sinua viihdyttääkseen ja huvittaakseen ja sitten kun ei enää ole koko ajan hirveän jännää ja säkenöivää koko ajan (eli rakastumisvaiheen jälkeen ollaan siirtymässä kumppanuuteen), toteat että elämä on yhtä kärsimystä:O

    P.s. Tilastojen mukaan kerran eronneen mahdollisuudet onnistua myöhemmissä suhteissa laskevat kuin lehmän häntä suhteesta toiseen. Mutta vika on tietysti aina siinä, että ne ihanat miehet/naiset muuttuvat kaikki tyynni törpöiksi tai nalkuttajiksi parissa vuodessa.

    ))Huokaus((

    Äänestä

  • Totuus. kirjoitti:

    HELPPO YHTÄLÖ: Taas yksi YH-äippä etsii ELÄTTÄJÄÄ! (ja vaihtelee äijiä mielensä mukaan ja tumppaa edellisen kun ottaa uutta tilalle!)

    On se vaan helppo mollata :(

    Kauan olen ollut yksin. 5 vuotta. JA yksin olen myös lapseni hoitanut samalla opiskellen. Että eipä ole helppoa ollut.

    Äänestä

  • hhllsooh kirjoitti:

    "Mies on ihana, luotettava ja kaikkea, mutta niin erilainen kuin minä. Meillä ei ole yhtään yhteistä harrastusta saatika kiinnostuksen kohdetta....Minun täytyy vain kärsiä tämä elämä..."

    Kirjoittaja taitaa kuulua niihin ihmisiin, jotka laittavat vastuun omasta onnellisuudestaa elinkumppanin harteille. Opetelkaa ihmiset ensin olemaan onnellisia yksin ja sitten vasta muuttakaan yhteen! Ja jos ei tavallinen arki mukavan ihmisen kanssa riitä, niin on parempi ylläpitää kahden huushollin systeemiä. Ei se toinen ihminen ole olemassa vain sinua viihdyttääkseen ja huvittaakseen ja sitten kun ei enää ole koko ajan hirveän jännää ja säkenöivää koko ajan (eli rakastumisvaiheen jälkeen ollaan siirtymässä kumppanuuteen), toteat että elämä on yhtä kärsimystä:O

    P.s. Tilastojen mukaan kerran eronneen mahdollisuudet onnistua myöhemmissä suhteissa laskevat kuin lehmän häntä suhteesta toiseen. Mutta vika on tietysti aina siinä, että ne ihanat miehet/naiset muuttuvat kaikki tyynni törpöiksi tai nalkuttajiksi parissa vuodessa.

    ))Huokaus((

    Rakastumisvaihetta ei meidän suhteessa ikinä ollut. Ajauduttiin vaan yksiin... Säälittävää eikö :(

    Sanoisin, että olisin onnellisempi yksin, kun ei tarvitsisi toisesta koko ajan huolehtia kuin pienestä lapsesta (siis miehestä)...

    Äänestä

Pitakaa kotianne kasassa. Te voitte elaa aivan taydellisesti yhdessa ilman "rakkauden ja himon kiihkoa". On olemassa perhekuntia joissa jokainen puhaltaa yhteen hiileen saadakseen lampoa. Ja tuotahan lapsesi kaipaa.

Jos sina taas revit lapseltasi laheisen ihmisen johon han on kiintynyt ja johon han luottaa, teet valtavan virheen.

Sina VOIT kaantaa ajatuksen juoksusi positiiviseen: tue miestasi niin paljon kuin voit, sen sijaan etta pahoinpitelet hanta ja heitat ulos - pysahdy, ajattele ja kaanna mielessasi ilkea lause kauniiksi ja laske se sitten vasta suustasi ulos.

Kayttaytymalla kohteliaasti ja myotatuntoisesti vetaa AINA pidemman korren.

Kuten jo olet kertonut, miehessa ei ole vikaa joten nyt vain lapsen, itsesi ja miehen takia negatiivisuus positiiviseksi!

