Kysymys aikuisille miehille
Olen aivan tavallinen, en ruma, enkä kaunis suomalainen nainen. Ei missimittoja, mutta ei xl-kokoakaan. Meikkiä kevyesti ja vaatetus nuorehkoa, muttei paljastavaa. Eli tavallinen nainen. Mutta ravintolassa olen hyvä jätkä. Saan kyllä juttuseuraa baaritiskillä ( en ota känniä ravintolassa) ja tanssimaankin pääsen. Mutta mitä edemmäs keskustelu menee, sitä varmimmin naiseuteni häviää. Mulle ei tehdä rumia, eikä kauniita ehdotuksia. Jutellaan kyllä kaikenlaisia. Olenkin monta kertaa miettinyt, minkälainen pitäisi olla ja mistä pitäisi puhua, jotta kohdeltaisiin naisena loppuiltaan asti? En nyt tarkoita seksiseuran saamista, vaan sitä, että voisi naisena eikä jätkänä lähtä myös kotiin ravintolasta. Olen kymmenet kerrat kuullut olevani vahva nainen. Tuleeko kellekkään koskaan mieleen, että koettu elämä tekee vahvaksi, mutta vahvuus on myös heikkous?! Miten olisin vähemmän vahva ravintolassa, jotta naisellinen itsetuntoni säilyisi? Kertokaa, kun en itse hokaa.....
Olen aivan tavallinen, en ruma, enkä kaunis suomalainen nainen. Ei missimittoja, mutta ei xl-kokoakaan. Meikkiä kevyesti ja vaatetus nuorehkoa, muttei paljastavaa. Eli tavallinen nainen. Mutta ravintolassa olen hyvä jätkä. Saan kyllä juttuseuraa baaritiskillä ( en ota känniä ravintolassa) ja tanssimaankin pääsen. Mutta mitä edemmäs keskustelu menee, sitä varmimmin naiseuteni häviää. Mulle ei tehdä rumia, eikä kauniita ehdotuksia. Jutellaan kyllä kaikenlaisia. Olenkin monta kertaa miettinyt, minkälainen pitäisi olla ja mistä pitäisi puhua, jotta kohdeltaisiin naisena loppuiltaan asti? En nyt tarkoita seksiseuran saamista, vaan sitä, että voisi naisena eikä jätkänä lähtä myös kotiin ravintolasta. Olen kymmenet kerrat kuullut olevani vahva nainen. Tuleeko kellekkään koskaan mieleen, että koettu elämä tekee vahvaksi, mutta vahvuus on myös heikkous?! Miten olisin vähemmän vahva ravintolassa, jotta naisellinen itsetuntoni säilyisi? Kertokaa, kun en itse hokaa.....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen huomannut, että positiiviselta näyttävään vahva-sanaan naamioidaan yleensä sisältö "itsekäs ja itsepäinen, vaativa, liian määrätietoinen ja toisia huomioimaton." Löytyisikö tuosta mietittävää
kuulla sitä "vahva"-sanaa. Jotenkin tuntuu, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".
Mutta ehkäpä minäkin joskus maailmassa löydän miehen, joka löytää minusta naisen....tai sitten en?!!!?? Ehkä vika onkin omassa ajatusmaailmassa, kuka sen tietää? Ja olen kyllä tosta luettelosta kaikkea muuta paitsi toisia huomioimaton, tai sitä en ainakaan tunnusta.
rehellinen vastaukseni on,että miehet ovat kovin taipuvaisia kaihtamaan vahvoja naisia,koska varmasti pelkäävät tulevansa jyrätyiksi.Ne roolit,ne roolit...Toinen fakta on,että vahva nainen ei herätä miehessä suojeluvaistoa.Edellämainitusta huolimatta sanon sinulle,älä muuta mitään,älä edes yritä olla muuta kuin olet,sillä se mitä olet tekee sinusta juuri sinut.Maailma olisi mielestäni kovin harmaa paikka ilman persoonallisuuksia.Eikö sinustakin?
Lasse-setä!
Oikeessahan sinä olet ja koska olen asiakaspalvelussa töissä, niin "roolia" saa vetää päivät päästään ja vapaa-ajalla tahdon todellakin olla minä itse. Mutta todellakin on pelottava ajatus, että miehet omaa "heikkouttaan" kaihtavat omillaan pärjäävää naista. Missäs se kuuluisa tasa-arvo taas luuraakaan? No, on kait vaan vähennettävä kerran kahdessa kuukaudessa olevat käynnit vielä harvemmaksi, niin ei tule liian tiuhaan tahtiin pettymyksiä?!
Mukavaa kevään odotusta sinullekkin !!!
