Olen aika kokematon treffailija, kuitenkin ikää jo lähemmäs 30v.
Ongelmani on seuraavanlainen:
Olen nyt käynyt treffeillä muutamaan otteeseen tyypin kanssa, joka ei herätä minussa mitään (into)himon tunteita. Edes pieni pusu tai halaus ei kiinnosta. Treffit ovat sujuneet mukavasti ja keskustelut ovat olleet vilkkaita, tyyppi on mukava, älykäs, hauska, sosiaalinen yms.. Seuraavat treffit on jo tiedossa, siis saman tyypin kanssa. Pitäisikö tässä nyt tapailla ja toivoa että mielenkiintoni heräisi myös muuten vai onko turhaa?
Onko kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta, miten silloin toimitte?
Ongelmani on seuraavanlainen:
Olen nyt käynyt treffeillä muutamaan otteeseen tyypin kanssa, joka ei herätä minussa mitään (into)himon tunteita. Edes pieni pusu tai halaus ei kiinnosta. Treffit ovat sujuneet mukavasti ja keskustelut ovat olleet vilkkaita, tyyppi on mukava, älykäs, hauska, sosiaalinen yms.. Seuraavat treffit on jo tiedossa, siis saman tyypin kanssa. Pitäisikö tässä nyt tapailla ja toivoa että mielenkiintoni heräisi myös muuten vai onko turhaa?
Onko kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta, miten silloin toimitte?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yläpää sanoo kyllä, alapää sanoo ei. Kumpaa se sydän kuunteleekaan :-)
Yläpäällä on helpompi valita ystäviä, mutta pariutumiskuvioissa alapään mielipidettä ei voi oikein ohittaa.
Mukavaahan se olisi jos ylä ja alakerta olisi samaa mieltä, mutta itse ehkä kallistuisin seuraavan potentiaalisen kumppanin etsinnän aloittamiseen.
En toisn ole nainen, enkä voi puhua asiasta muutenkaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Itseasiassa pelkään että elämäni aikana törmään vielä useasti vastaavanalisiin tilanteisiin tarinan miesosapuolen kohtalotoverina...
sanoa sitten että haluaa mielummin olla vain kaveri. Voihan hyvin olla että tunne on molemminpuolinen ja toinenkin pähkäilee just samaa asiaa. Voihan se toisaalta olla että himon puute johtuu alkukankeudesta, jännittämisestä ym. ja löytyy myöhemmin. Joka tapauksessa kannattaisi olla mahd. suora ja rehellinen. Itse ainakin niin toivoisin jos olisin tämän miehen asemassa.
ole aika yksilökohtaista. Itse en ole tuntenut minkäänlaista suurta intohimoa tai ihastusta yhtäkään naista kohtaan tutustumisen alussa ja tuskin niin tulee koskaan käymäänkään, se vie aikaa ja siihen on oppinut tyytymään. Toiset sitten voivat ihastua välittömästi. Ei kai tuollaisessa tilanteessa voi muuta kuin olla rehellinen itselleen (ja toiselle) ja tehdä niin kuin oikealta tuntuu.
THE Tunnetta toista kohtaan,ei kannata jatkaa. Toisista vaan lähtee sellainen kaveri-viba,ja sitten niistä harvoista ja valituista lähtee se klik tunne,jonka takuu varmasti huomaa!
Niin sitä minäkin tässä ajattelin, ettei tästä tämän enempää tule varmasti ajankaan kanssa. Kiitoksia rohkaisevista kommenteista.
Minkä takia pitää kysyä mielipidettä omaan ongelmaasi muilta? Etkö itse edes tiedä mitä tunnet saati haluat?
Jotkut tykkää osoitella sormella, jotkut ei häpeä sitä että vaikeissa / tärkeissä asioissa voi etsiä mielipietäitä ja näkökantoja oman päänkin ulkopuolelta.
Jotain kokemusta asian tiimoilta on. Jos toinen ei herätä mitään muuta kuin "kiva jutella" fiiliksen vielä toisellakaan tapaamisella, niin kyllä se jää mitä todennäköisimmin vain kaveruudeksi. Tietysti joku voi syttyä hitaammin, joten mitään absoluuttista totuutta ei tässä(kään) asiassa ole olemassa.
Miten vastapuoli, onko hän kuumana sinun perääsi, vai yhtä kaverillisin fiiliksin?
näyttää. Kokemukseni mukaan parhaimman ja kestävimmän suhteen saa ihmisen kanssa jonka kanssa se yläpää toimii ensin, sitten se alapää tulee yleensä perässä. Pitemmän suhteen kantamiseen kun tarvitaan muutakin kun sitä alapään kutinaa. Yleensä nämä intohimoiset ihastukset lopahtavat uutuuden viehätyksen myötä, mutta jos jotain kestävämpää olet vailla, arvosta että olet miehestä löytänyt nämä kuvailemasi ominaisuudet... voin luvata sinulle että niitä ei löydä helposti hakiessa....
sinun kanssasi olen.
