Siedätystäkö?

Joo olen kokeillut akupunktiota ja nyt on homeopaattiset lääkkeet käytössä. On tärkeää että hoidot ja muut tulevat asiantuntialta. Siedätyshoitoa ei voida antaa kun ei ole allergioita. Joo, kyllä se lääkäri ihmetteli vaan, luulempa että loppujen lopuksi meitä on monia samanlaisessa tilaanteessa. Joskus vaan ihmetyttää tämä lääketiede ja tutkimukset kun ovat niin korkealaatuisia ja kuitenkin on näitä sanotaanko "rajatapauksia". En sitten tiedä kuinka kamalan riskin tässä otan. Lääkäri on lohdutellut että se on sun koira ja jos oireet pahenee kovasti voi sitten ajatella luopua koirasta. Se vaan että on kurjaa kun koko ajan on keuhkoputket pinkeenä ja hengästyttää. Vaan jos se tästä iloksi muuttuu niin sitten vaan suosittelen muillekkin saman kaltaista siedätystä! Ihanaa kevättä kaikille!!

Kikka kirjoitti:

Joo olen kokeillut akupunktiota ja nyt on homeopaattiset lääkkeet käytössä. On tärkeää että hoidot ja muut tulevat asiantuntialta. Siedätyshoitoa ei voida antaa kun ei ole allergioita. Joo, kyllä se lääkäri ihmetteli vaan, luulempa että loppujen lopuksi meitä on monia samanlaisessa tilaanteessa. Joskus vaan ihmetyttää tämä lääketiede ja tutkimukset kun ovat niin korkealaatuisia ja kuitenkin on näitä sanotaanko "rajatapauksia". En sitten tiedä kuinka kamalan riskin tässä otan. Lääkäri on lohdutellut että se on sun koira ja jos oireet pahenee kovasti voi sitten ajatella luopua koirasta. Se vaan että on kurjaa kun koko ajan on keuhkoputket pinkeenä ja hengästyttää. Vaan jos se tästä iloksi muuttuu niin sitten vaan suosittelen muillekkin saman kaltaista siedätystä! Ihanaa kevättä kaikille!!

Lue lisää

Lapsuuskodissa oli kissoja ja koira. Omaa koiraa en uskaltanut hankkia, pelkäsin allergisoituvani - lapsena ei hengitystieoireita, mutta atoopikko allergisoituu herkästi.

Koirakuume iski pahasti ollessani alle 40 v., saimme 8 kuukautta vanhan koiran, lapset riemuitsivat.

Mikä lie, aloin lähes heti oireilemaan, tuntui, kuin olisi ollut siitepölyallergiaa. 2 yötä riitti (päivät olin töissä), koira oli vietävä takaisin. Olo oli todella astmaattinen, hengittäminen vaikeaa.
Oli pakko valita: äiti tai koira. Minä sain jäädä. :-)

Työssäni altistuin itsejäljentäville lomakkeille (sisältävät erilaisia kemikaaleja/liuottimia), ensin nuhaa, sitten silmien kirvelyä/punoitusta/roskan tunnetta/tulehdusta; sitten tuli alahengitystieongelmia (olin viittä vaille astmaatikko 38-vuotiaana/Allergiasairaalan tutkimus); nokkosrokkoa ja ihottumaa.

Prick-testissä allergia: valkosipuli ja myöhemmin aureobasidium pullulans (home).
Epikutaanitesti (lapputesti iholle): hajusteseos, luonnonhartsi, epoksihartsi, tiomersaali.

Tässä vaiheessa oirehdin jo muiden voimakkaista hajusteista (jotkut deodorantit, partavedet, hajuvedet); itse pyrin käyttämään mahdollisimman miedosti hajustettuja tuotteita (tuolloin hajusteettomia oli todella vaikea löytää - vuosi oli 1991).
Lääkäri kehoitti käymään siivouskomeroa myöten kaapit läpi ja heittämään hajustetut tuotteet pois. Näin tein, välittömästi. Perhe joutui 'sopeutumaan'.

Nuha ja alahengitystieoireet jatkuivat ja pahenivat, silmäoireet pahat töissä, lomilla kaikki oireet hävisivät.
Siivosin ja siivosin (hajusteettomilla aineilla), ostimme uuden, hyvän imurin - luulin olevani pölylle allerginen.