Olen kanssasi samaa mieltä,on pelottavaa,että etsitään streotypiota.Miksi ihmiset eivät voi kohdata toisiaan nimenomaan ihmisinä? Siinäpä pohdittavaa.Käy ihmeessä jatkossakin ihmisiä tapaamassa!Älä lannistu,ole edelleen oma itsesi.Oikein hyvää kevättä sinulle!
Monet naiset, jotka ovat mielestään vahvoja, vievät sen liian pitkälle. Heidän pitää tuoda vahvuutensa liikaa esille. Lisäksi vahvuutta korostetaan asioissa, joiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Miesten käytöksestä oikein etsitään naista alistavia merkityksiä. Kun niitä merkityksiä löytyy, voidaan taas olla niin vahvaa naista, että vaatteet ei tahdo riittää.
Liekö sinulla tuota vikaa?
ole tota nimenomasta tarvetta korostaa yleensäkkään yhtään mitään. Elämä on vaan mennyt sellassia ratoja, että on aina pitänyt huolehtia ite itestä ja siinä sivussa vähän muistakin. Tarkotin sitä, et olis kiva joskus unohtaa se vastuu ja nauttia mukava ilta naisena, jossa arki ei liikaa vaivais. Mut onko kaikki jo itessä niin syvällä, et se henkii ulos?! En tiedä...mut oisin mielelläni joskus "kikattava" nainen, joka nauttisi miehen huomiosta....edes sen illan olematta yhtään mitään muuta..
Lasse-setä! Tunnut harvinaisen tervejärkiseltä mieheltä.....ja nyt puhun naisena. Jatka samaan malliin...(tämän kirjoitan hymy huulilla) tiedäthän, että jokaisen menentyvän miehen takana on vahva nainen?!?! Jonkun naisen sinäkin onnelliseksi teet, hyvä niin!
Sinuun ois kiva tutustua paremminkin, mutta taidan jättää sinut enemmän apua tarvitsevien naisten käsiin.....
Aurinkoista jatkoa sinulle =)
"Missäs se kuuluisa tasa-arvo taas luuraakaan?"
Eihän se missään luuraa... sehän suorastaan kaatuu niskaasi. ;)
se ei ainakaan päivää huonommaksi tee, päinvastoin.
Tasa-arvo määritys on aika monisyinen juttu, mutta minä olen mieltänyt sen näin: kyseessää olevan työn / asian hoitaa sillä hetkellä se, joka pahataiten työn taitaa ja on paras mahdollisuus sen tekemiseen sukupuolesta riippumatta. Esim. minä pesen pyykit ja ikkunat, koska sen parhaiten osaan ja miesystävi korjaa autot, koska sen parhaiten osaa. Ja tällä ei oo mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Mutta "isoissa" asoissa kysymys on vastuun kantamisesta loppuun asti. Ja valitettavan usein miehen vastuu loppuu, kun asioita ei oo enää "kiva" hoitaa. Ja varsinkaan jos niitä tulee pyyhkeitä, on vastuun kantaminen vaikeaa. Min kokemuksella monesta miehestä suorastaan mahdotonta. En yleistä, mut näin on vaan käynyt.
voi hitsi, sanoja tulis vaik kuinka, mut nyt työt kutsuu....mut kiitos kommentista kuitenkin =)
jatka hymyilemistä!!!!
Erinomaisen ilahduttavaa huomata, että sanan "tasa-arvo" mainitseva nainen ei ala kolistella telaketjuja isoon ääneen. Huomattavan harvinaista, mutta toiveita herättävää; jos kerran on yksi netissä, voi sitä jostain putkahtaa vastaan toinen moinen ihan live-elämässäkin.
"Tasa-arvo määritys on aika monisyinen juttu, mutta minä olen mieltänyt sen näin: kyseessää olevan työn / asian hoitaa sillä hetkellä se, joka pahataiten työn taitaa ja on paras mahdollisuus sen tekemiseen sukupuolesta riippumatta."
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Paitsi että olen täsmälleen samaa mieltä, olen myös sitä mieltä, että vain näin voi päästä todellisen tasa-arvoon ja käytännön elämisessä siihen, että rutiiniasioiden hoitaminen ei rasita ja syö aikaa parisuhteen tärkeimmältä sektorilta: yhdessä viihtymiseltä. Lisäisin vielä sen pointin, että joustavuus ja monipuolisuus hoitaa niitä vähemmän sujuvasti käyviäkin askareita edesauttaa taistelussa kelloa vastaan. Aikahan se tuntuu olevan jatkuvasti se marginaalitekijä.
Äläs muuten kaada vastuun pakoilua miesten niskaan. Se sujuu aivan yhtä sutjakasti naisiltakin. Valitettavasti olen joutunut huomaamaan...
Mielestäni toimiva malli on sellainen, jossa tylysti jaetaan tietyt rutiiniasiat toisen vastattavaksi ja siitä ei tingitä tuli sitten pyyhkeitä tai päänsilityksiä. Isot kysymykset päätetään yhdessä.
Helppoa ja yksinkertaista. Näin yksinkertaisen ihmisen on pyrittävä yksinketaisiin ratkaisuihin. :)
oikea mies...etkä vaan miehen kuorissa?! Ihailtavaa =) Joo, olet oikeassa, vastuunpakoilijoita löytyy tasapuolisesti molemmissa sukupuolissa, ei siis tasa-arvokysymys. Mut sellanen eli niin kauan saman katon alla, et melkein menetin toivoni erilaisesta vaihtoehdosta...mut toivo kait sitten vois herätä siinä asiassa tässä päässä?
Noustaankin yhdessä barrikaadeille tasa-arvon ja joustavuuden nimissä.....molemmilla riittäis varmaan työsarkaa sen asian puolesta puhumisessa.
Immeisten on niin helppo vaatia ja pyytää, mut toisinpäin tulee just se vastuun pakoileminen. Ainakin omissa just aikuisikään tulleissa muksuissani huomaan tämän, tosin kaveripiiristä löytyy myös poikkeuksia. Eli taitaa olla syytä katsoa peiliin tässäkin asiassa....=(
Tämä oli eka kerta, kun itse tänne keskutelua viritin ja täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt. Oon jonkun verran lueskellu näitä ja taso ei aina päätä huimaa. Mut nyt ehkä uskallan joskus uudestaan kokeilla, jos tuntuu, että vieraiden immeisten mielipiteitä tai neuvoja kaipaan. Kiitos siitä!!
Tosin en vieläkään tiedä, et mitä pitäs tehdä toisin kun seuraavan kerran ravintolaan lähden iltaa viettämään.....siellä mul ei oo minkäänlaista tarvetta päteä, eikä olla tasa-arvonen. Siellä vois olla pikku flirtin merkeissä ihan selkeesti miehet miehiä ja naiset naisia?!
Sehän se ois kait tarkotus, vai....???
Hymyillään kun tavataan =)
Lipesi sivuun alkuperäisestä aiheesta, vaan asiaahan se on joskus asianvierikin.
On oikeastaan aika mahdoton antaa mitään yleispätevää vinkkiä, miten löytyy sopivaa seuraa ja miten saa haluamansa kaltaista huomiota osakseen. Tilanne ja henkilöt sen määräävät. En liene niitä parhaita neuvonantajia, sillä itselläni on hiukan vastaava pulma, mutta käänteisenä. Ajaudun helposti liian syväluotaaviin keskusteluihin ja saan äkkiä taiteilija-nörtin leiman ja "miehen kuoreni" vielä tukee sitä olettamusta. Eipä moni arvaa, miten hankin elantoni, jos ei pääse näkemään minua arkiaskareissani...
Harvoin tulee ravintoloissa käytyä, kun olen enemmän näitä lavatanssi-ihmisiä, mutta samat leikkisäännöt pätenevät ravintoloissakin. Makuasioita tietenkin, mutta vaikkapa näin:
Kevyt meikki ja persoonalliset pukineet. Ei mitään julmettua sotamaalausta tai ylipukeutumista.
Kohtuullinen alkon käyttö. Itse käytän vähän tai ei lainkaan ja viinan voimasta horjuvat tanssiaskeleet tai humalaisen sammaltelu vieroksuttaa ja on mielestäni erittäin epänaisellista.
Kiroilu ja härskit ilmaukset ovat pannassa.
Omien ongelmien tilittäminen kielletty.
"En tiiä" on kielletty vastaus. Oikea nainen on asioista jotain mieltä.. aika usein eri mieltä kuin minä.. mutta se on kiinnostavaa. Kantaa ottamaton hiirulainen ei kiinnosta.
Kosketus vetoaa mieheen. En nyt tarkoita "hulvatonta lääppimistä", sillä se kuuluu mielestäni vähemmän julkisille paikoille, mutta sopivasti lähellä. Voihan sitä sitten lähteä kavereitten kanssa iltaa istumaan jos haluaa turista jätkäporukassa ilman eroottista viritettä.
Viimeisenä vaan ei ehkä sittenkään vähäisimpänä; nainen, joka on hyvä tanssimaan (hus kurssille, jos et ennestään jo osaa), antaa vinkin, että voisi olla hyvä muussakin kehojen harmoniaa vaativassa toiminnassa ;)
Yölintu, Revontuli, Alexpark vai... ?
taas muutama sananen....