Jotenkin tuntuu, mitä nyt ihmisiä seurailee, että ne suurella tunteella ja leiskunnalla alkavat suhteet myös loppuvat yhtä nopeasti kuin alkavatkin.
Eikä sen seksin varaan oikein voi koko suhdetta rakentaa. Täytyy siinä olla niin paljon kaikkea muutakin. Että kyllä yläpäiden yhteensopivuus suhteen alkuvaiheessa on yleensä paljon parempi pohja pidemmälle suhteelle.
Olemme sopineet seuraavat treffit ja katson sitten uudestaan tilannetta. Tosiaan sen enempää ongelmaani tässä revittelemättä (mutta kuitenkin, kun tuossa joku lapsellisuudesta moitti), syy epävarmuuteeni on se, että minulla 12 vuoden parisuhde takana ja näin kokemusta treffailusta saatika useista miehistä ei ole ihan niin paljoa kuin tämän ikäsellä ihmisellä kait normaalisti on... mutta kiitoksia vastauksia ja katsellaan nyt tilannetta vielä yhdet treffit. Aurinkoista kesän odotusta kaikille.
Minä suostuin vain yhteen tapaamiseen, jos en tuntenut tuntenut lainkaan ihastusta tai seksuaalista vetovoimaa, vaikka olisi ollut kuinka komea, fiksu ja rikas mies. Pari miestä tapasin vielä toisenkin kerran, kun olivat sen verran mielenkiintoista juttuseuraa, mutta ei niistä mitään syntynyt kuin että ilmoitin että voin jatkossa tavata vain kaverimielessä (eikä tosimielellä deittaileva semmoisia tapaamisia halua, joten ei sitten tavattu enää). Joskus mietin, että olinko liian jyrkkä, kun torjuin niin monta "joka äidin unelmavävyä" mutta enää en mieti. Kun tapasin oman rakkaani, tiesin heti, että tässä on ihminen jonka kanssa lähtisin heti vaikka minne. Papin luona kävimme kaksi vuotta sitten ja olen edelleen ihastunut mieheeni:) Ei suhteeseen kannata pyrkiä jonkun sopivan ja pätevän kanssa, vaan sellaisen kanssa, jonka persoonaan ihastuu.
Tutustuin n. puoli vuotta sitten todella mukavaan mieheen, todella helppo puhua hänen kanssaan, oli huumorintajuinen, kuunteli ja kyseli, oli kiinnostunut minusta, oli hyvännäköinen (malli vielä kaikenlisäksi :D) mutta joku juttu siinä oli, ettei minua kiinnostanut. Tapasimme muistaakseni neljä kertaa, ja pari kertaa kun suudeltiin niin tuntui että pois, pois äkkiä, se oli kamalaa :/ En todellakaan tiedä mikä siinä oli ettei omalta kohdaltani intohimoa löytynyt. Jälkeenpäin harmittelin asiaa, etten antanut mahdollisuutta, mutta tajusin sitten että aina ei vain natsaa.
Tällä hetkellä olen tapaillut miestä, joka TODELLAKIN saa minut syttymään :D en voi ajatellakaan muuta kuin häntä vain!
Joten, anna miehen olla, on minun neuvoni, vaikka se saattaakin tuntua pahalta heittää "hyvä ehdokas" menemään. Jos tunnetta ei ole, niin ei sitä väkisin kannata, jossain on joku joka saa sinunkin sydämen ihan läkähdyksiin :)
Tapasin ihanan miehen. Hänessä on paljon juuri sitä mitä olen aina toivonut. Meillä on ollut monta viikkoa hyvä suhde, mutta seksielämä on aika vaatimatonta ja himotonta.
Hän hellii minua laittamalla ruokaa, mutta ei helli minua fyysisesti. Olen miettinyt ja miettinyt. Elämä hänen kanssaan olisi helppoa, mutta kyllä minä haluan enemmän. valitettavasti.
Olen tutkiskellut itseäni ja todennut, että 95% todennäköisyydellä tulisin häntä tulevaisuudessa pettämään. Kärsin niin suuresta henkisestä tyydyttämättömyydestä. Haluan halia, pussailla, kyhnyttää kainalossa jne ja hän taas ei siitä pidä. valitettavasti.
Moni nainen olisi hänestä ikikiitollinen, minä en valitettavasti ole, vaikka kuinka haluaisin.
Todennäköisesti syy on se että olet täysin tyytyväinen nykyiseen elämääsi sinkkuna etkä halua muuttaa sitä.