Jäin pois työelämästä ja lopetin allergialääkkeiden käytön. Kaupoissa sain astma-tyyppisiä oireita (jatkuivat tietysti kotonakin); luulin edelleen olevani pölylle allerginen.
Kotona voin hyvin. Meillä ei remontoitu, ei ostettu uusia huonekaluja, eikä käytetty hajusteita.
Pääsin kurssille; ensimmäinen päivä, 4 tuntia, oli liikaa. Yskin koko loppupäivän ja illan, pitkälle yöhön. 2xAtarax ja väsymys auttoi nukkumaan muutaman tunnin.
Reagoin muiden hajusteille!
Kävin lääkärissä, sain allergia- ja astmalääkkeet. Ei apua. Olin lopettamassa kurssin heti ensimmäisen viikon jälkeen. Ryhmä lupasi lopettaa voimakkaiden hajusteiden käytön. Se ja maksimilääkitys auttoi, mutta aloin haistamaan hyvinkin pienet määrät hajustetta ilmassa - hajuaisti varoitti. Kotiintultua oli mentävä suihkuun ja vaihdettava kaikki vaatteet.
Selvisin kurssin loppuun, mutta kärsin nuhasta monta kuukautta kurssin jälkeen - heinänuhaa koko kesän, vaikka aiemmin en ollut reagoinut heinien siitepölylle; tuon jälkeenkään en ole saanut oireita heinistä.

Kotona ja/tai mökillä voin hyvin, mutta hajusteita en kestä.

Jo aikuinen lapsi otti koiran, sain hoitaa sitä pentuna ja rakkaus syttyi heti.
En 'tykännyt' koiran pentupapanoiden 'hajusta', en kyllä oireillutkaan.
Koira oli n. puolivuotias, minulla hoidossa yökylässä. Toisena päivänä sain astmakohtauksen, tärisin, oli vaikea hengittää. Odotin, että koira haetaan kotiin, oli niin vaikeaa. Olin todella katkera kohtalolleni!
Sain ihottuman, mikä riehui iltaisin - nokkosihottuma-tyyppinen, kutiseva.
Pitkän salapoliisityön tuloksena ymmärsin, että makkarat ja leikkeleet aiheuttivat sen - ts. joku lisä-, väri-, tai säilöntäaine.

Tuosta reilun puolen vuoden päästä sain koiran hoitoon mökille pariksi viikoksi. Olin joutunut rakentamaan koiralle kopin, jos en pystyisi nukkumaan sen kanssa samassa rakennuksessa.
Onneksi en joutunut koirankoppiin yöksi (koiraa en sinne tietysti olisi laittanut), selvisin hienosti.
Koiran ruokavaliota oli muutettu aiemmin, koira sai 'luomupapanoita'. Niitä saa eläinkaupasta, eivät sisällä lisä-, väri-, tai säilöntäaineita.
Koiran koirakaveri söi niitä, koska oli kovin allerginen.

Tuon kesän jälkeen olemme viettäneet mökillä monta kuukautta (5-6 kk = toukokuusta lokakuun loppuun, marraskuulle) yhdessä koiran kanssa, nukkuneet jopa samassa sängyssä. Ei mitään oireita.

Olin 2 vuotta syömättä makkaroita ja leikkeleitä - valmisruokia en syö, teen kaiken itse. Kokeilin muutaman kerran lenkkiä mökillä, kutina palasi.
Sitä en tiedä, mikä oli se syy, mutta epäilen vahvasti, että joku lisä-, väri- tai säilöntäaine.

Koira on hajusteeton, lapseni perheineen eivät käytä hajusteita. En voisi pitää koiraa, jos perheessä käytettäisiin hajusteita, ne tarttuvat koiran turkkiin.

Siivouksen kanssa en enää stressaa, pärjään 'pölykissojen' kanssa hienosti.
Sisäilma ON PUHDASTA, sitä on hyvä hengittää.
En tarvitse allergia- tai astmalääkitystä - varsinaista astmaa minulla ei vieläkään ole.
Pahaan siitepölyaikaan voin saada nuhaa ja yskää - koivu ja mänty pahimmat. Tuolloin otan Zyrtecin, se auttaa.

Koirapoika täytti tänään 7 vuotta, sai 'koirakakun' ja pari luuta - ja lauloin tietty!
Poika on iso, Hovawart, hyvä vahti ja rakas kaveri. Asun lähellä, käytän koiraa päivittäin lenkillä - tai sain lenkkiseuraa - kuinka sen nyt haluaa ajatella. :-)

atoopikko-mummo kirjoitti:

Lapsuuskodissa oli kissoja ja koira. Omaa koiraa en uskaltanut hankkia, pelkäsin allergisoituvani - lapsena ei hengitystieoireita, mutta atoopikko allergisoituu herkästi.

Koirakuume iski pahasti ollessani alle 40 v., saimme 8 kuukautta vanhan koiran, lapset riemuitsivat.

Mikä lie, aloin lähes heti oireilemaan, tuntui, kuin olisi ollut siitepölyallergiaa. 2 yötä riitti (päivät olin töissä), koira oli vietävä takaisin. Olo oli todella astmaattinen, hengittäminen vaikeaa.
Oli pakko valita: äiti tai koira. Minä sain jäädä. :-)

Työssäni altistuin itsejäljentäville lomakkeille (sisältävät erilaisia kemikaaleja/liuottimia), ensin nuhaa, sitten silmien kirvelyä/punoitusta/roskan tunnetta/tulehdusta; sitten tuli alahengitystieongelmia (olin viittä vaille astmaatikko 38-vuotiaana/Allergiasairaalan tutkimus); nokkosrokkoa ja ihottumaa.

Prick-testissä allergia: valkosipuli ja myöhemmin aureobasidium pullulans (home).
Epikutaanitesti (lapputesti iholle): hajusteseos, luonnonhartsi, epoksihartsi, tiomersaali.

Tässä vaiheessa oirehdin jo muiden voimakkaista hajusteista (jotkut deodorantit, partavedet, hajuvedet); itse pyrin käyttämään mahdollisimman miedosti hajustettuja tuotteita (tuolloin hajusteettomia oli todella vaikea löytää - vuosi oli 1991).
Lääkäri kehoitti käymään siivouskomeroa myöten kaapit läpi ja heittämään hajustetut tuotteet pois. Näin tein, välittömästi. Perhe joutui 'sopeutumaan'.

Nuha ja alahengitystieoireet jatkuivat ja pahenivat, silmäoireet pahat töissä, lomilla kaikki oireet hävisivät.
Siivosin ja siivosin (hajusteettomilla aineilla), ostimme uuden, hyvän imurin - luulin olevani pölylle allerginen.

Jäin pois työelämästä ja lopetin allergialääkkeiden käytön. Kaupoissa sain astma-tyyppisiä oireita (jatkuivat tietysti kotonakin); luulin edelleen olevani pölylle allerginen.
Kotona voin hyvin. Meillä ei remontoitu, ei ostettu uusia huonekaluja, eikä käytetty hajusteita.
Pääsin kurssille; ensimmäinen päivä, 4 tuntia, oli liikaa. Yskin koko loppupäivän ja illan, pitkälle yöhön. 2xAtarax ja väsymys auttoi nukkumaan muutaman tunnin.
Reagoin muiden hajusteille!
Kävin lääkärissä, sain allergia- ja astmalääkkeet. Ei apua. Olin lopettamassa kurssin heti ensimmäisen viikon jälkeen. Ryhmä lupasi lopettaa voimakkaiden hajusteiden käytön. Se ja maksimilääkitys auttoi, mutta aloin haistamaan hyvinkin pienet määrät hajustetta ilmassa - hajuaisti varoitti. Kotiintultua oli mentävä suihkuun ja vaihdettava kaikki vaatteet.
Selvisin kurssin loppuun, mutta kärsin nuhasta monta kuukautta kurssin jälkeen - heinänuhaa koko kesän, vaikka aiemmin en ollut reagoinut heinien siitepölylle; tuon jälkeenkään en ole saanut oireita heinistä.

Kotona ja/tai mökillä voin hyvin, mutta hajusteita en kestä.

Jo aikuinen lapsi otti koiran, sain hoitaa sitä pentuna ja rakkaus syttyi heti.
En 'tykännyt' koiran pentupapanoiden 'hajusta', en kyllä oireillutkaan.
Koira oli n. puolivuotias, minulla hoidossa yökylässä. Toisena päivänä sain astmakohtauksen, tärisin, oli vaikea hengittää. Odotin, että koira haetaan kotiin, oli niin vaikeaa. Olin todella katkera kohtalolleni!
Sain ihottuman, mikä riehui iltaisin - nokkosihottuma-tyyppinen, kutiseva.
Pitkän salapoliisityön tuloksena ymmärsin, että makkarat ja leikkeleet aiheuttivat sen - ts. joku lisä-, väri-, tai säilöntäaine.