Noissa sin neuvoissasi ei ollu mitään vikaa, paitsi että just noin toimin....ja saat olla aikamoinen kenguru tanssilattialla, jos en perässäsi pysy....isä opetti miestä seuraamaan tanssilattialla jo 13 vuotiaana ja se on ollu yks min "himoista" sen jälkeen. Valitettavasti vaan kumpikaan "miehistäni" ei tätä taitoa ole hallinnut, joten on viimeaikoina jäänyt tosi vähiin. Ja hiirulaista et saa minusta tekemälläkään...en tosin ole myöskään suuna ja päänä kokoajan äänessä. Mut kun toi ei toimi!! Muuten ihan hyvä. Ajaudun aina syvällisiin keskusteluihin yleensä miestä vaivaavista asioista, kun mulla ei kuulemma ole tyypillistä
naisen näkökantaa ja minun kanssa voi jutella "oikeesti". Siinä se naisellisuus kaikkoaa teille tietämättömille...
Mut nyt taas kohti työpaikkaa....toivottavasti palataan astialle....keep smiling=)
Mulla on saman tapainen ongelma. Vaikka kuulemma herätän (ainakin alkuvaikutelmana) edes jotain suojeluvaistoa koska olen tosi pienikokoinen. Mutta ei sen enempää.
Onhan se kiva kuunnella jätkien juttuja ja olla uskottu ystävä miesten naisongelmissa. Ja kuulla tuttujen miesten puhuvan keskenään minusta "hyvänä jätkänä". Miljoonat kerrat minulle tutut ja tuntemattomat ovat sanoneet etten ole yhtään miltä näytän ja en ole lainkaan "tyypillinen nainen" (...ja mikä se on?)
En ole kikattaja, juoruaja, kukkamekko tai turhamainen, mutta mahtuuhan tähän maailmaan muunkin tyyppistä naista. Enkä kyllä ole mielestäni mitenkään lesbomainenkaan. Puoleni osaan pitää. Se ei aina kai ole tyypillistä naiselle, pitäisi kai myötäillä ja hymyillä.
Eiköhän meillekin vielä jostain joku löydy. Ja ehkä baarit ja lavatanssipaikat ovat enemmän höystetty em. tyyppisillä naisilla kun taas meidän tyyliset (mitä sitten olemmekaan) ovat omien harrastustensa parissa ja löytyvät useammin sieltä.
Niin ja tanssia en osaa, eikä se kiinnosta.
Palataanko astialle sähköpostin merkeissä? Nyt pukkaa pahaa kiirutta kevättulvan kanssa ja pitää pelastaa talli pahemmalta likoamiselta..
[email protected]
Keeping smiling...
Ja rientää ihan justaanasa...
Harrasteet ovat hyvä foorumi tarkkailla ympäristöään ja mahdollinen viitekehys löytää kaltaistaan seuraa. Siinä on jo yhteistä tekijää alkaa säätöjä rakennella. Mielestäni hyvä topikkiin sidottu "valintakriteerit", on käyttää kriteerinä vaiikapa juuri harrastuksia. Niistä riittää rajattomasti jutunjuurta ja näinhän on, että samoihin harrastuksiin hakeutuu melko samoin ajattelevia ihmisiä sukupuoleen katsomatta.
telatorilta tulee postia......
meidän kaikkien tarvi olla "kukkamekkoja"...ajatuskin siitä ahdistaa :(
Mut se on taivahan tosi, että kuunneltuaan tarpeeksi miesten juttuja "naisellisista naisista" ei niin karmee hinku siihen kastiin olekkaan. Ja osaapahan varoa pahimpia karikoita, kun on livenä kuunnellut, miten homma hoituu....
Ollaan vaan ihan omia itsejämme, ei se ruoho ole kuitenkaan vihreempää kukkamekon tuolla puolen =)
Mukavaa kevään jatkoa sinullekkin Emma!
Näyttääkin olevan yleistä tää hyvä-jätkä-syndrooman poteminen! Pidän itseäni varsin naisellisen näköisenä, mutta silti olen aina se hyvä jätkä. Onhan sekin hienoa, mutta _haluaisin_ herättää miehissä suojeluvaiston ja tuntea itseni Naiseksi - enkä tarkoita vastuunlykkäystä miehelle - mutta olen jo alistunut kohtalooni...huoh.
on, että se on miesten tapa sanoa, et oot ok...kait?! Miehillä ei sanat taivu suoraan arvonantoon, joten käytetään hyvän jätkän ilmaisua....ajatus ehkä hyvä, muttei kovin kivalta kuulosta.
Mutta päät pystyyn...ei me ainakaan "kanoja" olla!