Äänestä

miks ihmiset eroaa arjen takia kun on tylsää...jos kaikki on muuten ok...Miks tehä laps jos haluu elää hullaantumis vaihetta ja vaihtaa kumppania ku pipoa...
Mut mikäpä minä olen sanomaa kun rakastuin alkoholistiin ja uskoin sen kaikki valheet ja tein jopa lapsenki ja nyt kärsitää kaikki siitä...

Äänestä

Mitä ihmettä valitat? Sinulla on mies, joka maksaa itselleen vieraan lapsen elatuksen ym. Ota itsellesi yksi hänen harrastuksistaan, sillä sekin asia selviää.

Tai voithan aina mennä töihin. Silloin ei olisi niin paljon aikaa miettiä hölmöyksiäsi.

Äänestä
  • YKSI: MINÄ ELÄTÄN MEIDÄN TALOUDESSA KAKSI AIKUISTA JA YHDEN LAPSEN

    KAKSI: EN VAADI EX MIEHELTÄNI ELATUSAPUA

    KOLME: TEEN KAHTA DUUNIA MAKSAAKSENI TÄMÄN KAIKEN, JOTTA UKKONI VOI RELLESTÄÄ!!!

    että revi siitä. SAMPERIN KAIKENTIETÄVÄ!!!

    Äänestä

  • nippe kirjoitti:

    YKSI: MINÄ ELÄTÄN MEIDÄN TALOUDESSA KAKSI AIKUISTA JA YHDEN LAPSEN

    KAKSI: EN VAADI EX MIEHELTÄNI ELATUSAPUA

    KOLME: TEEN KAHTA DUUNIA MAKSAAKSENI TÄMÄN KAIKEN, JOTTA UKKONI VOI RELLESTÄÄ!!!

    että revi siitä. SAMPERIN KAIKENTIETÄVÄ!!!

    Avosi ei siis olekaan kunnon mies? Ei tuollaisen katseleminen ole varmaan pidemmän päälle hyväksi lapsellekaan, varsinkaan jos se tekee sinut katkeraksi. Saa lapsi vain huonon kuvan parisuhteista. Pidemmän päälle olisi varmaan hyvä, että äiti olisi onnellinen, vaikka se vaatisi eroamista.

    Äänestä

sinun tilanteessa. Ex kasvatti lastani kuin omaansa, mutta toisaalta minä maksoin kaikki viulut. Minulle mitta tuli lopullisesti täyteen hänen uskottomuudesta. Eli minun oli valittava oman hyvinvointini ja osittain lapsen hyvinvoinnin väliltä. En jaksa 30v. katsellla pettävää miestä. Ajattelin että mielummin olen yksin kuin pettävän ja siivestävän, mutta hyvän isän kanssa.
Mutta kyllä sitä monta vuotta itse kärsi ja katsoi älyttömyyksiä lapsen takia eli ymmärrän hyvin mitä käyt läpi tällähetkellä.
Erosta mennyt puolisen vuotta ja oikeastaan lapsi voi hyvin tällähetkellä. Koulukin sujuu mukavasti:)
Fuck the kulissiliitot!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nippe kirjoitti:

Haluan erota avomiehestäni, mutta en voi. Minulla on edellisen mieheni kanssa ihana tyttö, koulussa. Lapseni kärsii tästä suhteesta aivan kamalasti. Tyttö tykkää "isäpuolesta" ihan kamalasti, mutta minä en. Mies on ihana, luotettava ja kaikkea, mutta niin erilainen kuin minä. Meillä ei ole yhtään yhteistä harrastusta saatika kiinnostuksen kohdetta.

Tyttärelläni on koulussa ennyt hyvin niin kauan kun olemme yhdessä olleet. Heti kun meillä on tullut rakoilua suhteeseen (heitin miehen kerran yösi ulos)tyttöni muuttui agressiiviseksi ja taas alkoivat vanhat tutut ongelman myös koulussa.

En uskalla erota miehestäni lapsen takia, en tahdo että lapseni kärsii erostamme ja heidän yhteisistä hetkistään. Tiedän, että erosta ei seuraisi muuta kuin vaikeuksia koulussa...

Surullista mutta totta. Minun täytyy vain kärsiä tämä elämä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu