Haluaisin jotenkin auttaa siskoani ja tarvitsisin rakentavia ideoita, jos olisitte aikuisia ettekä aloittaisi ikuista haukkumista, luulen että tästä keskustelusta voisi olla apua muillekin. Kiitos.
Eli systeri on naisia, joka AINA päätyy varattuun mieheen. On aikuinen, 4kymppinen ulkoisesti vetävä ja hyvin kouluttautunut, töissä, on omaisuutta jne jne. Viimeiset 20 vuotta on ollut pidempiä (yli 10v) ja lyhyempiä suhteita, mutta aina mies on varattu.
Systeri on muuten hyvä tyyppi, mutta ihmissuhteissa ja etenkään miessuhteissa sillä ei ole minkäänlaista itsetuntoa. Väittää olevansa ruma ja lihava (kaunis, upea vartalo, huimat sääret), on aina laihiksella, puhuu vain ulkonäöstään ja siitä kuinka huono on. Olen koittanut miettiä onko tämä seurausta siitä, että suhteet varattuihin ovat syöneet itsetunnon kokonaan vai ovatko varatut seurausta huonosta itsetunnosta?
Olen koittanut puhua asiasta, tukea hänen itsetuntuoaan, mutta kun koko hänen maailmankuvansa on vääristynyt suhteessa omaan kroppaansa ja suhteessa miehiin. Hyville vapaille miehille hän oikuttelee ja ajaa pois, nykyään jopa ystävilleen on töykeä jos koitamme puhua asiasta. Ulkonäkökriteerit ovat poskettomat, sekä itselle että miehille ja muutenkin tavoitellaan jotain mitä ei ole olemassakaan.
Viimeisin suhde päättyi ja on taas ihan romuna ja ensimmäisenä oli hakemassa lohtua vanhalta tutulta varatulta. En enään ymmärrä enkä meinaa jaksaa tukeakaan, oma perheeni ihmettelee ja mieheni on alkanut hermostua (eka kertaa sanoi että jos vielä tulee tänne niin hän näyttää sille "hutsulle" ovea).
Tajuan, että siskon ongelma on ihan muu kuin löyhä moraali (mitä sitäkin kyllä voi moittia, mutta jos nyt unohdettais se puoli tästä keskustelusta). Eli onko teillä muilla kakkosilla samanlaisia ongelmia ja jos on, niin miten työstätte niitä? Oletteko saaneet itsenne kasaan ja pystyneet normaaliin suhteeseen? Onko jollain jotain hyvää kirjavinkkiä aiheeseen? Tai muuta rakentavaa. Kiitos jo etukäteen.
Eli systeri on naisia, joka AINA päätyy varattuun mieheen. On aikuinen, 4kymppinen ulkoisesti vetävä ja hyvin kouluttautunut, töissä, on omaisuutta jne jne. Viimeiset 20 vuotta on ollut pidempiä (yli 10v) ja lyhyempiä suhteita, mutta aina mies on varattu.
Systeri on muuten hyvä tyyppi, mutta ihmissuhteissa ja etenkään miessuhteissa sillä ei ole minkäänlaista itsetuntoa. Väittää olevansa ruma ja lihava (kaunis, upea vartalo, huimat sääret), on aina laihiksella, puhuu vain ulkonäöstään ja siitä kuinka huono on. Olen koittanut miettiä onko tämä seurausta siitä, että suhteet varattuihin ovat syöneet itsetunnon kokonaan vai ovatko varatut seurausta huonosta itsetunnosta?
Olen koittanut puhua asiasta, tukea hänen itsetuntuoaan, mutta kun koko hänen maailmankuvansa on vääristynyt suhteessa omaan kroppaansa ja suhteessa miehiin. Hyville vapaille miehille hän oikuttelee ja ajaa pois, nykyään jopa ystävilleen on töykeä jos koitamme puhua asiasta. Ulkonäkökriteerit ovat poskettomat, sekä itselle että miehille ja muutenkin tavoitellaan jotain mitä ei ole olemassakaan.
Viimeisin suhde päättyi ja on taas ihan romuna ja ensimmäisenä oli hakemassa lohtua vanhalta tutulta varatulta. En enään ymmärrä enkä meinaa jaksaa tukeakaan, oma perheeni ihmettelee ja mieheni on alkanut hermostua (eka kertaa sanoi että jos vielä tulee tänne niin hän näyttää sille "hutsulle" ovea).
Tajuan, että siskon ongelma on ihan muu kuin löyhä moraali (mitä sitäkin kyllä voi moittia, mutta jos nyt unohdettais se puoli tästä keskustelusta). Eli onko teillä muilla kakkosilla samanlaisia ongelmia ja jos on, niin miten työstätte niitä? Oletteko saaneet itsenne kasaan ja pystyneet normaaliin suhteeseen? Onko jollain jotain hyvää kirjavinkkiä aiheeseen? Tai muuta rakentavaa. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ole apua, jos itse ei sitä halua. Hänet pitäisi saada psykiatrineuvolaan keskustelemaan ongelmistaan.
Hänellä vain on huono itsetunto, kuten yleensä muillakin kakkosilla ja myös pettäjillä.
petetyillä on itsetunto-ongelmia ja pahoja sellaisia.
Erityisesti pettämisen seurauksena petetyllä on varmasti hyvinkin paljon itsetunto-ongelmia.
Mitä huonompi itsetunto, sitä kovempaa puolison uskottomuus kolahtaa. Ja mitä huonompi on pettäjän itsetunto, sitä auliimmin hän syyttää uskottomuudestaan kaikkia muita paitsi itseään. Näin se vaan on.
Uskottomuus ei kuitenkaan johdu ihmisten itsetunto-ongelmista.
lapsia katsomassa vieressä ja kärsimässä.
Siskollasi on hatara minäkuva ja ilmeisen suuria itsetuntovaikeuksia. Luulen, ettet voi auttaa häntä mitenkään muutoin kuin yrittämällä ohjata ammattiauttajan juttusille.