Tuosta reilun puolen vuoden päästä sain koiran hoitoon mökille pariksi viikoksi. Olin joutunut rakentamaan koiralle kopin, jos en pystyisi nukkumaan sen kanssa samassa rakennuksessa.
Onneksi en joutunut koirankoppiin yöksi (koiraa en sinne tietysti olisi laittanut), selvisin hienosti.
Koiran ruokavaliota oli muutettu aiemmin, koira sai 'luomupapanoita'. Niitä saa eläinkaupasta, eivät sisällä lisä-, väri-, tai säilöntäaineita.
Koiran koirakaveri söi niitä, koska oli kovin allerginen.

Tuon kesän jälkeen olemme viettäneet mökillä monta kuukautta (5-6 kk = toukokuusta lokakuun loppuun, marraskuulle) yhdessä koiran kanssa, nukkuneet jopa samassa sängyssä. Ei mitään oireita.

Olin 2 vuotta syömättä makkaroita ja leikkeleitä - valmisruokia en syö, teen kaiken itse. Kokeilin muutaman kerran lenkkiä mökillä, kutina palasi.
Sitä en tiedä, mikä oli se syy, mutta epäilen vahvasti, että joku lisä-, väri- tai säilöntäaine.

Koira on hajusteeton, lapseni perheineen eivät käytä hajusteita. En voisi pitää koiraa, jos perheessä käytettäisiin hajusteita, ne tarttuvat koiran turkkiin.

Siivouksen kanssa en enää stressaa, pärjään 'pölykissojen' kanssa hienosti.
Sisäilma ON PUHDASTA, sitä on hyvä hengittää.
En tarvitse allergia- tai astmalääkitystä - varsinaista astmaa minulla ei vieläkään ole.
Pahaan siitepölyaikaan voin saada nuhaa ja yskää - koivu ja mänty pahimmat. Tuolloin otan Zyrtecin, se auttaa.

Koirapoika täytti tänään 7 vuotta, sai 'koirakakun' ja pari luuta - ja lauloin tietty!
Poika on iso, Hovawart, hyvä vahti ja rakas kaveri. Asun lähellä, käytän koiraa päivittäin lenkillä - tai sain lenkkiseuraa - kuinka sen nyt haluaa ajatella. :-)

Lue lisää

Kiitos ihanista viesteitä!!
Olen ajatellut tota koiran papana ruokaa joka haisee aika voimakkaalle. Voisin ihan kokeilla tollaisia joita mainitsit, jos olisi apua. Kaikki apu tässä tilaanteessa on tarpeen.
Itse olen kanssa joutunut kärsimään näistä oireista ja lapset ovat joutuneet äidin oireiden vuoksi luopumaan rakkaasta lemmikistään. Tytöt kaipasivat kovasti omaa lemmikkiä. Kerran sitten uskaltauduin hankkia kanin, joka sitten heti seuraavana päivänä piti palauttaa liikkeeseen kun olin niin tukossa että ei siinä lääkkeet autaneet. Olin tosi surullinen. Sitten lapset muuttivat pois kotoa, sillä edellytyksellä hankin ihanan koiravauvan, että koiralla olisi varakoti jos taas saan oireita, kuulostaa samalta kuin sinun tarinasi. Välillä koira on tyttäreni luona hoidossa ja henki kulkee paremmin. Jotenkin vaan kapinoin, että ei voi aina käydä näin! Mulla on siitä kanssa outo juttu että en voi edes parvekekukkasia laittaa parvekkeelle niistä saan kovemmat oireet kuin koirasta.
Olen hoitoalalla joten hajusteita ei onneksi käytetä. Kuitenkin olen nuoruudessa ollut työpaikassa jossa oireilin kovasti, en vaan ymmärtänyt ensin missä kiikastaa, kun kurkku oli aina kipeä ja turvonneen tuntuinen ja oli vaikeaa puhua pitkiä lauseita tai hengittää ulos päin. Lapsuudessa mullakin oli kissa ja undulaatteja, joista en silloin saanut oireita. Onneksi silloin sain nauttia lemmikeistä. Jotenkin vaan tuntuu että mun ärsyttävä "rajatapaus" astma hallitsee koko perhettä. Ja vaikka sanotaan että ei saa olla itselleen vihanen, niin kyllä sitä sitten vaan on, kun aina törmää ongelmiin!
Valoisaa kesän odotusta!!